Ian Fleming

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ian Fleming
Öljyvärimaalaus Flemingistä
Öljyvärimaalaus Flemingistä
Syntynyt 28. toukokuuta 1908
Mayfair, Lontoo
Kuollut 12. elokuuta 1964 (56 vuotta)
Canterbury, Kent
Ammatit Kirjailija, toimittaja
Kansallisuus Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Iso-Britannia
Äidinkieli englanti
Aiheet Vakoojakirjallisuus,
lastenkirjallisuus,
matkakirjallisuus
Ensiteokset Casino Royale
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Ian Lancaster Fleming (28. toukokuuta 190812. elokuuta 1964) oli brittiläinen kirjailija, joka muistetaan parhaiten James Bond -romaanisarjasta.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ian Fleming syntyi Mayfairissa, Lontoossa, ja oli matkakirjailija Peter Flemingin nuorempi veli. Hänen vanhempansa olivat Valentine Fleming, joka kuoli ensimmäisessä maailmansodassa, ja Evelyn St. Croix Rose Fleming. Flemingin äiti peri puolisonsa kuoleman jälkeen tämän suuren omaisuuden. Ian Flemingin isoisä oli rikas skottilainen pankkiiri Robert Fleming.[1]

Näyttelijä Christopher Lee on Flemingin serkku. Fleming halusi Leen näyttelevän ensimmäisessä Bond-elokuvassa päävastustajaa Dr. No:ta, mutta rooli meni tuolloin Joseph Wisemanille. Lee esiintyi Bond-seikkailussa 007 ja kultainen ase vasta vuonna 1974.[2]

Opinnot ja aika ennen sotaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fleming opiskeli Eton Collegessa ja Sandhurstin sotakorkeakoulussa. Hän opiskeli myös kieliä Münchenin ja Geneven yliopistoissa.[3] Hän työskenteli lehtimiehenä ja pörssimeklarina ennen toista maailmansotaa. Juuri ennen sotaa Fleming värvättiin laivaston tiedustelupalvelun vara-amiraali John Godfreyn henkilökohtaiseksi avustajaksi.[4]

Anthony Mastersin kirjassa The Man Who Was M: The Life of Charles Henry Maxwell Knight väitetään, että Fleming keksi sodan aikana suunnitelman, jonka avulla Rudolf Hess onnistuneesti houkuteltiin lentämään Britanniaan, jossa hänet vangittiin. Muut lähteet eivät mainitse näitä väitteitä.

Kirjailijaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ian Flemingin hauta ja muistomerkki Sevenhamptonissa.

Flemingin tiedustelupalvelutausta antoi hänelle tietoa ja kokemusta kirjoittaa jokseenkin vakuuttavia vakoiluromaaneja. Väkevät martinit ja käsin tehdyt Morland Balkan -turkkilaissavukkeet olivat kirjailijan omia mieltymyksiä. Samoin tupakoinnin runsaus - 80 savuketta päivässä - oli kirjailijan tapoja.

Ensimmäisen romaaninsa Casino Royalen Fleming sai valmiiksi maaliskuussa 1952. Fleming lähetti kirjansa ystävälleen, runoilija William Plomerille, joka suositteli sitä kustantaja Jonathan Capelle. Casino Royale julkaistiin ja kuukaudessa sitä oli myyty 4750 kappaletta.[5] Lisäksi arvostelut kiittivät kirjaa. Uskotaan, että Casino Royalessa esiintyvä naishahmo Vesper Lynd perustuu oikeasti eläneeseen SOE:n agenttiin Christine Granvilleen.

Seuraavana vuonna julkaistiin Elä ja anna toisten kuolla ja vuonna 1954 julkaistiin jo kolmas Bond-kirja Kuuraketti. Romaanien myynti kasvoi tasaisesti. Muutos tapahtui, kun Tohtori Ei julkaistiin. Kriitikot eivät kiittäneet romaania entisten tapaan vaan syyttivät Flemingiä sadismista ja snobbailusta.[5]

Fleming kirjoitti samankaltaisella reseptillä yhdeksän Bond-romaania. Hänen kymmenes julkaistu romaaninsa, 007 rakastettuni koetti muuttaa kirjoitustyyliä. Kirja on kerrottu ensimmäisen persoonan näkökulmasta. Lukijakunta ei pitänyt uudesta tyylistä ja romaani ei saanut hyvää vastaanottoa. Tämän seurauksena Fleming palasi vanhaan tyyliinsä.[5]

