Bund Deutscher Mädel

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
BdM-tyttöjä vuonna 1933.
Nuori BdM:n jäsen (1943), Ilse Richter (Werwolf)

Bund deutscher Mädel (BdM, suom. Saksan tyttöliitto) oli tyttöjärjestö natsi-Saksassa. Se perustettiin vuonna 1930 jo ennen kansallissosialistisen puolueen vallan kasvua ja se oli osa Hitler-Jugend-järjestöä. [1]

Adolf Hitlerin noustessa valtaan 1933 se nousi merkittävämpään asemaan natsien kontrollointipolitiikan eli yhdenmukaistamisen (Gleichschaltung) kautta, kun muut tyttöjen järjestöt hajotettiin. Yhdenmukaistamisen nimissä perustettiin BdM:n lisäksi lukuisia muita uusia järjestöjä, joiden jäsenyys oli pakollista. Näin varmistettiin se, että jokainen Saksan kansalainen kuului johonkin natsien kontrolloimaan liikkeeseen, ja taattiin valtaa pitävän puolueen propagandan tehokas leviäminen.

Saksan nuorisojärjestöjen ydin oli Hitler-Jugend, joka jakaantui neljään osastoon: varsinainen Hitler-Jugend 14–18-vuotiaille pojille, 10–14-vuotiaille pojille Pimpfe ja Jungvolk, BdM 14–18-vuotiaille tytöille ja Jungmädel 10–14-vuotiaille tytöille. [2]

Ideologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bund deutscher Mädel oli tiukassa valtiollisessa ohjauksessa ja sen tavoitteet olivat ensisijaisesti propagandistiset, tarkoitus oli levittää kansallissosialistista maailmankatsomusta. Hallinto piti nuorisoa erityisen tärkeänä, koska nuoret nähtiin liikkeen dynaamisena voimana, joka mahdollisti siirtymisen pois vanhasta ”rappeutuneesta” poliittisesta systeemistä ja ”keskiluokkaisista” arvoista.Toiseksi nuoret olivat muokattavissa omaksumaan natsien maailmankatsomus, ja kolmanneksi vanhan lakattua heistä tulisi ”kansallisen yhteisön” ruumiillistuma. Koska kaikki muut vastaavat järjestöt olivat kansallissosialistisessa Saksassa kiellettyjä ja jäsenyys toisaalta BdM:ssä tytöille pakollista olivat olosuhteet propagandan levittämiseen otolliset.

BdM:ssä yksilöllisyys pyrittiin häivyttämään, opetettua ei saanut kyseenalaistaa ja natsien arvoihin ja normeihin tuli uskoa. Tyttöjä opetettiin täyttämään velvollisuutensa isänmaata ja kansakuntaa kohtaan. Ensisijaisena velvollisuutena naisilla oli aviollinen äiteys. Mutta sen lisäksi heidän tuli olla terveitä, puhtaita, fyysisesti kunnossa ja tuntea kansanperinnettä. Vaikka järjestö ei tarjoillutkaan kovin modernia naiskuvaa, se toisaalta halveksi feminiinistä naiseutta ja piti ihanteena sen sijaan vahvaa ahkeraa äitiyttä. Miesihanne sen sijaan oli hyvin maskuliininen.

Tohtori Jutta Rüdiger, BdM:n johtaja 1937−1945.

Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

BdM:n toiminnan kaksi tärkeintä muotoa olivat viikoittaiset tapaamiset (Heimabend) ja jokakesäinen leiri.[3] Sekä tapaamisissa että leireillä harrastettiin liikuntaa, laulettiin lauluja, käsiteltiin Saksan historiaa ja politiikkaa sekä opeteltiin käytännöllisiä taitoja. Toiminta oli hyvin ylhäältä johdettua niin, että leirin vetäjät saivat listat niistä lauluista ja aiheista, joita tuli laulaa ja käsitellä. Toiminnassa korostettiin kuria ja täsmällisyyttä.

Vuonna 1936 perustettiin ensimmäinen BdM:n talouskoulu, jonka opetukseen sisältyi käytännön talous- ja lastenhoitotaitojen opettelua, teoreettista opetusta, joka käsitteli sairauden hoitoa ja terveyttä, opintoja kansanyhteisöstä, jossa käsiteltiin rotua, kansallisuutta ja kansantaloutta. Lisäksi urheilu kuului opetukseen. Vuonna 1939 käyttöön otettiin myös vuoden pakollinen työjakso.

Toisen maailmansodan aikana BdM:n jäseniä mobilisoitiin valtion palvelukseen. Sodan ensimmäisen vuoden aikana mobilisoituja oli yhdeksän miljoonaa. Nuoret työskentelivät maataloudessa, propagandan ja ruokakorttien jakajina sekä rintamalla haavoittuneiden ja lasten hoitajina. Heitä myös lähetettiin Saksan valtaamille itäisille alueille siivoamaan ja valmistelemaan SS:n entisistä asukkaistaan tyhjentämiä koteja saksalaisten siirtolaisten käyttöön.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bund Deutscher Mädel.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Johannes Öhquist: Kolmas valtakunta. Helsinki: Otava, 1938.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Öhquist s.228
  2. Öhquist s.228
  3. Öhquist s.228