Jalokastanja

Wikipedia
Ohjattu sivulta Kastanja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jalokastanja [1][2]
Chestnuts.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Pyökkimäiset Fagales
Heimo: Pyökkikasvit Fagaceae
Suku: Kastanjat Castanea
Laji: sativa
Kaksiosainen nimi
Castanea sativa
P.Mill.[3]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Jalokastanja Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Jalokastanja Commonsissa
Castanea sativa

Jalokastanja tai kastanja (Castanea sativa) on pyökkikasvien (Fagaceae) heimoon kuuluva puu. Sitä kasvatetaan syötävien pähkinöidensä takia. Se on luultavasti kotoisin Aasian länsiosista Iranin ja Balkanin väliltä. Nykyisin sitä kasvaa villiintyneenä Etelä-Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä.

Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalokastanja kasvaa 20–30 m korkeaksi, ja sen runko voi olla jopa kolme metriä halkaisijaltaan.[4] Puun kuori on ruskeanharmaa ja verkkomaisesti uurteinen, vanhoissa puissa kuori on syväuurteinen.[2] Hammaslaitaiset lehdet ovat noin 20 cm pitkiä ja 5–10 cm leveitä.[4] Lehdet sijaitsevat kierteisesti ja ovat lyhytruotisia. Laidan hampaat ovat teräviä.[2]

Puu kukkii kesä–heinäkuussa.[2] Isossa-Britanniassa puu kukkii heinäkuussa ja sen pähkinät kypsyvät lokakuussa.[5]

Kukinto on pysty norkko, jossa on pääosin valkoisia tai vaaleankeltaisia hedekukkia. Vihertäviä emikukkia on norkon tyvessä. Kellanvihreän ja runsaspiikkisen cupulan sisällä on yleensä 1–3 pähkinämäistä siementä eli kastanjaa.[2]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalokastanja on luultavasti kotoisin alkujaan Aasian länsiosista Iranin ja Balkanin väliltä. Sitä on viljelty yli 3 000 vuoden ajan, ja nykyisin sitä kasvaa villiintyneenä Etelä-Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä.[4]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kastanjat muistuttavat pähkinöitä ja ovat sipulin muotoisia. Pilaantunut kastanja tuntuu kevyemmältä kuin hyvä, joka on kiinteä ja kiiltävä. Kastanjan sisältämä tärkkelys hajoaa kypsennettäessä sokeriksi.[6]

Kastanjoita syödään yleensä paahdettuina. Niitä voi myös keittää, viipaloida muhennokseen tai soseuttaa keitettynä. Englanninkielisissä maissa maustettua kastanjasosetta käytetään usein kalkkunan täytteenä.

Suomessakin koristekasvina kasvatettavat hevoskastanjat kuten balkaninhevoskastanja eivät samankaltaisesta nimestään huolimatta ole sukua jalokastanjalle eivätkä niiden siemenet ole myrkyllisyytensä takia syömäkelpoisia.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Räty, E. & Alanko, P: Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliitto, 2004. ISBN 951-8942-57-9.
  2. a b c d e Mossberg B. & Stenberg L: Suuri Pohjolan kasvio. (suom. S. Vuokko & H. Väre). Tammi, 2005. ISBN 951-3129-24-1.
  3. ITIS
  4. a b c Floridata
  5. Plants for a Future
  6. Kasvikset.fi
  7. Kastanja

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.