Oulun koulu
Oulun kouluksi tai Oulun koulukunnaksi kutsutaan arkkitehtuurin koulukuntaa tai liikettä, joka syntyi Oulun yliopiston arkkitehtiosastolla 1970-luvun puolivälissä. Koulukunnan syntyyn liitetään usein professori Reima Pietilän nimi, koska hän oli liikkeen alkuaikoina Oulun arkkitehtiosaston professorina.[1] Oulun koulun suunnittelufilosofiassa kantavina teemoina ovat paikallisuus, luonnonmateriaalien käyttö, perinteitä kunnioittavat rakenneratkaisut ja inhimillinen mittakaava. [2] Oulun koulun vaikutus on nähtävissä etenkin 1980-luvulla Oulun seudulle rakennetuissa koulurakennuksissa.
Oulun koulu etsi vaihtoehtoja 1970-luvulla vallinneeseen modernistiseen arkkitehtuuriin. Liikkeestä voi erottaa kolme suuntausta, jotka toistuvat useimmissa koulukunnan nimeen laskettavissa rakennuksissa. Parhaiten se tunnetaan regionalistisesta punatiiliarkkitehtuuristaan. Yksi osa liikettä olivat karelianismiin ja kansallisromantiikkaan pohjautuvat puurakennukset. Kolmas suuntaus oli kansainvälisen postmodernistisen tyylin seuraaminen.[3] Oulun koulu omana koulukuntanaan hiipui 1990-luvulla, kun 90-luvun lama lopetti rakennushankkeet ja laman jälkeisessä maailmassa muotoiluun ei enää haluttu käyttää rahaa.[2]
Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Oulun koulun rakennuksille tyypillisiä ovat harjakatot, rikas detaljointi ja massoittelun monimuotoisuus kuitenkin ihmisen mittakaava huomioiden. Pintamateriaaleina käytössä ovat etenkin punatiili ja puupanelointi. Suunnittelussa on pyritty huomioimaan rakennuksen paikka ja käyttötarkoitus; julkisissa rakennuksissa korostetaan rakennuksen asemaa kunnassa, kun taas asuinrakennuksissa asukkaan näkökulma on pyritty huomioimaan mahdollisimman hyvin, mikä on tuottanut erilaisia muotokieliä rakennusten käyttötarkoituksesta riippuen. Asuinrakennuksissa tyypillisiä ovat kaksikerroksisten pienkerrostalojen luhtikäytävät, rakennusten luomat pihapiirit, luonnonmateriaalien käyttö, sekä hillityt tornit ja portit.[2]
Seurakuntien rakennuttamissa rakennuksissa on hyödynnetty pehmeitä muotoja ja erilaisia tiloja joista siirrytään toiseen. Ehkä merkittävin esimerkki on Oulun Yliopiston kupeessa sijaitseva Pyhän Luukkaan kappeli, jonka Suomessa harvinainen pyöreä, suuren kupolin alla sijaitseva kirkkosali erottuu kappelin muista tiloista edukseen ja kupoli näkyy maamerkkinä myös kappelin ympäristössä. [2]
Huomattava piirre Oulun koulun rakennuksissa ovat arkkitektonit, eli varsinaista funktiota vailla olevat rakennelmat, jotka muodostuvat rakennuksen tai maiseman kiintopisteiksi. Arkkitektonit voivat olla osa suurempaa kokonaisuutta, kuten rakennusten portit Oulunsalon kunnantalossa ja Oulun normaalikoulussa, tai tornit useiden koulukunnan rakennusten katoilla. Piirre näkyy myös rakennuksissa, joissa muuten yksinkertainen rakennus on mielenkiintoisilla yksityiskohdilla korotettu paikallisesti vaikuttavaksi kokonaisuudeksi, kuten Nallikarin näkötornin kohdalla, jossa majakkamaisesta näkötornista on tullut kenties Oulun kuvatuin rakennus. [2]
Koulukuntaan liitettyjä arkkitehteja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koulukunnan tunnettuja rakennuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Oulunsalon kunnantalo, 1982, Kari ja Reijo Niskasaari, Kaarlo Viljanen, Ilpo Väisänen ja Jorma Öhman.
- Oulun normaalikoulu, 1982 ja 1983, Heikki Taskinen
- Oulun diakonissalaitoksen kuntotalo, 1986, Heikki Taskinen
-
Oulun normaalikoulun yläaste ja lukio, valmistunut 1983 -
Oulun diakonissalaitoksen kuntotalo, valmistunut 1986
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ylimaula, Anna-Maija; Niskasaari, Reijo ja Okkonen, Ilpo: The Oulu school of architecture. Arkkitehtuurin Oulun koulu. Helsinki: Rakennustieto, 1993. ISBN 951-682-280-0.