Turskasota

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ensimmäinen turskasota
brittiläinen troolari  Coventry City ja Islannin rannikko vartioston partiovene ICGV  Albert Länsivuonnoilla
brittiläinen troolari Coventry City ja Islannin rannikko vartioston partiovene ICGV Albert Länsivuonnoilla
Päivämäärä:

1. syyskuuta12. marraskuuta 1958

Paikka:

Islannin aluevedet

Lopputulos:

Islanti ja Britannia hyväksyivät aluevesi sopimuksen jonka mukaan Britannia tunnustaa Islannin aluevedet ja Islanti ei laajenna aluevesiä ennen kuin Haagin kansainvälinen tuomioistuin tekee asiasta päätöksen

Vaikutukset:

Islanti laajensi aluevesiä 12 merimaililla

Osapuolet

Islannin lippu Islanti

Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Britannia

Komentajat

Islannin lippu Ásgeir Ásgeirsson
Islannin lippu Hermann Jónasson
Islannin lippu Bjarni Benediktsson

Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Harold Macmillan
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Peter Carrington

Vahvuudet

Flag of Iceland (state).svg Islannin rannikkovartiosto
2 isoa partiovenettä 6 small Patrol vessels

Naval Ensign of the United Kingdom.svg Royal Navy
28 hävittäjää
32 fregattia
1 nopeamiinalaiva
1 miinanraivaaja 10 muonalaivaa

Tappiot

ei tappioita

ei tappioita

Turskasota (engl. Cod War, isl. Þorskastríðin) oli sarja Islannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä vuosina 1958–1976 vallinneita diplomaattisia selkkauksia. Kalastuselinkeinoaan puolustanut Islanti siirsi asteittain aluevesirajaansa kauemmaksi ensin neljän, sitten 12, 50 ja 200 meripeninkulman päähän rannikosta kieltäen brittiläisiltä kalastajilta pääsyn alueelleen. Omien kalastajiensa ja kalanjalostusteollisuutensa etuja puolustanut Britannia ei hyväksynyt tätä. Seurauksena oli lieviä väkivaltaisuuksia ja vakava välirikko. Tilanne kärjistyi lopulta siihen, että Islanti katkaisi diplomaattisuhteensa Britanniaan. Pian tämän jälkeen Britannia taipui Islannin vaatimuksiin.

Turskasodan tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islannissa kalastus muodosti suuren osan kansantaloudesta. Islantilaisen näkemyksen mukaan Islannin ympäristön kalakannat olivat 1950-luvulla romahtamassa ryöstökalastuksen johdosta. Britanniassa Islannin kalastukselle asettamat esteet uhkasivat noin 9 000 työpaikkaa pääasiassa Humbersidessa, Fleetwoodissa, Aberdeenissa ja North Shieldsissa. Brittiläiset kalastajat olivat purjehtineet Islannin vesille keskiajalta saakka.

Islanti ja Royal Navy vastakkain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turskasodan ollessa kiivaimmillaan Royal Navyn sota-aluksia lähetettiin useita kertoja Islannin aluevesille suojelemaan brittiläisiä troolareita Islannin rannikkovartiolaitoksen häirinnältä. 1970-luvulla islantilaiset asettivat aluksiinsa erityisiä leikkureita, joilla voitiin silpoa brittien trooleja. Brittiläiset kalastus- ja sota-alukset vastasivat tähän ajamalla päin islantilaisia rannikkovartiolaivoja. Yhteentörmäyksissä Royal Navyn fregatit kuitenkin paljastuivat islantilaisten aluksia hauraammiksi.

Turskasota vaati yhden kuolonuhrin: islantilainen rannikkovartija sai tapaturmaisesti surmansa ollessaan korjaamassa aluksensa yhteentörmäyksessä saamia vaurioita.

NATO:n ongelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kahden NATO-maan välirikko oli länsivalloille vakava huolenaihe varsinkin tilanteen kärjistyttyä diplomaattisuhteiden katkeamiseen vuonna 1975. Yhdysvaltain passiivinen suhtautuminen kahden tärkeän liittolaisensa kiistaan kasvatti Islannissa voimakkaita NATO-vastaisia mielialoja ja herätti vaatimuksia Keflavikin sotilastukikohdan lakkauttamisesta.

