Kansainvälinen humanitaarinen oikeus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kansainvälinen humanitaarinen oikeus (ennen sodan oikeussäännöt) on yksi kansainvälisen oikeuden osa-alue, joka säätelee sodankäyntiä. Se säätelee sodassa tapahtuvaa voimankäyttöä ja sen rajoja, menetelmiä ja kohteita. Kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ulkopuolelle jää voimankäytön oikeutus ja voimankäyttöön ryhtymistä rajoittavat oikeussäännöt. Se siis säätelee vain jo alkanutta sodankäyntiä, ei sodankäynnin aloittamista. Pelkistäen se käsittelee valtioiden välisiä sotia ja vain vähäisessä määrin valtioiden sisäisiä sisällissotia tai näitä alempitasoisia väkivaltaisuuksia.[1][2]

Kansainvälinen humanitaarinen oikeus jaetaan kahteen osaan eli valtioiden välisten sotien oikeussäännöt ja valtion sisäisen sodan oikeussäännöt. On ehdotettu, että jaoettelusta luovuttaisiin ja siirryttäisiin vain yhteen oikeussäännöstöön, mutta toistaiseksi tämä ei ole mahdollista kansainvälispoliittisista syistä. Kansainvälinen humanitaarinen oikeus määrittelee sodan oikeudellisessa mielessä ja oikeudellisessa mielessä on olemassa vain yksi sodan muoto ja taso.[2]

Humanitaarisen oikeuden perusedellytys on ollut vastapuolen tunnustaminen ihmisyhteisöksi. Sotaa ja konflikteja on pyritty säätelemään tuhansia vuosia mm. lainsäädännön, moraaliohjeiden, uskonnollisten määräysten ja ritarillisten käsitysten kautta. Oikeuden muotoutumiseen ovat vaikuttaneet myös esimerkiksi taloudelliset syyt, jolloin sodan vahingot ovat säilyneet vähäisempinä[3].

Humanitaarisen oikeuden käsite[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Humanitaarista oikeussäätelyn säännösryhmät:

henkilölliset säännökset asevoimista, humanitaarista suojaa nauttivista, siviilihenkilöistä.
ajalliset humanitaarista oikeutta sovelletaan myös sodankäynnin ennen ja jälkeen, toisin kuin sotatilalakeja
Välineelliset säännökset taistelumenetelmistä, taisteluvälineiden käyttörajoitukset.
Alueelliset säännökset sotatoimialueesta sekä puolueettomuus alueista ja kansainvälisen huoltotoiminnan alueista.
Selkkausten luonteen säännökset, jotka yhä enenevässä määrin suojaavat myös sisällissotia (vrt. valtion väliset)
Humanitaarisen oikeuden valvonta säännökset, jotka liittyvät kansainväliseen rikosoikeuteen

Humanitaarisen oikeuden lisäksi konflikteihin vaikutetaan seuraavilla kansainvälisen oikeuden sopimuksilla:

Ihmisoikeudet ovat läheisesti humanitaarisen oikeuden kanssa vastaavia, mutta käsittelevät laajemmin valtion kansalaisia rauhanaikana
Rauhan sopimukset velvoittavat valtioita selvittämään riitaisuudet rauhanomaisesti
Väkivallan käyttökiellot sisältyy nykyisin YK:n peruskirjaan, jolla rajoitetaan hyökkäysoikeutta valtioita vastaan
Aseidenriisunta ja asevalvonta sopimukset, esimerkkinä Geneven kaasupöytäkirja 1925.
Kansainvälinen rikosoikeus sopimukset, joita käytetään tehostamaan humanitaarista oikeutta
Pakolaisoikeus
Kansainvälinen ympäristöoikeus
Valtion vastuuoikeus
Kansainvälinen ilmailuoikeus
Kansainvälinen merioikeus
Diplomatia
Avaruusoikeus

Oikeuskäytäntö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oikeuskäytäntöä suorittaa valtioiden omat tuomioistuimet, kansainvälisen oikeuden elimet, Kansainvälinen rikostuomioistuin sekä YK:n turvallisuusneuvoston perustamat ad hoc -kansainväliset rikostuomioistuimet. (esimerkiksi Jugoslavian ja Ruandan sotarikostuomioistuimet)

Yleiset oikeusperiaatteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oikeusperiaatteina

  • laillinen oikeudenkäyntijärjestys
  • syyttömyysolettama
  • oikeus tulla tunnustetuksi henkilöksi myös vastapuolen sotilas- ja muiden viranomaisten taholta

Oikeuslähderyhmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensisijaiset oikeuslähteet:

Tärkeimmät sopimukset[4] Muita merkityksellisiä sopimuksia[4]
Kansainväliset valtiosopimukset maasodankäyntiä rajoittava Haagin sopimus
Geneven yleissopimus
Konventionaalisten aseiden puitesopimus
ENMOD-sopimus
Unescon yleissopimus kulttuuriomaisuuden suojelemisesta sodassa
Pietarin julistus 11. 12. 1868 (räjähtävät luodit)
Haagin julistus 29. 7. 1899 (hajoavat tai litistyvät luodit)
Geneven protokolla 17. 6. 1925 (taistelukaasut)
Lontoon sukellusvenesotaa rajoittava asiakirja 6. 11. 1936
Bioasekonventio 10. 4. 1972
Kemiallisten aseiden kieltosopimus 1997
Ottawan sopimus (jalkaväkimiinat)
Kansainvälinen tapaoikeus Kansainvälinen humanitaarinen tapaoikeus.
Valtaosin humanitaarinen oikeus on ollut ns. kansainvälistä tapaoikeutta.
Yleiset oikeusperiaatteet Sivistyskansojen tunnustamat oikeusperiaatteet
(lähtökohtaisesti YK:n jäsenvaltioiden väestöt luetaan sivistyskansoihin).

