Engelbert Dollfuss

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Engelbert Dollfuss
Engelbert Dollfuss.png
Itävallan liittokansleri
20. toukokuuta 1932 – 25. heinäkuuta 1934
Presidentti Wilhelm Miklas
Varaliittokansleri Franz Winkler
Emil Fey
Ernst Rüdiger Starhemberg
Edeltäjä Karl Buresch
Seuraaja Kurt von Schuschnigg
Isänmaan rintaman johtaja
20. toukokuuta 1933 – 25. heinäkuuta 1934
Seuraaja Ernst Rüdiger Starhemberg
Tiedot
Syntynyt 4. lokakuuta 1892
Itävalta-Unkarin lippu Texingtal, Itävalta-Unkari
Kuollut 25. heinäkuuta 1934 (41 vuotta)
Itävallan lippu Wien, Itävalta
Puolue Isänmaan rintama
Kristillissosiaalinen puolue (CS)
Uskonto Katolisuus

Engelbert Dollfuss tai Dollfuß (4. lokakuuta 1892 Texingtal, Itävalta-Unkari25. heinäkuuta 1934 Wien, Itävalta) oli itävaltalainen poliitikko ja vuodesta 1932 Itävallan kansleri. Vuosina 1933–1934 hän lakkautti parlamentaarisen järjestelmän, kielsi oppositiopuolueet ja perusti Itävaltaan diktatorisen hallinnon. Dolfuss surmattiin pienen natsiryhmän epäonnistuneen kaappausyrityksen yhteydessä.

Syntyjään Texingistä, Itävalta-Unkarista, Dollfuss opiskeli pappiseminaarissa ennen päätettyään lukea lakia Wienin yliopistossa ja taloustiedettä Berliinissä. Ensimmäisessä maailmansodassa häntä ei aluksi aiottu hyväksyä asepalvelukseen lyhytkasvuisuutensa vuoksi, viimein hänet komennettiin Alppien rintamalle, jossa hän joutui lyhyeksi aikaa vangiksi 1918.

Sodan jälkeen Dollfuss työskenteli maatalousministeriössä talonpoikien liiton sihteerinä. Hänestä tuli Ala-Itävallan maatalouskamarin johtaja 1927 ja kristillissosiaalisen puolueen (Christlichsoziale Partei, CS) edustajana hän pääsi 1930 johtamaan liittovaltion rautateitä. Seuraavana vuonna hänet nimitettiin maa- ja metsätalousministeriksi.

Dollfussista tuli Itävallan kansleri 20. toukokuuta 1932 oikeistokoalitiohallituksen johdossa, tavoitteenaan johtaa maa suuren laman läpi. Hallituksen enemmistö oli kuitenkin mitätön ja deflaatiopolitiikka aiheutti vastustusta sosiaalidemokraattisessa puolueessa (SDAPÖ) ja parlamentissa. Dollfuss hajotti parlamentin määräämättömäksi ajaksi maaliskuussa 1933 ja hallitsi diktaattorin valtuuksin. Toinen syy demokratian lakkauttamiseen oli kansallissosialistisen puolueen Saksassa saama valta-asema, jolloin Itävallan olemassaolo itsenäisenä valtiona näytti uhatulta natsien vaatiessa liittoa Saksan kanssa. Dollfuss kielsi natsipuolueen kesäkuussa 1933 ja SDAPÖ:n helmikuussa 1934.

Syyskuussa 1933 hän muodosti politiikkansa tueksi sateenvarjoryhmän, Vaterländische Front (Isänmaan rintama) ja liitti kristillissosiaalisen puolueen puolisotilaalliseen nationalistiseen suojeluskuntaan Heimwehriin.

25. heinäkuuta 1934 kahdeksan itävaltalaista natsia tunkeutui aseistettuina kanslerinvirastoon yrittäen kaappausta. Dollfuss kuoli seuranneessa taistelussa, natsit vangittiin ja teloitettiin ja Kurt von Schuschniggista tuli uusi Itävallan diktaattori.

Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.