Pikkutikka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pikkutikka
Dendrocopos minor.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Tikkalinnut Piciformes
Heimo: Tikat Picidae
Suku: Käpytikat Dendrocopos
Laji: minor
Kaksiosainen nimi
Dendrocopos minor
(Linnaeus, 1758)
Levinneisyyskartta
Pikkutikan levinneisyys
Pikkutikan levinneisyys
Alalajit[2]
  • Dendrocopos minor amurensis
  • Dendrocopos minor buturlini
  • Dendrocopos minor colchicus
  • Dendrocopos minor comminutus
  • Dendrocopos minor danfordi
  • Dendrocopos minor hortorum
  • Dendrocopos minor hyrcanus
  • Dendrocopos minor immaculatus
  • Dendrocopos minor kamtschatkensis
  • Dendrocopos minor ledouci
  • Dendrocopos minor minor
  • Dendrocopos minor morgani
  • Dendrocopos minor quadrifasciatus
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Pikkutikka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pikkutikka Commonsissa

Pikkutikka (Dendrocopos minor) on pieni tikka.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkutikan pituus on noin 14–17 senttiä ja paino aikuisena noin 24 grammaa. Sen höyhenpuku on mustavalkoisen kirjava. Koiraan päälaki on punainen ja naaraan päälaki on musta. Monille tikkalajeille tyypillinen punainen väri puuttuu alaperästä, mutta muuten pikkutikka voi muistuttaa pientä valkoselkätikkaa.

Lajin soidinhuuto on nopea kimittävä ja kireä ”ki-ki-ki...”, kutsuääni lyhyt ”kik”. Pikkutikka rummuttaa lyhyitä ja melko heikkoja sarjoja.

Vanhin suomalainen rengastettu pikkutikka on ollut kuusi vuotta neljä kuukautta ja 28 päivää vanha.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parimäärä Suomessa on noin 5 000–8 000. Se pesii koko maassa, mutta on runsain Etelä- ja Kaakkois-Suomessa ja harvinainen Lapissa. Laji esiintyy koko Euroopassa lukuun ottamatta Espanjaa, Irlantia ja Skotlantia. Nuoret linnut vaeltelevat syksyisin, joinakin vuosina havaitaan voimakkaitakin vaelluksia.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkutikka tavanomaisessa elinympäristössään

Pikkutikka on lehtevien rantametsien, lehtojen ja lepikoiden pesimälaji. Reviirillä pitää olla riittävästi kuolleita ja kuolevia lehtipuita ravinnon turvaamiseksi. Laji on kärsinyt viimeaikaisesta metsänhoidosta, joka perustuu alaharvennuksiin ja vajaatuottoisten puiden poistoon. Lapissa pikkutikka pesii tunturikoivikoissa.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dendrocopos minor

Pikkutikan pesäkolo on pieni ja sen aukon halkaisija on noin neljä senttiä. Kolo koverretaan joskus korkeallekin lahoon pökkelöön tai kuolleeseen puuhun, tavallisesti kuitenkin noin kahden metrin korkeuteen. Laji munii neljästä kahdeksaan valkeata munaa toukokuun puolivälin jälkeen, joita emot hautovat 13–15 vuorokautta ja ruokkivat sen jälkeen poikasia 18–20 vuorokautta.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkutikan pääasiallista ravintoa ovat hyönteiset ja hämähäkit, joita se nakuttelee talvisin esimerkiksi järviruokojen sisältä. Pikkutikka käy myös lintulaudoilla talvisin. Keväällä se juo lehtipuiden mahlaa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Dendrocopos minor IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 11.6.2014. (englanniksi)
  2. ITIS: Dendrocopos minor Viitattu 2.6.2009. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä lintuihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.