Aineettoman kulttuuriperinnön luettelo
Aineettoman kulttuuriperinnön luettelo on Unescon vuonna 2008 aloittama ohjelma,[1] jonka tarkoituksena on varmistaa aineettoman kulttuuriperinnön parempi näkyvyys ja kasvattaa tietoisuutta sen merkityksestä. Ohjelman tähtäimenä on suojella suullista ja aineetonta perintöä, jonka Unesco on tunnustanut merkittäväksi osaksi ihmiskunnan kultuurista monimuotoisuutta. Luettelossa on 166 kohdetta (2010), joista 90 on perintöä kulttuuriperintöluettelon edeltäjältä Ihmiskunnan suullisen ja aineettoman perinnön mestariteoksista.
Historia [muokkaa]
Vuonna 1982 Méxicon konferenssissa käytettiin ensimmäisiä kertoja termiä aineeton kulttuuriperintö. Konferenssin tarkoituksena oli arvioida tietoja ja kokemusta, joita oli kertynyt vuoden 1970 Venetsian konferenssin jälkeen. Unescon vuonna 1972 perustama menestyksekäs maailmanperintöluettelo oli siirtänyt suurimman huomion kulttuurisuojelussa rakennuksiin ja rakennelmiin sekä luontokohteisiin. Méxicon konferenssissa kulttuurin määritelmä kirjoitettiin uudelleen, ja määritelmää laajennettiin käsittämään myös jokapäiväinen elämä, kuten arvojärjestelmät, perinteet ja uskomukset. Konferenssi pyysi Unescoa tutkimaan aineettoman kulttuuriperinnön ja erityisesti suullisen perinnön suojelua.[2]
Unescon yleiskokous teki vuonna 1989 suosituksen perinnekulttuurin ja kansanperinteen suojelemisesta. Vaikka suosituksella ei ollut pitkäkestoisia seuraamuksia, se kasvatti tietoisuutta aineettoman kulttuuriperinnön suojelusta. Monien aineetonta kulttuuria koskevien päätösten ja konferenssien jälkeen Unescon yleiskokous hyväksyi julistuksen Ihmiskunnan suullisesen ja aineettoman perinnön mestariteoksista. Ensimmäiset kohteet mestariteosten luetteloon hyväksyttiin vuonna 2001, ja tämän jälkeen siihen hyväksyttiin uusia kohteita sekä vuonna 2003 että 2005, jolloin kohteita oli jo 90.[2]
Vuoden 2005 kohteet jäivät uusiksi lisäyksiksi, sillä Unesco oli jo vuonna 2003 hyväksynyt sopimuksen, jonka tarkoituksena oli luoda uusi aineettoman kulttuuriperinnön luettelo.[3] Sopimus astui voimaan huhtikuussa 2006 kolme kuukautta sen jälkeen, kun 30. valtio oli ratifioinut sen.[4] Ensimmäiset kohteet aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon hyväksyttiin vuonna 2009, jolloin sinne lisättiin 76 kohdetta 27 valtiosta.[5] Kaikki 90 mestariteosten luettelon kohdetta oli hyväksytty osaksi uutta aineettoman kulttuuriperinnön luetteloa jo aiemmin vuonna 2008.[6]
Unescon hyväksyi luetteloon 47 uutta kohdetta marraskuussa 2010.[1] Lisättyjen joukossa on muun muassa flamenco ja katalonialaiset ihmistornit, Välimeren ruokavalio, kiinalainen akupunktio ja ranskalainen gastronomia. Peking-ooppera tuli samalla hyväksytyksi. Kiinasta hyväksyttiin akupunktion lisäksi myös perinteinen hoitomuoto, moksibustio.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b Ihmistornit ja akupunktio Unescon kulttuuriperintölistalle 18.11.2010. Helsingin Sanomat. Viitattu 18.11.2010.
- ↑ a b 1982-2000: from Mondiacult to Our Creative Diversity Unesco. Viitattu 24.8.2010. (englanniksi)
- ↑ The Samba of Roda and the Ramlila proclaimed Masterpieces of the Oral and Intangible Heritage of Humanity 25.11.2005. Unesco. Viitattu 24.8.2010. (englanniksi)
- ↑ 2000 onwards and the drafting of the Convention Unesco. Viitattu 24.8.2010. (englanniksi)
- ↑ First inscriptions to the Representative List of the ICH and the List of Intangible Heritage in Need of Urgent Safeguarding 2.10.2009. Unesco. Viitattu 24.8.2010. (englanniksi)
- ↑ The Representative List of the Intangible Cultural Heritage of Humanity Unesco. Viitattu 24.8.2010. (englanniksi)
Aiheesta muualla [muokkaa]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta aineettoman kulttuuriperinnön luettelo Wikimedia Commonsissa- Unescon sivut aineettomalla kulttuuriperinnölle (englanniksi)
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta 
