Ferdinand III (keisari)
| Ferdinand III | |
|---|---|
 | |
| Pyhä saksalais-roomalainen keisari | |
| Valtakausi | 18. marraskuuta 1637 – 1. huhtikuuta 1657 |
| Kruunajaiset | 18. marraskuuta 1637 |
| Edeltäjä | Ferdinand II |
| Seuraaja | Leopold I |
| Syntynyt |
13. heinäkuuta 1608 Graz, Steiermarkin herttuakunta |
| Kuollut |
2. huhtikuuta 1657 (48 vuotta) Wien, Itävallan arkkiherttuakunta |
| Puoliso |
Maria Anna Espanjalainen Maria Leopoldine Eleonora Gonzaga |
| Lapset |
Ferdinand IV Maria Anna Leopold I Kaarle Joosef Eleonor |
| Suku | Habsburg |
| Isä | Ferdinand II |
| Äiti | Maria Anna |
| Uskonto | roomalaiskatolilaisuus |
| Nimikirjoitus |
.PNG){kind=small} |
Ferdinand III (13. heinäkuuta 1608 Graz – 2. huhtikuuta 1657 Wien) oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari vuosina 1637–1657, Böömin kuningas vuodesta 1627 ja Unkarin kuningas vuodesta 1625.[1]
Ferdinand III:n isä, keisari Ferdinand II, yritti saada poikansa valituksi seuraajakseen eli roomalaisten kuninkaaksi jo vuoden 1630 Regensburgin valtiopäivillä, mutta Saksan vaaliruhtinaat eivät halunneet antaa Habsburgin suvulle liikaa valtaa ja vastustivat päätöstä.[2] Samalla vaaliruhtinaat vaativat Albrecht von Wallensteinin erottamista, Johann Tillyn nostamista keisarillisen armeijan johtoon ja niin sanotun restituutioediktin kumoamista.
Kun Wallenstein murhattiin vuonna 1634, Ferdinandista tuli keisarillisen armeijan muodollinen ylipäällikkö kolmikymmenvuotisessa sodassa. Hän voitti ruotsalaiset Nördlingenin taistelussa ja karkotti siten heidät Etelä-Saksasta. Hänet valittiin viimein isänsä seuraajaksi vuonna 1636, vain muutamaa kuukautta ennen tämän kuolemaa.[2]
Keisari Ferdinand oli realisti, joka ymmärsi, ettei kolmikymmenvuotinen sota ollut voitettavissa, ja alkoi etsiä tietä rauhaan. Sodan loppuvaiheessa hän antoi kaikille saksalaisille ruhtinaille oikeuden päättää omasta ulkopolitiikastaan – teko, jonka sanotaan jouduttaneen saksalais-roomalaisen keisarikunnan hajoamista.
Ferdinand oli yksi Westfalenin rauhansopimuksen allekirjoittajista.[1]
Ferdinand kävi sotaa uudestaan ruotsalaisia vastaan liityttyään elokuussa 1656 mukaan Pohjan sotaan.[3]
Ferdinand oli kolme kertaa naimisissa. Ensimmäinen vaimo oli Maria Anna Espanjalainen, toinen Maria Leopoldine (1632–1649); ja kolmas Eleonora II Gonzaga (1628–1686). Hän sai Maria Annan kanssa kolme lasta[4]
- Ferdinand (1633–1654)
- Maria Anna (Espanjan kuningatar, 1634–1696)
- Leopold I (keisari)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Childs, John: Warfare in the Seventeenth Century. Lontoo: Cassell, 2001. ISBN 0-304-36373-1.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Ferdinand III Encyclopedia Britannica. Viitattu 23.4.2012.
- ↑ a b Ferdinand III: the compliant son (englanniksi) The World of the Habsburgs. Viitattu 7.7.2021.
- ↑ Holborn H: A History of Modern Germany: 1648-1840,, s. 57. Princeton University Press, 1982. ISBN 9780691007960.
- ↑ Maria Anna Of Spain (1606–1646) Women in World History: A Biographical Encyclopedia. Viitattu 25.4.2018.
 |
Edeltäjä: Ferdinand II |
Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan hallitsija 1637–1657 |
Seuraaja: Leopold I |
| ||||||||||||||||||||||||||