Ensimmäinen turskasota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen turskasota kesti 1. syyskuuta – 12. marraskuuta 1958 Islannin laajentaessa aluevesiään neljästä meripeninkulmasta kahteentoista. Kaikkiaan brittiläisten kalastusalusten suojeluun otti osaa 53 kuninkaallisen laivaston sota-alusta. Kiista päättyi Islannin ja Britannian sopimukseen, jonka mukaan tulevat kiistat ratkaistaisiin Haagin kansainvälisessä oikeudessa.

Islannin kalastusministeri Lúdvik Jósepsson ilmoitti 24. toukokuuta 1958 Islannin laajentaneen kalastusalueensa 12 meripeninkulmaan. Kalastusministeri antoi 30. kesäkuuta määräyksen saattaa voimaan uuden kalastusalueen 1. syyskuuta alkaen. Britannian kalastuslaivasto jatkoi pyyntiä uuden alueen sisällä. Seuraavana päivänä Islannin merivartioston alukset Thor ja Maria Júlia pidättivät troolari Northern Foamin, mutta HMS Eastbourne pysäytti aluksen vangiten islantilaiset, jotka laskettiin maihin Faxanlahdessa 13. syyskuuta.[1]

Seuraavan viikon aikana islantilaiset pyrkivät vangitsemaan useita alueelta tapaamiaan troolareita miehistöineen. Lokakuun alussa voimakeinojen käyttö lisääntyi islantilaisten ampuessa varoituslaukauksia. Vuoden 1959 alussa useita neljän meripeninkulman rajan loukkauksia, joihin Britannian kuninkaallisen laivaston alukset eivät puuttuneet, vaan rajaa rikkoneet toimitettiin oikeuteen Reyakjavikissä.[2]

Toinen turskasota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Cod Wars
Toinen turskasota
Päivämäärä:

1. syyskuuta 19728. marraskuuta 1973

Paikka:

Islannin aluevesi

Lopputulos:

Britannian ja Islannin välinen sopimus jossa sovittiin Islannin kalakiintiöt noin 150 000 tonnia aina vuoteen 1975

Aluemuutokset:

Islanti laajensi aluevesiä 50 merimaililla.

Osapuolet

Islannin lippu Islanti

Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Britannia
 Länsi-Saksa

Komentajat

Islannin lippu Kristján Eldjárn
Islannin lippu Ólafur Jóhannesson
Islannin lippu Guðmundur Kjærnested

Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Michael Pollock
Yhdistyneen kuningaskunnan lippuEdward Heath
Saksan lippu Gustav Heinemann

Vahvuudet

Flag of Iceland (state).svg Islannin rannikkovartiosto
3 isoa partiovenettä
2 pientä partiovenettä
1 panssaroitu valaanpyynti alus

Naval Ensign of the United Kingdom.svg Royal Navy
30 fregattia
1 hävittäjä
11 muonalaivaa
Government Ensign of the United Kingdom.svg Britannian maa-ja metsä ja kalatalouden ministeriö 5 puolustus hinaajaa

Tappiot

ei tappiota

ei tappiota

Toinen turskasota alkoi 1. syyskuuta 1972, kun Islanti laajensi aluevetensä 50 meripeninkulmaan (92,6 km). Islannin vasemmistohallitus julisti, ettei edellisen, oikeistolaisen, hallituksen sopimus Britannian kanssa sovittelusta Haagissa ollut pätevä.

Tämän sodan aikana Islannin rannikkovartiosto alkoi käyttää verkonleikkureita brittiläisiä kalastusaluksia vastaan niiden kieltäydyttyä noudattamasta rannikkovartion ohjeita. Kahdeksantoista troolarin verkot leikattiin 18. tammikuuta, mikä pakotti troolarit poistumaan Islannin aluevesiltä kuninkaallisen laivaston suojelusta huolimatta. Seuraavana päivänä kalastusalusten suojaksi lähetettiin hinaajia, mutta se osoittautui riittämättömäksi. Britannia muodosti erillisen laivasto-osaston suojelemaan kalastajiaan.

