Homoseksuaalisuus ja uskonto

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
Veistos Chhaprin hidnulaisessa temppelissä.

Useat uskonnot ottavat joko suoraan tai välillisesti kantaa sellaisiin ilmiöihin, jotka luokitellaan länsimaissa osaksi homoseksuaalisuutta. Modernin länsimaisen lääketieteen kehittämää homoseksuaalisuuden käsitettä ei tosin sellaisenaan voi soveltaa vieraissa kulttuureissa esiintyvien seksuaalisuuden muotojen luokitteluun ja kuvailuun kovinkaan hyvin. Toisaalta uskonnoissa ollaan yleensä vain tuomittu samaa sukupuolta olevien, erityisesti miesten, välinen seksi. Homojen ja lesbojen seurustelusuhteista ei olla erityisesti mainittu useimmissa uskonnoissa sääntöjä, vaikkakin avioliitto usein mielletäänkin uskonnoissa miehen ja naisen väliseksi asiaksi. Uskontojen ja uskonnollisten liikkeiden kielteinen suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on johtanut usein ongelmiin näiden uskontojen ja liikkeiden jäsenille, jotka ovat itse olleet homoseksuaaleja.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Muinaiskulttuurien uskonnot

Muinaiskulttuurien uskontojen suhtautuminen homoseksuaalisuuteen vaihteli pyhänä pidetystä rituaalisesta homoseksuaalisuudesta eräiden muinaiskanaanilaisten kansojen sekä eräiden Amerikan intiaanien piirissä homoseksuaalisuuden täydelliseen torjuntaan ja jopa kivitystuomioon ensimmäisen ja toisen temppelin aikaisessa ja sitä edeltäneessä juutalaisuudessa.

[muokkaa] Buddhalaisuus

Buddhalaisen etiikan lähtökohtana on viisi periaatetta ja jalo kahdeksanosainen polku. Viidestä periaatteesta kolmas kieltää seksuaalisen väärinkäytöksen. Buddha ei määritellyt seksuaalista väärinkäytöstä, mutta sen sisältöä voidaan kuitenkin arvioida tutkimalla muita periaatteita. Viisi periaatetta kieltää myös valehtelun ja ”sen ottamisen, mitä ei ole annettu”. Jalon kahdeksanosaisen polun toinen osa, ”oikea tunne”, taas kehottaa pyrkimään hyväntahtoisuuteen, väkivallattomuuteen ja luopumiseen. Vastaavasti sen mukaan tulisi luopua julmuudesta, pahantahtoisuudesta ja tarrautumisesta. Buddha ei puhunut seksuaalisista suuntauksista, mutta edellisten perusteella väärin on mm. aviorikos tai seksuaalinen hyväksikäyttö. Buddha itse kuitenkin tuomitsi kaikki seksuaaliset suhteet takertumisena haluun. Munkkien osalta tulkinta on helpompaa, sillä heidän tulee pysyä kokonaan selibaatissa.

Käytännössä suhde homoseksuaalisuuteen vaihtelee. Länsimaiset buddhalaiset hyväksyvät homoseksuaalisuuden, mutta Aasiassa siihen suhtaudutaan hiljaisen torjuvasti. Sen katsotaan olevan pahan karman seurausta. Tiibetin buddhalaisuuden johtaja, Dalai Lama, on taas sanonut homoseksuaalisuuden olevan seksuaalista väärinkäytöstä. Kielto koskee hänen mukaansa vain buddhalaisia. Siksi hänen mukaansa yhteiskunnan tulee hyväksyä homoseksuaalisuus. Hän myös puolustaa seksuaalivähemmistöjen oikeuksia.[1][2][3]

[muokkaa] Islam

Islamissa Koraani tuomitsee homoseksuaalisuuden. Šarian eri tulkinnat vaihtelevat, useissa tulkinnoissa homoseksuaalinen akti rinnastetaan avioliiton ulkopuoliseen seksiin, josta on määrätty jopa kuolemantuomioita. Arabikulttuurissa käytännön suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on hyväksyvämpi: arabimiehet eivät välttämättä miellä kaikkea miesten keskinäistä seksuaalista kanssakäymistä homoseksuaalisuudeksi.

