Tunturikihu
| Tunturikihu | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Stercorarius longicaudus Vieillot, 1819 |
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Tunturikihu Wikispeciesissä |
Tunturikihu (Stercorarius longicaudus) on pitkäpyrstöinen kihu. Lajin nimesi Louis Jean Pierre Vieillot 1819.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Tunturikihun muoto muistuttaa lapintiiraa: siivet ovat kapeat ja pitkät, ja pyrstö pitkä. Tunturikihulla on musta lakki, kellertävä leuka ja kaula, harmaanvaalea vatsapuoli ja tumma selkä ja siivet. Linnun pituus on 38 cm, mutta kesäasussa pitkät pyrstösulat voivat lisätä pituutta jopa 20 cm. Paino on 218-444 g, naaras on kookkaampi.
Levinneisyys [muokkaa]
Tunturikihut pesivät pohjoisessa Kanadassa, Siperiassa ja Alaskassa, paikoin muuallakin Pohjois-Euroopassa. Suomen Lapissa se pesii hyvinä myyrä- ja sopulivuosina. Maailman populaation koko on 100 000–500 000 yksilöä ja lajin kanta on elinvoimainen.[1] Ne talvehtivat Atlantin ja Tyynenmeren eteläosissa.
Elinympäristö [muokkaa]
Tunturikihun pesimäaluetta ovat tundra ja tunturiylängöt. Pesinnän ulkopuolella se elää enimmäkseen avomerellä.
Lisääntyminen [muokkaa]
Pesä on avoimesti maassa. Munia on tavallisesti 2, joskus 1 ja ani harvoin 3. Muna painaa 41 g. Molemmat emot hautovat siten että munat ovat varpaiden/räpylöiden päällä, koska pesä sijaitsee usein jäisellä palsalla. Haudonta kestää 23-25 päivää. Poikaset jättävät pesän parin päivän ikäisinä mutta eivät poistu muutamaa kymmentä metriä kauemmaksi, kunnes oppivat lentämään 24-26 päivää vanhoina.
Ravinto [muokkaa]
Tunturikihu syö pesimäalueellaan enimmäkseen sopuleita ja myyriä, myös lintuja, kaloja, hyönteisiä ja marjojakin. Muuttoparvissakin se pyydystää oman ruokansa, eikä varastele lokeilta toisin kuin muut kihut.
Lähteet [muokkaa]
- Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. – Oxford University Press. Hong Kong.
- ↑ a b Stercorarius longicaudus IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Simonen, K. 1968: Tunturikihu Viitasaarella. - Lintumies 4. s. 102. SLY.
- Tunturikihu Lintukuva.fi -verkkopalvelussa