Tulivuori Eldfell purkautui 23. tammikuuta ja Islannin rannikkovartioston piti aloittaa pelastustoimet tuhoalueella.

Brittiläiset kalastajat poistuivat Islannin aluevesiltä 17. toukokuuta palaten kaksi päivää myöhemmin suojanaan laivaston fregatit. Majakka-alus ICGV Árvakur törmäsi 1. kesäkuuta neljään brittialukseen ja kuusi päivää myöhemmin Ægir törmäsi HMS Scyllaan.

Naton pääsihteeri Joseph Luns saapui 16. syyskuuta neuvottelemaan Reykjavíkiin, koska islantilaisministerit olivat ehdottaneet maan irtautumista Natosta, joka ei kyennyt suojelemaan Islantia kriisin aikana. Pääsihteerin vaatimuksesta brittiläiset sota-alukset kutsuttiin pois 3. lokakuuta. Sopimus solmittiin 8. marraskuuta ja sen mukaan britit saivat kalastaa tietyillä alueilla Islannin julistaman aluevesirajan sisällä maksimissaan 130000 tonnia kalaa. Sopimus päättyi marraskuussa 1975.

Kolmas turskasota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmas turskasota
Islannin partiovene ICGV Odinn ja Royal Navyn fregatti HMS Scylla kohtaavat Pohjois-Atlantin valtamerellä
Islannin partiovene ICGV Odinn ja Royal Navyn fregatti HMS Scylla kohtaavat Pohjois-Atlantin valtamerellä
Päivämäärä:

16. marraskuuta,1975 – varhainen kesäkuu 1976

Paikka:

Islannin aluevesi

Lopputulos:

Britannian ja Islannin välinen sopimus kalastuskiintiöistä

Aluemuutokset:

Islanti laajensi aluevesiä 200 merimaililla.

Osapuolet

Islannin lippu Islanti

Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Britannia

Komentajat

Islannin lippu Kristján Eldjárn
Islannin lippu Geir Hallgrímsson
Islannin lippu Guðmundur Kjærnested

Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Edward Ashmore
Yhdistyneen kuningaskunnan lippuHarold Wilson

Vahvuudet

Flag of Iceland (state).svg Islannin rannikkovartiosto
3 isoa partiovenettä
2 pientä partiovenettä
1 panssaroitu valaanpyynti alus

Naval Ensign of the United Kingdom.svg Royal Navy
30 fregattia
1 hävittäjä
11 muonalaivaa
Government Ensign of the United Kingdom.svg Britannian maa-ja metsä ja kalatalouden ministeriö 5 puolustus hinaajaa

Tappiot

ei tappiota

ei tappiota


Kolmas turskasota käytiin marraskuusta 1975 kesäkuuhun 1976, kun Islanti julisti aluevesikseen 200 meripeninkulmaa rannikostaan (370 km). Britannia ei tunnustanut tätä, ja brittiläiset alukset jatkoivat kalastusta rajan sisällä. Britannia lähetti lopulta 22 fregattia Islannin neljää partiovenettä ja kahta aseistettua troolaria vastaan. Myöhemmin Islanti yritti ostaa yhdysvaltalaisia Ashville-luokan tykkiveneitä ja neuvostoliittolaisia Mirka-luokan fregatteja. Konflikti päättyi lopulta, kun Islanti uhkasi NATO:n Keflavíkin tukikohdan sulkemisella. Jälkikäteen on esitetty, että Royal Navyn voimien sitominen turskasotaan vaaransi NATO:n puolustuskyvyn Pohjois-Atlantilla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Welch, Andrew: The Royal Navy in the Cod Wars Britain and Iceland in Conflict 1958-1976. Liskeard, Cornwall: Maritime Books, 2006. 978-1-904459-23-1. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Welch, Andrew s. 279
  2. Welch, Andrew s. 280-281

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]