Grönlanninhylje
Sivulta puuttuu | Grönlanninhylje | ||||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||||||
| Pagophilus groenlandicus (Erxleben, 1777) |
||||||||||||||||||||||||
 |
||||||||||||||||||||||||
| Grönlanninhylkeen nykyinen levinneisyys. | ||||||||||||||||||||||||
| Synonyymit | ||||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||||||
 Grönlanninhylje Wikispeciesissä |
Grönlanninhylje (Pagophilus groenlandicus,[2] aiemmin Phoca groenlandica) on hyljelaji, joka elää Pohjois-Atlantilla ja Jäämerellä. Se on sukunsa Pagophilus ainoa laji.[2] Grönlanninhylkeen kanta jakautuu kolmeen populaatioon, jotka eivät kuitenkaan ole omia alalajejaan.
Sisällysluettelo |
Ulkonäkö ja koko [muokkaa]
Grönlanninhylje on yleisväritykseltään valkoinen, mutta pää ja selän sivut ovat mustat.[3] Naarailla ja nuorilla yksilöillä mustat alueet ovat rajaukseltaan epäselvempiä kuin uroksilla.[3] Vatsapuoli on kummallakin sukupuolella kellertävä.[3] Lajin yksilöt kasvavat 165–200 cm pituisiksi.[3] Ne voivat painaa yli 130 kilogrammaa.
Levinneisyys [muokkaa]
Grönlanninhylje esiintyy vakituisena Pohjois-Atlantin, Jäämeren ja Vienanmeren rannikoilla Kanadan Newfoundlandissa, Grönlannissa, Islannissa, Norjassa ja Venäjällä.[2] Satunnaisesti sitä tavataan Ranskan, Saksan, Skotlannin ja Yhdysvaltojen Virginian rannikkoalueilla.[2] Laji luokitellaan elinvoimaiseksi,[1] eli se ei ole uhanalainen.
Luulöytöjen perusteella tiedetään, että grönlanninhylje esiintyi viime jääkauden jälkeisenä aikana, 5 900–2 800 vuotta sitten eli ainakin noin 3 000 vuoden ajan,[4] yleisenä myös Itämerellä.[3] Suomessa löytöjä on tehty eniten Ahvenanmaalta.[5] Monissa jäänteissä on ollut merkkejä siitä, että lajia metsästettiin; esimerkiksi Närpiöstä on löydetty grönlanninhylkeen luuranko, jonka niskassa oli luinen harppuunankärki.[3] Laji hävisi Itämeren alueelta kivikaudella, kampakeraamisen ajan jälkeen,[5] joskin Kempeleessä tutkitusta hautaröykkiöstä löytynyt grönlanninhylkeen kallo viittaisi siihen, että ainakin Perämerellä laji säilyi varhaisrautakaudelle asti.[6] On arveltu, että ihminen metsästi tämän norppaa kömpelömmän hylkeen alueelta sukupuuttoon, varsinkin tappamalla keväisin sen ulkojäälle syntyneitä poikasia.[5] Tosin myös Itämeren jääpeitteen, suolapitoisuuden ja ravintotilanteen muutoksilla on saattanut olla vaikutusta lajin alueelliseen häviämiseen.[7]
Elinympäristö [muokkaa]
Grönlanninhylje elää pääsääntöisesti merellä kelluvan ajojään päällä, ja voi ajelehtia jäälauttojen mukana pitkiäkin matkoja.[3]
Elintavat [muokkaa]
Grönlanninhylje elää usein suurina laumoina.[3] Sen ruokavalioon kuuluu vähintään 67 kalalajia ja 70 lajia erilaisia selkärangattomia, kuten äyriäisiä. Sen luonnollisia vihollisia ovat jääkarhut, hait, miekkavalaat ja joillain alueilla mursutlähde?. Grönlanninhylje voi elää 35-vuotiaaksi.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b c Pagophilus groenlandicus IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Wilson & Reeder: Pagophilus groenlandicus Mammal Species of the World. Bucknell University. Viitattu 11.5.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Nuorteva, Pekka; Henttonen, Heikki: Eläimiä värikuvina: Nisäkkäät, matelijat, sammakkoeläimet, s. 106. Porvoo: WSOY, 1989. ISBN 951-0-13603-4.
- ↑ Jääkauden jälkeläiset – Suomen nisäkkäiden varhainen historia Helsingin Yliopisto (väitöstiivistelmä)
- ↑ a b c Huurre, Matti: 9000 vuotta Suomen esihistoriaa, s. 35–37. 10. painos. Helsinki: Otava, 2009. ISBN 951-1-13753-0.
- ↑ Tornionlaakson historia I, s. 131–132. Malung: , 1991. ISBN 91-630-0263-9.
- ↑ Koivisto, Marjatta (päätoimittaja): Jääkaudet, s. 208. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29101-3.
