Taloudellinen sodankäynti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Yhdysvaltain ylläpitämän kauppasaarron seurauksena Kuuban autokanta on yksi maailman vanhimmista.

Taloudellinen sodankäynti on sodankäynnin muoto, jossa vastustajaa pyritään heikentämään, jopa voittamaan taloudellisin keinoin.[1] Koska termi taloudellinen sodankäynti kuulostaa aggressiiviselta politiikan ja diplomatian kielessä, yleensä sen sijalla käytetään neutraalimpia ja taloudellisen sodankäynnin toimiin viittaavia termejä, kuten esimerkiksi talouspakotteet.[2]

Taloudellisen sodankäynnin keinoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taloudellinen sodankäynti voi olla taktinen tai strateginen keino vahingon aiheuttamiseksi vastustajan sodankäynnille tai taloudelle. Apuna voivat olla muut sodankäynnin keinot, kuten esimerkiksi kemiallinen ja biologinen sodankäynti. Yksinkertaisimmillaan on kyse suorasta toiminnasta, kuten esimerkiksi lähiseudun viljapeltojen polttamisesta tai vesivarantojen myrkyttämisestä, jotta alueella oleskelevan vastustajan huolto vaikeutuisi. Suurimittainen vastustajan viljapeltojen tuhoaminen pommikoneista pudotettavalla kasvimyrkyllä on jo strategista sodankäyntiä.[1]

Epäsuoran taloudellisen sodankäynnin keinot ja tarkoitusperät ovat usein talouteen sidonnaisempia. Kauppa- ja huoltosaarrot, boikotit, liittolaissuhteiden hoito palkitsemisella, lahjominen, vastustajan talouteen kohdistetut suorat ja keskitetyt iskut ovat kaikki perinteikkäitä taloudellisen sodan keinoja.[1]

Talous on keskeinen osa totaalista sodankäyntiä ja vastustajan talouteen vaikuttava sodankäynti suuntautuu helpommin kotirintamaan, kuin varsinaisella taistelualueella oleviin joukkoihin. Ensimmäisen maailmansodan aikana liittoutuneiden ylläpitämä merisaarto vaikutti Saksan talouteen ratkaisevasti. Maa alkoi kärsiä tarvikepulasta ja lopulta nälänhädästä. Viimeisen sotavuoden aikana Saksan kotirintamalla puhkesi useita levottomuuksia ja kapinoita, jotka lopulta pakottivat maan rauhaan. Sodankäyntiin rintamalla saarrolla ei ollut suurta vaikutusta, sillä ensimmäistä kertaa vuosiin Saksa eteni saavuttaen voittoja taistelukentillä.[1]

Vastatoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saartojen ja pakotteiden kohteena olevat valtiot käyttävät vastatoimina mm. varjo- ja kulissiyrityksiä, joiden kautta kanavoidaan pakotteita kiertävää kauppaa ja rahaa. Maksuja suoritetaan salattujen pankkitilien välillä. Pakotteita kiertävät kauppaa tekevät valtiot ja yritykset saattavat turvautua tekaistuihin dokumentteihin peitelläkseen viennin ja tuonnin todellista luonnetta. Edelleen salakuljetuksen harhautuskeinoina voivat myös olla kauppatavaran kierrättäminen paikasta toiseen ennen sen saapumista lopulliseen määränpäähänsä, jolloin saarron alaista lastia on vaikeampi seurata ja jäljittää.[2]

Kuuban kauppasaarto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksi tunnetuista käynnissä olevista tapauksista on Yhdysvaltain ylläpitämä Kuuban kauppasaarto, joka on ollut voimassa vuodesta 1962. Kauppasaarto on laaja ja vaikuttaa kaikkiin Kuuban ja Yhdysvaltain kanssa käyvien yritysten ja valtioiden kauppaan. Saartoa on yritetty purkaa YK:ssa useita kertoja, mutta hankkeet ovat kaatuneet Yhdysvaltain ja joidenkin sen liittolaisten vastustukseen. 2013 188 YK:n jäsenmaata äänesti lakkauttamisen puolesta kun vain Yhdysvallat ja Israel äänestivät saarron ylläpitämisen puolesta. Viimein vuoden 2014 lopulla presidentti Barack Obama ilmoitti Yhdysvaltojen aloittavan toimet saarron purkamiseksi.[3][4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Stanley Sandler et al.: Ground Warfare - An International Encyclopedia. ABC-CLIO, Inc., 2002. ISBN 1-57607-733-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Sandler et al. s. 251-252
  2. a b R.T. Naylor: Economic Warfare: Sanctions, Embargo Busting, and Their Human Cost, s. 1-2. UPNE, 1999. ISBN 1555534996.
  3. Valtaosa YK:n jäsenmaista vaatii Kuuban kauppasaarron lopettamista Yle. Viitattu 22.1.2015.
  4. Obama ja Castro tekivät historiaa: Kuuban ja USA:n 50-vuotinen vihanpito haudataan Helsingin Sanomat. Viitattu 22.1.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • R. T. Naylor: Patriots and Profiteers: Economic Warfare, Embargo Busting, and State-Sponsored Crime. MCGILL-QUEEN'S UNIVERSITY PRESS, 2008. ISBN 0773534741.