Deutsche Arbeitsfront
.png)
Deutsche Arbeitsfront (lyhenne DAF) eli Saksan työrintama, oli natsi-Saksan aikainen valtiojohtoinen ”kansalaisjärjestö”.
Pian sen jälkeen kun kansallissosialistinen puolue pääsi valtaan vuonna 1933, kaikki ammattiliitot ja työläisjärjestöt julistettiin Saksassa laittomiksi. Niiden tilalle perustettiin 10. toukokuuta 1933 DAF ainoaksi työläisjärjestöksi valtakunnassa. Sen aatteena oli poliittisen vakauden takaaminen sekä teollisuuden ja kaupan sujuminen. Lokakuussa 1934 DAF liitettiin virallisesti osaksi kansallissosialistista puoluetta.
Teoriassa järjestö toimi keskinäisessä yhteisymmärryksessä työnantajapuolen kanssa ja sopi tämän kanssa työ- ja palkkaehdoista. Järjestön vaikutuksesta työväestölle suotiin suhteellisen hyvät tulot, varmuus työpaikasta (erottaminen oli käytännössä mahdotonta), sosiaaliturva- ja virkistysohjelmat sekä ruokalat. Työelämään tulivat myös säännölliset työajat ja tauot. Näiden olosuhteita parantavien uudistuksien vastapalvelukseksi DAF odotti työväestöltä ehdotonta uskollisuutta tuotantoponnistuksissa.
Järjestön jäsenyys oli teoriassa vapaaehtoista, mutta työn saanti Saksan hallitsemalla alueella ilman jäsenyyttä oli käytännössä mahdotonta. Jäsenmaksun suuruus vaihteli 15 pfennigin ja 3 Reichsmarkin välillä riippuen jäsenen asemasta järjestössä. DAF oli ylivoimaisesti suurin kansallissosialistisen Saksan valtakunnanjärjestöistä. Toisen maailmansodan lopussa 1945 järjestöön kuului yli 22 miljoonaa jäsentä. Järjestön johtajana toimi Robert Ley.
DAF:in kaksi pääosaa olivat:
- Nationalsozialistische Betriebszellenorganisation kansallissosialistinen työläisjärjestö
- Nationalsozialistische Handels- und Gewerbeorganisation kansallissosialistinen kauppa- ja teollisuusjärjestö
Useita erilaisia alajärjestöjä olivat muun muassa:
- Kraft durch Freude (KdF) Voimaa ilosta, työläisten virkistystoiminnan järjestö
- Schönheit der Arbeit (SdA) Työn kauneus, pyrkimyksenä parantaa hyvinvointia työpaikoilla.
- Reichsarbeitsdienst (RAD) Valtakunnan työnvälityspalvelu, ohjasi vapaata työvoimaa erilaisiin hankkeisiin.
DAF:in hierarkian pienin yksikkö oli block, joka muodostettiin 15 jäsenestä ja jonka esimiehenä toimi blockwalter. Kahdesta kuuteen blockia muodosti zellenin, jota johti zellenwalter. Jokaisessa yli kymmenen hengen työpaikassa oli erityinen Betriebsgemeinschaft, jota johti Betriebsführer Betriebswalterin valvonnassa. Ne työpaikat, joissa oli alle kymmenen työntekijää, ryhmittyivät samalla kadulla sijainneiden työpaikkojen kanssa keskenään. Nämä osastot ja yksittäiset jäsenet kuuluivat paikalliseen natsipuolueen muodostamaan Ortsgruppeen. Tätä suuremmat yksiköt olivat NSDAP Kreis, DAF Kreis, Gau ja DAF Bezirke.