[muokkaa] Juutalaisuus

Juutalaisuuden piirissä homoseksuaalisuus on perinteisesti tuomittu, mutta nykyisen juutalaisuuden suhde vaihtelee. Vanha testamentti suhtautuu lisääntymisvelvoitteisiin vakavasti ja tuomitsee velvollisuutta laiminlyöneen Oonain. Ortodoksijuutalaisuus, johon myös Helsingin synagooga lukeutuu, pitää homoseksuaalisuutta vakavana syntinä viitaten raamatullisen kieltoon "Älä makaa miehenpuolen kanssa, niin kuin naisen kanssa maataan; se on kauhistus" (3. Moos 18:22) Talmudiin kirjatun tulkinnan perusteella tämän katsotaan soveltuvan myös lesbouteen.

Reformijuutalaisuus ja liberaalijuutalaisuus eivät pääsääntöisesti tuomitse homoseksuaalisuutta, ja eräät liberaalisynagoogat ovat Yhdysvalloissa myös vihkineet homopareja avioliittoon.

[muokkaa] Kristinusko

Viime vuosisatoina kristinuskon piirissä homoseksuaalisuus on torjuttu Jumalan luomisjärjestyksen vastaisena ja siten syntinä. Keskiajalla ja antiikissa sen sijaan hyväksyttiin miesten väliset ystävyysliitot. Liitot olivat enemmänkin ystävien liittoja kun rakastavaisten liittoja, vaikka homoseksuaalisesti suuntautuneet miehet hyödyntivät niitä omiin suhteisiinsa.

Jumala antaa Moosekselle myös lain, jonka mukaan homoseksuaalisuutta harjoittavat ihmiset pitää rangaistuksena tappaa (Kolmas Mooseksen kirja, 20:13). Myös eräät Uuden testamentin kirjoitukset, erityisesti Roomalaiskirje (1:24-32), on nähty kielteisesti homoseksuaalisuuteen suhtautuvina.

Kolme suuntausta kirkkojen sisällä:lähde?

1. Homoseksi on syntiä, taipumuksesta ei yksilö ole vastuussa moraalisesti

Nykyään homoseksuaalisuus torjutaan uskonnollisin perustein valtaosassa kristillisyyttä, erityisesti katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa sekä konservatiivisissa ja karismaattisissa protestanttisuuden suuntauksissa. Näiden kirkkojen sanoma homoseksuaaleille on ollut usein kieltojen esittäminen ja tarjottavana on ollut vain selibaatti. Kristilliset liikkeet, jotka uskovat Raamatun olevan auktoriteetti uskon ja elämän kaikissa kysymyksissä korostavat, että homoseksi on synti. Yleensä homoseksuaalinen taipumus, tunteet, tulkitaan syntiinlankeemuksen yleisiksi seurauksiksi, joista yksilö ei itse ole vastuussa.

2. Homoseksi on syntiä, eheytyminen heteroseksuaaliksi on mahdollista

1970-luvulla syntyi ns. ex-gay-liike, joka uskoo, että uskon avulla homoseksuaalit voivat vapautua homoseksuaalisuudesta ja jopa eheytyä heteroseksuaaleiksi. Liike syntyi kristittyjen homoseksuaalien toiminnan tuloksena. Maailmanlaajuisesti ns. ex-gay-liike on organisoitunut Exodus Global Alliancen alaisuuteen ja sillä on satoja jäsenjärjestöjä ympäri maailmaa. Homoseksuaalisuutta tunne-elämän rikkinäisyytenä, josta voi eheytyä, on Suomessa korostanut erityisesti herätysliikepohjainen Aslan ry.

Suomessa homoseksuaalisuutta pitävät syntinä, josta voi vapautua, muun muassa Nokian herätys, helluntaiherätys sekä Suomen Vapaakirkko.

3. Homoseksi ei ole synti, taipumus on osa Jumalan luomaa monimuotoisuutta

Suomalaisessa uskonnollisessa kentässä seksuaalivähemmistöjen asiaa puolustamaan on syntynyt kristillinen Yhteys-liike. Helsingissä nähty, kohua herättänyt Ecce homo -valokuvanäyttely edustaa homoseksuaalisuuden hyväksyvää kristillisyyttä.

