Käenpiika
Wikipedia
| Käenpiika | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Jynx torquilla Linnaeus, 1758 |
||||||||||||||||||
| Alalajit | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Käenpiika Wikispeciesissä |
Käenpiika (Jynx torquilla) on kolopesijä, joka vaaran uhatessa vääntelee ruumistaan niin, että se näyttäisi käärmeeltä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Käenpiian pituus on noin 16–18 senttiä ja sen siipien kärkiväli 25–27 senttiä. Täysikasvuinen yksilö painaa 30–50 grammaa, keskimäärin 37 grammaa. Tikkalinnuksi käenpiika on erikoisen näköinen ja poikkeaa tikoista myös elintavoiltaan. Sen yleisväritys on harmaanruskea, selässä ja päässä on pitkiä tummia viiruja ja kurkku on kellahtava. Sukupuolet ovat samanväriset. Koivet ovat tikkamaiset, varpaat ja kynnet ovat vahvat. Myös nokka on tikkamainen mutta lyhyehkö. Lento on ripeää ja loivasti aaltoilevaa. Käenpiika liikkuu usein maassa muurahaisia etsimässä.
Laulu on kimeää ja kuuluvaa piipitystä ”pii-pii-pii...”, jonka kesto on noin 10 tavua. Molemmat sukupuolet laulavat. Laulun voi sekoittaa pikkutikan piipitykseen, mikä on kuitenkin lyhyempikestoinen ja väkinäinen. Varoitusääni on napakka, käheä ”tek”.
Aikuiset käenpiiat sulkivat täydellisesti pesinnän jälkeen heinä-elokuussa. Nuorilla linnuilla on samoihin aikoihin osittainen sulkasato, jossa ne vaihtavat tavallisesti kaikki höyhenensä ja sulkansa, lukuun ottamatta kaikkia tai useimpia kyynärsulkia, siiven isoja peitinhöyheniä ja joitakin keskimmäisiä pyrstösulkia. Sekä aikuiset että nuoret sulkivat pesintää edeltävässä sulkasadossa helmi-maaliskuussa pääosan höyhenpuvustaan, lukuun ottamatta käsisulkia. Monet yksilöt voivat lisäksi sulkia osan tai kaikki pyrstö- ja kyynärsulista.[2]
Vanhin suomalainen rengastettu käenpiika on ollut kuusi vuotta kaksi kuukautta ja viisi päivää vanha.[3] Se on samalla Euroopan vanhin käenpiika.[4]
[muokkaa] Levinneisyys
Käenpiian levinneisyysalue ulottuu Länsi-Euroopasta itään Pohjois-Kaukasiaan ja läpi Venäjän ja Siperian keskiosien Japanin pohjoisille saarille asti sekä Kiinan keskiosiin. Laji pesii myös Pohjois-Algeriassa.[2] Euroopassa pesii 350 000–420 000 paria. Talveksi lintu muuttaa trooppiseen Afrikkaan ja Aasiaan. Lajin elinalueen laajuus on noin kymmenen miljoonaa neliökilometriä ja maailman populaation kooksi arvioidaan 1,2–2,6 miljoonaa yksilöä.[1]
Suomessa käenpiika pesii Oulu–Kuusamo-linjan eteläpuolella. Suomessa pesii noin 25 000 paria. Käenpiika on voimakkaasti vähentynyt 70-luvulta alkaen. Vähenemisen syynä saattaa olla maaseudun autioituminen sekä maa- ja metsätalouden muutokset.
Käenpiika on muuttolintu, joka saapuu Etelä-Suomeen vapun tietämissä ja toukokuun aikana. Syysmuutto on huomaamaton tapahtuma elo–syyskuussa.
[muokkaa] Elinympäristö
Käenpiian tyypillistä elinympäristöä ovat rannikkoseudut, niityt, puutarhat, puistot, valoisat seka- ja lehtimetsät ja avoimet havumetsät. Aikaisemmin, kannan ollessa runsas oli käenpiian keväinen piipitys Suomen maaseudun tunnusomaisimpia linnunääniä. Erityisen hyvin laji viihtyi vanhojen kartanoiden pihapiirissä sekä rantojen hakamailla ja metsälaitumilla.
[muokkaa] Lisääntyminen
Lajin pariutumisaika on touko–kesäkuussa. Pesä on luonnonkolossa tai kottaraispöntössä. Käenpiika ei koverra itse pesäkoloa, vaikka tikkalintu onkin. Käenpiialla on myös tapana tyhjentää muiden lintujen pesät reviirinsä koloista ja pöntöistä.
Muninta alkaa Etelä-Suomessa touko–kesäkuun vaihteessa. Naaras munii 4–13 munaa, keskimäärin 9–10, joita haudotaan noin 13 vuorokautta. Muna painaa keskimäärin 2,6 grammaa. Naaras hautoo öisin, päivisin molemmat puolisot vuorotellen. Munamäärä voi vaihdella suuresti, sillä tikkalinnut munivat lisää munia sitä mukaa, jos poistaa niitä pesästä. Haudonta alkaa ennen kuin munamäärä on täysilukuinen, joten poikaset kuoriutuvat eri päivinä. Sekä koiras että naaras ruokkivat poikasia pääasiassa muurahaisen munilla, joita poikue syö päivässä noin kymmenen tuhatta. Poikaset lähtevät pesästä lentokykyisinä lähes kolmen viikon ikäisinä. Emot huolehtivat niistä vielä parisen viikkoa. Käenpiika myös keräilee vieraita esineitä pesäänsä. Etelä-Euroopassa laji voi pesiä kaksi, joskus kolme kertaa kesän aikana. Sukukypsä yksivuotiaana.[2]
Pesäpöntöstä yllätetty emo vääntelee kaulaansa käärmemäisesti ja sähisee. Samoin tekevät isot poikaset, jolloin näyttää siltä kuin pöntössä olisi käärmeitä. Tämä on puolustautumiskeino pesärosvoja vastaan.
[muokkaa] Ravinto
Käenpiika syö ennen kaikkea muurahaisia ja niiden munia, joita se onkii pesistä pitkällä, väkäsikkäällä kielellään. Lisäksi muut hyönteiset, hämähäkit ja nilviäiset kuuluvat sen ravintoon.[2]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ 1,0 1,1 Jynx torquilla IUCN Red List. 2008. IUCN. (englanniksi)
- ↑ 2,0 2,1 2,2 2,3 Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. – Oxford University Press. Hong Kong.
- ↑ Rengastajatoimikunta 2007: Rengastajan vuosikirja 2006. - Rengastustoimisto. Helsinki.
- ↑ EURING
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Terhivuo, Juhani 1977: Occurrence of strange objects in nests of Wryneck Jynx torquilla. – Ornis Fennica 54: 66–72.
- Terhivuo, Juhani 1983: Why does the Wryneck Jynx torquilla bring strange items to the nest? – Ornis Fennica 60:51–57.
- Käenpiika Lintukuva.fi -verkkopalvelussa