Lopullinen menestys oli taattu kahden asian seurauksena. Yhdysvaltain silloinen presidentti John F. Kennedy nimesi James Bond Istanbulissa -romaanin kymmenen lempikirjansa joukkoon Life-lehdessä, tämä johti Flemingin kirjojen myynnin huimaan kasvuun. Toinen syy oli vuonna 1962 ensi-iltansa saanut ensimmäinen Bond-elokuva Salainen agentti 007 ja tohtori No.[5]

Kahdentoista Bond-romaanin ja kahden Bond-novellikokoelman lisäksi Fleming tunnetaan myös lastentarinasta Chitty Chitty Bang Bang. Muut kirjailijat – kuten John Gardner ja Raymond Benson – ovat kirjoittaneet lisää James Bond -kirjoja, osan elokuvien pohjalta. Poikkeukseksi jää Kingsley Amisin salanimellä Robert Markham kirjoittama Colonel Sun; kirja on poikkeuksellisen raaka ja juonenkulku töksähtelevää muihin verrattuna.

Viimeiset vuodet ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Artikkelissa James Bondin ainoa elävä uhri, joka perustuu Flemingin viimeiseen haastatteluun, kirjailija kertoi näkemyksistään: hän kuuli kerran sydänvikaa kutsuttavan nimellä "Rautakoura", ja tästä tuli hänelle pakkomielle. Kun hän sai tietää että hänellä itsellään oli angina pectoris jonka johdosta hänen tulisi luopua kaikista rasittavista harrastuksistaan, tupakoinnista ja alkoholista, hän vastasi, ettei Rautakoura kunnioittaisi miestä, joka lopettaisi väkevien martinien ja käsintehtyjen turkkilaisten savukkeiden käytön. Fleming jatkoi entisiä elintapojaan kuolemaansa asti, ja hän menehtyikin golfkentällä voimakkaaseen sydänkohtaukseen turkkilainen, kolmella kultanauhalla koristettu käsintehty Morland Balkan -savuke suussaan.

Ian Fleming on haudattu Sevenhamptonin kylän hautausmaalle, lähellä Swindonia, vaimonsa Annen ja poikansa Casperin viereen. Anne kuoli vuonna 1981 ja Flemingin ainoa lapsi Casper kuoli lääkkeiden yliannostukseen 1975.[1]

Flemingin suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

James Bond -kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Casino Royale (Gummerus 1963) (Casino Royale, 1953)
  • Elä ja anna toisten kuolla (Gummerus 1966; myös nimellä Anna toisten kukkien kuolla, Jalava 2003) (Live and Let Die, 1954)
  • Kuuraketti (Gummerus 1965) (Moonraker, 1955)
  • Timantit ovat ikuisia (Gummerus 1966) (Diamonds Are Forever, 1956)
  • James Bond Istanbulissa (Gummerus, 1966) (From Russia, with Love, 1957)
  • Tohtori Ei (Gummerus 1963) (Dr. No, 1958)
  • 007 ja Kultasormi (Gummerus 1965) (Goldfinger, 1959)
  • Erittäin salainen (Book Studio 1995) (For Your Eyes Only, 1960) (Novellikokoelma)
  • Pallosalama (Gummerus 1962) (Thunderball, 1961)
  • 007 rakastettuni (Gummerus 1966) (The Spy Who Loved Me, 1962)
  • Hänen Majesteettinsa salaisessa palvelussa (Gummerus 1964) (On Her Majesty's Secret Service, 1963)
  • Elät vain kahdesti (Gummerus 1964) (You Only Live Twice, 1964)
  • James Bond ja kultainen ase (Gummerus, 1965) (The Man With The Golden Gun, 1965)
  • Mustekala; Hetken huumaus; Smaragdipallo (Gummerus 1967) (Octopussy, The Living Daylights And The Property Of A Lady, 1966) (Novellikokoelma)

Muut kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ihmeauto Chitty-Chitty-Bang-Bang (Gummerus 1968; myös nimellä Chitty Chitty Bang Bang, Art House 2003) (Chitty Chitty Bang Bang, 1964)
  • Syntiset kaupungit (Gummerus 1965) (Thrilling Cities, 1963)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Cork, John: The Life of Ian Fleming (1908-1964) Klast.net. 1995. Viitattu 21.7.2009. (englanniksi)
  2. Prepolec, Charles: From Fleming to Film: The Search for Scaramanga 2000. Viitattu 1.9.2009. (englanniksi)
  3. Kirjailija: Fleming, Ian Risingshadow.net. 8.11.2008. Viitattu 21.7.2009.
  4. Liukkonen, Petri: Ian (Lancaster) Fleming (1908-1964) - pseudonym Atticus 2008. Viitattu 1.9.2009. (englanniksi)
  5. a b c d Literary Career Ian Fleming Publications. Viitattu 10.10.2009. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]