[muokkaa] Sananvapauden rajoilla

Ruotsissa pastori Åke Green tuomittiin vuonna 2004 kuukauden vankeusrangaistukseen kiihotuksesta kansanryhmää vastaan saarnasta, jossa hän tuomitsee homoseksuaalisuuden kuvaten sitä "yhteiskuntaruumiin epänormaalina syöpäkasvaimena" ja esittää sen olevan "pervertikkoja, joiden sukupuoliviettiä Saatana käyttää aseenaan Jumalaa vastaan". Saarnassaan Green esitti myös, että "me emme saa tuomita näitä ihmisiä, koska Jeesuskaan ei tuominnut heitä, vaan hän osoitti syvää kunnioitusta kaikille kohtaamilleen ihmisille". Åke Greenin valitettua tuomiosta hovioikeuteen ei kyseistä tuomiota pantu täytäntöön, ja hovioikeus vapautti Åke Greenin kaikista syytteistä 11.2.2005 annetulla päätöksellä uskonnonvapaudesta annetun lainsäädännön perusteella.

Myös Yhdysvalloissa, New Yorkissa, vastaavaa tuomiota on vaadittu suuren, lähinnä helluntailaisuuden piiriin kuuluvan, Times Square Churchin Suomessakin usein vierailleelle pastori David Wilkersonille, mutta tämä syyte raukesi Yhdysvaltain perustuslain sananvapautta koskevaan periaatteeseen.

[muokkaa] Helluntailaisuus

Helluntailaisuus pitää homoseksuaalisuutta syntinä viitaten mm. Paavalin Roomalaiskirjeessä (1:26-32) esittämään:

"... Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen; samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti. Ja niin kuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia. He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä; ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahan keksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia, vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta; jotka, vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät."

[muokkaa] Lestadiolaisuus

Lestadiolaisuudessa homoseksuaalisuuden harjoittamista on pidetty aina syntinä.lähde?

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ Homosexuality and Buddhism Religionfacts.com. Viitattu 13.10.2008. englanti
  2. ↑ Homosexuality and Theravada Buddhism Buddhanet.net. Viitattu 13.10.2008. englanti
  3. ↑ Buddhism and homosexuality Religioustolerance.org. Viitattu 13.10.2008. englanti

[muokkaa] Kirjallisuutta

  • Sherwin D. Bailey: Homosexuality and the Western Christian Tradition (London: Longmans, Green & Co., 1955)
  • John Boswell: Christianity, Social Tolerance, and Homosexuality. Gay People in Western Europe from the Beginning of the Christian Era to the Fourteenth Century. (Chicago and London: The University of Chicago Press, 1980.
  • Daniel A. Helminiak: What the Bible Really Says about Homosexuality? (New Mexico: Alamo Square Press, 2000/1994)
  • Nissinen, Martti: Homoerotiikka Raamatun maailmassa. Helsinki: Yliopistopaino, 1994. ISBN 951-570-194-5.
  • Ari Puonti: Homoseksuaalisuus - hämmennyksestä selkeyteen (Helsinki: Uusi Tie, 2004)
  • Saarelma, Antti (toim.): Homoseksuaalisuus kristillisessä ihmiskuvassa ja lainsäädännössä: Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seminaari parisuhdelaista 28.–29.11.2007. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 105. Tampere: Kirkon tutkimuskeskus, 2009. ISBN 978-951-693-291-3.
  • Saarelma, Antti (toim.): Homoseksuaalisuus Raamatussa ja kirkon opetuksessa. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 101. Tampere: Kirkon tutkimuskeskus, 2007. ISBN 978-951-693-285-2.
  • Robin Scroggs: Homosexuality in the New Testament: Contextual Background for Contemporary Debate (Philadelphia: Fortress Press, 1983). Suom. Ritva Kurki: Uusi Testamentti ja homoseksuaalisuus (Helsinki: Malkus, 1986)
  • Silvanto, Satu: Ecce homo – Katso ihmistä: Valokuvanäyttely kulttuurikiistana. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 74. Perustuu pro gradu -työhön. – Elisabeth Ohlsonin Ecce homo -näyttelyn kuvat. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2002. ISBN 951-39-1305-8.
  • E. T. Sundby: Calling the Rainbow Nation Home (New York: iUniverse, 2005)
  • Martti Nissinen & Liisa Tuovinen (toim.): Synti vai siunaus - homoseksuaalit, kirkko ja yhteiskunta (Helsinki: Kirjapaja, 2003)

[muokkaa] Aiheesta muualla

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Homoseksuaalisuus_ja_uskonto
Henkilökohtaiset työkalut