Nationalsozialistisches Fliegerkorps

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Nationalsozialistisches Fliegerkorps (Kansallissosialistiset lentojoukot, lyhenne NSFK) oli Saksassa 1930-luvulla perustettu puolisotilaallinen organisaatio. Se muodostettiin kansallissosialistien valtaannousua seuranneessa yhdenmukaistamisohjelmassa lakkautettujen entisten ilmailukerhojen tilalle. NSFK oli osa kansallissosialistisen puolueen organisaatiota.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeinen Versailles’n rauhansopimus oli kieltänyt Saksalta moottorilentämisen. NSFK:n toiminta keskittyi purje- ja liitolentokoulutukseen, joka sellaisenaan ei ollut kiellettyä mutta joka oli sopiva peite tulevien sotilaslentäjien koulutukselle.

Saksassa oli Hitler-Jugendin jäsenyys kaikille pojille ja tytöille pakollinen. Palvelus NSFK:ssa oli yksi tapa suorittaa se.

Lentokalusto ja toimintamuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkeiskoulutukseen käytettiin yleisimmin alkeisliitokonetta Schulgleiter SG-38, joka oli rakenteeltaan yksinkertainen ja suunniteltu nimenomaan koulutuskäyttöön sekä helposti saatavilla olevista materiaaleista rakennettavaksi. Se oli avokone, jossa ei ollut kuomua, mittareita eikä lentojarruja. Korkeusperäsimen liikkumavara oli turvallisuussyistä tehty pieneksi, jotteivät kokemattomat oppilaat saisi konetta vahingossa sakkaamaan.

Alkeisliitokoneet laukaistiin lentoon pitkällä kumiköydellä, jonka noin tusinan verran kurssilaisia jännitti kireäksi maahan ja päästi sen irti lennonopettajan antamasta merkistä. Ensimmäiset lennot olivat yleensä vain kymmenien sekuntien pituisia. Jokainen oppilas pääsi lentämään omalla vuorollaan, osoitettuaan ensin riittävää koneen ohjaamisen tuntemusta. Tämäntyyppinen lentotoiminta vaati koko ryhmältä korkeaa kuria ja täsmällisyyttä, mikä oli sopusoinnussa kansallissosialistisen kasvatuksen kanssa.

Myöhemmin kurssilaiset saivat lennettäväkseen muitakin, kehittyneempiä purjekonetyyppejä. Lentämisen lisäksi NSFK:n jäsenet myös rakensivat liitokoneita piirustusten pohjalta.

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Purjelentokoulutus jakautui eritasoisiin luokkiin ja samanlainen järjestelmä oli tuohon aikaan käytössä muuallakin, myös Suomen purjelentokoulutuksessa.

  • A-tutkinto (vähintään 15. ikävuonna)
    • vähintään 30 koululentoa, 5 koesuoritusta
    • suoran lennon osaaminen, startit ja laskeutumiset
  • B-tutkinto (väh. 16. ikävuonna)
    • vähintään 20 koululentoa, 5 koesuoritusta
    • kaartojen osaaminen
    • virheettömät kaarrot ja maaliinlasku
  • C-tutkinto (väh. 17. ikävuonna)
    • harjoituspurjelentokoneen hallinta (suoritukset kuten A- ja B-tutkinnossa)
    • vähintään 20 koululentoa, 5 koesuoritusta
  • Luokan I moottorilentäjän lupakirja (18 vuotta täyttäneille)
    • lentoonlähtö lentokonehinauksella, syvempi moottorilentäjältä vaadittavan teorian tuntemus

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]