Pikkutikka

Pikkutikka
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata Luokka: Linnut Aves Lahko: Tikkalinnut Piciformes Heimo: Tikat Picidae Suku: Käpytikat Dendrocopos Laji: minor
Kaksiosainen nimi
Dendrocopos minor (Linnaeus, 1758)
Pikkutikan levinneisyys
Alalajit
Dendrocopos minor amurensis Dendrocopos minor buturlini Dendrocopos minor colchicus Dendrocopos minor comminutus Dendrocopos minor danfordi Dendrocopos minor hortorum Dendrocopos minor hyrcanus Dendrocopos minor immaculatus Dendrocopos minor kamtschatkensis Dendrocopos minor ledouci Dendrocopos minor minor Dendrocopos minor morgani Dendrocopos minor quadrifasciatus
Katso myös
Pikkutikka Wikispeciesissä   Pikkutikka Commonsissa

Pikkutikka (Dendrocopos minor) on pieni tikka.

Koko ja ulkonäkö

Pikkutikan pituus on noin 14–17 senttiä ja paino aikuisena noin 24 grammaa. Sen höyhenpuku on mustavalkoisen kirjava. Koiraan päälaki on punainen ja naaraan päälaki on musta. Monille tikkalajeille tyypillinen punainen väri puuttuu alaperästä, mutta muuten pikkutikka voi muistuttaa pientä valkoselkätikkaa.

Lajin soidinhuuto on nopea kimittävä ja kireä ”ki-ki-ki...”, kutsuääni lyhyt ”kik”. Pikkutikka rummuttaa lyhyitä ja melko heikkoja sarjoja.

Vanhin suomalainen rengastettu pikkutikka on ollut kuusi vuotta neljä kuukautta ja 28 päivää vanha.

Levinneisyys

Parimäärä Suomessa on noin 5 000–8 000. Se pesii koko maassa, mutta on runsain Etelä- ja Kaakkois-Suomessa ja harvinainen Lapissa. Laji esiintyy koko Euroopassa lukuun ottamatta Espanjaa, Irlantia ja Skotlantia. Nuoret linnut vaeltelevat syksyisin, joinakin vuosina havaitaan voimakkaitakin vaelluksia.

Elinympäristö

Pikkutikka tavanomaisessa elinympäristössään

Pikkutikka on lehtevien rantametsien, lehtojen ja lepikoiden pesimälaji. Reviirillä pitää olla riittävästi kuolleita ja kuolevia lehtipuita ravinnon turvaamiseksi. Laji on kärsinyt viimeaikaisesta metsänhoidosta, joka perustuu alaharvennuksiin ja vajaatuottoisten puiden poistoon. Lapissa pikkutikka pesii tunturikoivikoissa.

Lisääntyminen

Pikkutikan pesäkolo on pieni ja sen aukon halkaisija on noin neljä senttiä. Kolo koverretaan joskus korkeallekin lahoon pökkelöön tai kuolleeseen puuhun, tavallisesti kuitenkin noin kahden metrin korkeuteen. Laji munii neljästä kahdeksaan valkeata munaa toukokuun puolivälin jälkeen, joita emot hautovat 13–15 vuorokautta ja ruokkivat sen jälkeen poikasia 18–20 vuorokautta.

Ravinto

Pikkutikan pääasiallista ravintoa ovat hyönteiset ja hämähäkit, joita se nakuttelee talvisin esimerkiksi järviruokojen sisältä. Pikkutikka käy myös lintulaudoilla talvisin. Keväällä se juo lehtipuiden mahlaa.

Aiheesta muualla

• Hurme, Tuomo 1975: Pikkutikan Dendrocopos minor soitimesta ja pesimisbiologiasta. – Lintumies 3.1975 s. 77–83. SLY.
• Biomi.org: Pikkutikka (Dendrocopos minor)
• Pikkutikka Lintukuva.fi -verkkopalvelussa
• LuontoPortti: Pikkutikka (Dendrocopos minor)