Hitlerjugend

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kansallissosialistista nuorisojärjestöä. Sen mukaan nimetystä SS-divisioonasta on oma artikkelinsa.
Hitler-nuoret
Hitlerjugend
Hitlerjugendin lippu
Hitlerjugendin lippu
Perustettu 4. heinäkuuta 1926
Lakkautettu 10. lokakuuta 1945
Tyyppi nuorisojärjestö
Kotipaikka  Saksa
Päämaja Kaufhaus Jonas, Berliini
Jäsenet 8 milj. (1940)
Viralliset kielet saksa
Johtaja Reichsjugendführer
Kattojärjestö Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue

Hitlerjugend (suom. Hitler-nuoret, lyhenne HJ) oli Saksan kansallissosialistisen puolueen perustama nuoriso-organisaatio, jonka tehtävänä oli kouluttaa saksalaista nuorisoa kansallissosialistiseen ideologiaan sopivaksi. Järjestö korosti sotilaallisuutta, terveitä elämäntapoja ja tottelevaisuutta.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hitlerjugendin fanfaariryhmä vuonna 1933.

Hitlerjugendin juuret olivat Jugendbund der NSDAP:ssa (lyhenne JdN, ’NSDAP:n nuorisoliitto’), joka perustettiin maaliskuussa 1922 ja kokoontui ensi kertaa saman vuoden toukokuussa. Se oli tarkoitettu ainoastaan 14–18-vuotiaille pojille, joista 14–16-vuotiaat järjestäytyivät Jungmannschafteniin ja vanhemmat Jungsturm Adolf Hitleriin. Organisaatiota valvoi SA ja sitä johti aluksi Adolf Lenk.

JdN romahti oluttupavallankaappauksen epäonnistuttua ja Adolf Hitlerin jouduttua vankilaan. Tilalle perustettiin muita korvaavia nuorisoryhmiä kuten Grossdeutsche Jugendbewegung ja Schilljugend. Edellä mainittu nimettiin vuonna 1926 Hitlerjugendiksi.

Vuonna 1928 Hitlerjugendiin perustettiin 10–14-vuotiaille pojille oma ryhmä, jota alkuun kutsuttiin Deutsch Knabenschaftiksi, sittemmin nimellä Deutsche Jungvolk in der Hitler-Jugend. Tytöille perustettiin vuonna 1929 oma osastonsa, jota kutsuttiin alkuun nimellä Schwesternschaft der Hitler-Jugend ja vuodesta 1930 Bund Deutscher Mädeliksi. Staatsjugend oli nuorten järjestöjen yläjärjestö.

Vuonna 1931 perustettiin uusi virka, Reichsjugendführer (valtakunnannuorisojohtaja), johon nimitettiin Baldur von Schirach, jonka alaisuuteen Hitlerjugend asetettiin.[1] Toukokuussa 1932 Hitlerjugend erotettiin SA:n komennosta, mutta Weimarin tasavallan hallinto kielsi kesäkuussa molempien ryhmittymien toiminnan.

Kansallissosialistien valtaannousu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Natsi-Saksan propagandaministeri Joseph Goebbels tervehtii rintamalle lähtevää 16-vuotiasta Hitlerjugendiin kuuluvaa Willi Hübneria 15. maaliskuuta 1945.

Kun kansallissosialistit nousivat valtaan, muut oikeistolaiset nuorisoryhmät sulautettiin Hitlerjugendiin. Vuodesta 1936 kaikki muut nuorisoryhmät olivat kiellettyjä. Hitlerjugendin jäsenyydestä tehtiin vuonna 1936 pakollinen koko nuorisolle.[2] Vuonna 1941 pakollisuuden ikäraja laskettiin kymmeneen vuoteen.

Toisen maailmansodan aikana ryhmittymä teki asevoimiin kutsuttujen miesten töitä, miehitti ilmapuolustusta ja koulutti sotilaita armeijaan ja SS:ään. Liittoutuneiden joukkojen edetessä sodan lopussa Saksaan Hitlerjugendin riveistä värvättiin lisäjoukkoja yhä nuorempien joukosta. Berliinin taistelussa jo suurin osa saksalaisista joukoista koostui Hitlerjugendista.

Järjestön lakkauttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan päätyttyä Hitlerjugend lakkautettiin. Silloisen Hitlerjugendin jäsenyys on kuitenkin ollut pakollisesta luonteestaan huolimatta raskas taakka monelle siihen kuuluneelle saksalaiselle.

Sinimustat ja Hitlerjugend[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa oikeistoradikaali Lapuan liikettä ja IKL:ttä myötäillyt poliittinen nuorisojärjestö sinimustat otti vaikutteita Italian fasistien lisäksi myös Saksan kansallissosialisteilta. Kulttuurisuhteita pidettiin yllä etenkin Saksan Hitlerjugendin kanssa, jolta otettiin runsaasti vaikutteita.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Öhquist, Johannes: Kolmas valtakunta. Otava, 1938.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Öhquist s. 226.
  2. Öhquist s. 227.
  3. Eepos, Suomen historian käsikirja, Torsten Edgren, Merja Manninen ja Jari Ukkonen, WSOY, ISBN 951-0-27651-0. Sivut 329–330: IKL - lapuanliikkeen jatkaja, ja sivu 348 Äärioikeisto menettää kannatustaan

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]