Toissijaiset oikeuslähteet:

Tuomioistuinten oikeuskäytäntö oikeudelliset ratkaisut sekä kansainvälisesten että valtiosisäisten tuomioistuinten ja muiden oikeudellisten elinten osalta.
Tieteisoppi Eri maiden etevimpien tutkijoiden opit ovat aiemmin vaikuttaneet humanitaariseen oikeuteen. Esimerkkinä Espanjalainen dominikaanimunkki Francisco de Vitoria (1492-1546) on säädellyt Amerikan alkuasukkaiden asemaa.

Muita kansainvälisiä sopimuksia, jotka eivät yleensä ole oikeudellisesti sitovia. Asiakirjat sitovat sopijapuolia kuitenkin poliittisesti silloin, kun nämä ovat aktiivisesti osallistuneet näiden laadintaan.

  • Soft Law prosessit, kuten kansainvälisten humanitaaristen järjestöjen päätöslauselmat, julistukset ja kannanotot.
  • ETYJ eli Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön asiakirjat
  • ammattiryhmien eettiset säännöt
  • asiantuntijoiden kannanotot
  • Kansainvälisten kansalaisjärjestöjen (NGO) kannanotot, esimerkiksi punaisen ristin ja punaisen puolikuun kansainvälisen konferenssin päätöslauselmat
  • valtioiden yleiset käyttäytymissäännöt ja menettelytapaohjeet
  • Suomalaista sotilasta velvoittavat säännöt sekä vastaavat muiden maiden asiakirjat
  • Valtioiden yksipuoliset lupaukset, kuten lupautuminen tulitaukoon

Tärkeimmät periaatteet sotilaallisen toiminnan säätelyssä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mielivaltaisen toiminnan kielto Selkkausten osapuolet eivät saa toimia mielivaltaisesti. Humanitaarisessa oikeudessa on luvallista vedota sotilaallisten toimien välttämättömyyteen vain silloin, kun nämä on sopimusmääräyksillä nimeenomaisesti ilmaistu.
Siviili- ja sotilaskohteiden erottelu periaatteen mukaan asevoimia saa kohdistaa ainoastaan sotilaskohteisiin. Ei-taistelevat, kuten haavoittuneet eivät ole sotilaskohteita.
Inhimillisyys periaate velvoittaa lääkintä- ja avustustoimintaan puolueettomasti. Vangiksi otettuja taistelijoita on suojeltava kaikelta väkivallalta ja kidutukselta.
Tarpeettoman kärsimyksen ja liiallisten vammojen aiheuttamisen kielto periaate kieltää tarpeetonta kärsimystä aiheuttavat aseet. Periaatteessa kaikki siviiliväestölle aiheutettu kärsimys on tarpeetonta. Periaatetta voidaan soveltaa myös ekologisten tuhojen välttämiseksi.
Suhteellisuusperiaate Sotilaskohteiden iskujen saavutettavissa oleva hyöty ei saa olla epäsuhteessa siviiliväestölle aiheutuneisiin vahinkoihin.
Petollisuuden kielto (salakavaluus) periaate kieltää vastapuolen harhauttamista valheellisella lupauksella humanitaarisen oikeuden suojaan.
Ympäristön suojelu periaate kieltää sodankäynnin menetelmät, jotka voidaan olettaa aheuttavan pitkäaikaista ja vakavaa vahinkoa luonnolliselle ympäristölle.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Takamaa, Kari T.: ”Sodankäyntiä järjestävän kansainvälisen oikeuden muutos – onko mikään muuttunut?”, Muuttuva sota, s. 55-92. Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitos, 2005. ISBN 952-9872-37-2.
  • Rosen, G ja J. Parkkari: Sodan lait. Edita Prima 2004. ISBN 951-37-4001-3

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Toisen maailmansodan jälkeen oikeudellisessa mielessä on käyty vain neljä sotaa: Israelin itsenäisyyssota, Kuuden päivän sota, Irakin–Iranin sota, Falklandin sota. (joskus mukaan luetaan myös Toinen Intian–Pakistanin sota) Oikeudellisessa mielessä kaikki muut sodat ovat olleet aseellisia selkkauksia. Tästä syystä Kansainvälinen humanitaarinen oikeus käsittelee "valtioiden välisiä aseellisia selkkauksia" ja "valtioiden sisäisiä aseellisia selkkauksia". Tässä artikkelissa käytetään kuitenkin aseellisen selkkauksen sijasta termiä sota (ja sisällissota) historiallisen vakiintuneisuuden, lyhyyden ja vakiintuneiden mielikuvien vuoksi.
  2. a b Takamaa, s. 61-72
  3. Rosén, Parkkari: Sodan Lait: Käsikirja, WSOY 2004, s. 1-2.
  4. a b Takamaa, s. 91-92

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]