Estrogeeni

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Estradioli

Estrogeeni eli naishormoni on yleisnimitys, jolla viitataan sekä luontaisiin naishormoneihin että synteettisesti valmistettuihin kemiallisiin yhdisteisiin, joiden rakenne on lähellä luonnollisten estrogeenien rakennetta[1]. Estrogeenit säätelevät naiselle ominaisia sukupuoliominaisuuksia ja muun muassa kohdun ja limakalvojen toimintaa. Estrogeeneihin kuuluva estradioli aiheuttaa myös poikien aivojen maskulinisaation[2].

Naisen luonnolliset estrogeenit ovat estradioli (E2), estroni (E1) ja estrioli (E3). Näistä tehokkain on testosteronista muodostuva estradioli, joka on hedelmällisessä iässä olevan naisen tärkein estrogeeni. Vaihdevuosien jälkeen estradiolin pitoisuus on pieni ja silloin tärkein estrogeeni on estroni.[3] [4] Istukan tuottamaa estriolia esiintyy elimistössä etenkin raskauden aikana[5].

Ehkäisypillereissä käytetään yleensä puolisynteettistä etinyyliestradiolia (EE2), jonka biologinen aktiivisuus on luonnon estradiolia voimakkaampi. Puolisynteettiset estrogeenit on valmistettu luonnollisesta estrogeenista tekemällä vähäinen muutos molekyylin kemialliseen rakenteeseen.[6][7]. Ehkäisypillereiden nauttiminen saa aikaan elimistön oman estradiolintuotannon lakkaamisen[8]. Toisin kuin estradioli, etinyyliestradioli ei hajoa jätevedenpuhdistamoilla, minkä johdosta sitä kulkeutuu luonnonvesiin.

Täysin synteettiset estrogeenit ovat fenoleja tai konjugoituja fenoleja, joilla ei ole steroidirakennetta. Synteettinen dietyylistilbestroli (DES) kehitettiin 1930-luvulla ehkäisemään naisten keskenmenoja. Ainetta käytettiin runsaasti neljän vuosikymmenen ajan, kunnes sen vakavat haittavaikutukset huomattiin. Raskauden aikana tapahtuva dietyylistilbestrolin käyttö saattaa aiheuttaa jälkeläisissä sukuelinten epämuodostumia, syöpää ja lisääntymishäiriöitä[9] [10].

Hormonikorvaukseen käytetyissä lääkkeissä käytetään luonnollisia estrogeeneja, jotka saattavat olla eläinperäisiä.[1]

Eritys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Estrogeenit ovat sukupuolisteroideja. Elimistö muodostaa estradiolia testosteronista ja estriolia androstenedionista. Testosteronia ja androstenedionia muodostuu monivaiheisen reaktioketjun kautta kolesterolista. Estriolia muodostuu maksassa estronista ja estradiolista.[3]

Estrogeenejä muodostuu munasarjoissa[11] sekä jonkin verran lisämunuaisissa ja rasvakudoksessa. Nämä elimet tuottavat estrogeenejä eniten noin 13–50 vuoden iän välissä, mutta vähäistä estrogeenien tuotantoa on muinakin ikäkausina. Estronia syntyy lisämunuaisen tuottamasta androsteenidionista lihas- ja rasvakudoksessa, maksassa, munuaisessa ja hypotalamuksessa[12].

Hedelmällisessä iässä olevan naisen elimistön estradiolipitoisuus vaihtelee luontaisesti kuukautiskierron mukaan. Kierron alussa pitoisuus on matala, huippupitoisuus on follikulaarivaiheen lopussa ja pitoisuus laskee ovulaation jälkeen[4]. Estrogeenin määrä vähenee heti synnytyksen jälkeen ja vaihdevuosien aikana. Estradiolitason laskun on päätelty olevan kytköksissä mielialanheilahteluihin: moni nainen on ärtyisä, itkuinen tai muuten apea ennen kuukautisia. Samanlaisia oireita saattaa esiintyä vaihdevuosien alkaessa ja synnytyksen jälkeen (synnytyksen jälkeinen masennus tai "baby blues").

Puberteetti ja estrogeenit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Estrogeenituotannon alkaminen murrosiässä aiheuttaa tytöille valkovuodon, kuukautiskierron ja naisellisten muotojen kehittymisen. Estrogeeni on tärkein maitorauhasen tiehyitä kasvattava hormoni, eli se aiheuttaa rintojen kasvua yhdessä muiden hormonien kanssa.[13] Estrogeeni aiheuttaa murrosiässä myös kohdun kasvua ja emättimen limakalvon muutoksia.[13]

Häpykarvoituksen kasvamisen ja seksuaalisen mielenkiinnon heräämisen aiheuttavat tytölle naishormonien lisäksi mieshormonit eli androgeenit, joita naisen elimistö tuottaa kymmenen kertaa miehen elimistöä vähemmän. Estrogeeneillä on myös arveltu olevan osansa luulevyjen luutumisessa ja pituuskasvun päättymisessä. Esimerkiksi jos kasvuikäinen lapsi saisi jostakin ulkopuolista estrogeenia suuren annoksen ja usein, aiheuttaisi se luulevyjen nopean luutumisen ja kasvun ennenaikaisen päättymisen. Jos lapsi joutuu käyttämään estrogeenihormonivalmisteita esimerkiksi viivästyneen puberteetin hoitoon, tulisikin olla tarkkana estrogeenien annostelussa. Aikainen puberteetti yleensä hieman laskee tyttöjen kasvuennustetta aikaisen estrogeenituotannon lisääntymisen takia.

Estrogeeniä matkivaa bisfenoli A:ta voi erittyä muovisista juomapulloista.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Ylikorkala, Olavi ja Kauppila, Antti: Naistentaudit ja synnytykset, s. 157. 4., uudistettu painos. Duodecim, 2004. ISBN 978-951-656-165-6.
  2. Susanne Björkholm. Väärässä ruumiissa. Helsingin Sanomat 5.5.2009, D2
  3. a b Boron, Walter F. ja Boulpaep, Emile L.: Medical Physiology, s. 1153–1154. Updated edition. Elsevier Saunders, 2005. ISBN 978-1-4160-2328-9. (englanniksi)
  4. a b Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin tutkimusohjekirja. http://www.huslab.fi/ohjekirja/1366.html
  5. http://Duodecim-terveyskirjasto. www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=ltt00773
  6. Hormonaalisen ehkäisyn mekanismit. http://www.tohtori.fi/?page=1750363
  7. Gonadotropiinit ja sukupuolihormonit ja niiden vastavaikuttajat. http://www.medicina.fi/fato/43.pdf
  8. Hormonaalisen ehkäisyn mekanismit. http://www.tohtori.fi/?page=1750363
  9. Gonadotropiinit ja sukupuolihormonit ja niiden vastavaikuttajat. http://www.medicina.fi/fato/43.pdf
  10. Hormonaalisia haitta-aineita koskeva yhteisön strategia aineet, joiden epäillään vaikuttavan ihmisten ja luonnonvaraisten eläinten hormonijärjestelmien toimintaan. KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE. KOM(1999)706
  11. http://yle.fi/akuutti/arkisto2002/140502.html
  12. Eeva-Marja Rutanen ja Olavi Ylikorkala 2004: Vaihdevuosien hormonihoito. Kapseli 33. http://www.nam.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/laakelaitos/embeds/kapseli_kapseli_33.pdf
  13. a b Boron, Walter F. ja Boulpaep, Emile L.: Medical Physiology, s. 1120–1121. Updated edition. Elsevier Saunders, 2005. ISBN 978-1-4160-2328-9. (englanniksi)