Nykykreikka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

­

Nykykreikka
Oma nimi Νεοελληνική γλώσσα (neoellinikí ghlóssa)
Muu nimi kreikka
Tiedot
Alue Kreikka
Kypros
Virallisena vähemmistökielenä
Italia
Romanian lippu Romania
Albanian lippu Albania
Armenian lippu Armenia
Ukrainan lippu Ukraina
+ siirtolaisia monissa maissa
Virallinen kieli Kreikka, Kypros, Euroopan unioni
Puhujia 12 miljoonaa (2007)
Sija 74.
Kirjaimisto kreikkalainen
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta indoeurooppalaiset kielet
Kieliryhmä kreikka
Kielikoodit
ISO 639-1 el
ISO 639-2 gre / ell
ISO 639-3 ell

Nykykreikan kielellä eli (nyky)kreikalla (kreik. Νέα Ελληνικά tai Νεοελληνική γλώσσα) viitataan kreikan kielen murteisiin sekä sen eri muotoihin, joita puhutaan nykyaikana lähinnä Kreikassa ja Kyproksella.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tavallisesti kreikan kielen "modernin" aikakauden syntyminen on yhdistetty Bysantin valtakunnan tuhoutumiseen vuonna 1455, vaikka selvää kielellistä rajaa ei tapahtuman seurauksena voida tehdä; monet luonteenomaiset, modernit kielen piirteet syntyivät jo vuosisatoja aiemmin.[1]

Kreikan ortodoksinen kirkko käytti yhä Uuden testamentin kreikkaa, ja Länsi-Euroopassa antiikin aikaista kreikkaa opetettiin yleisesti yliopistoissa, mutta aika­kauden kansan­omaista kreikkaa ei kirjoitettu missään.[1]

Ennen vuonna 1834 tapahtunutta Kreikan itsenäistymistä oli kehitetty kirjakieli katharevousa, joka yritti palauttaa kielen vuosisatojen takaiseen asuunsa. Katharevousan ideoijana pidetään vuonna 1833 kuollutta kreikkalaista nationalistijohtajaa Adamantios Koraisia. Myöhemmin sen rinnalle kehitettiin kuitenkin enemmän nykyistä puhekieltä muistuttava dimotiki-kirjakieli. Ensimmäisen vakavamieliseksi tarkoitetun kirjan dimotiki-kreikaksi kirjoitti Jannis Psiharis vuonna 1888.[1]

Kreikassa on katharevousan ja dimotikin kannattajien välillä 1800-luvulta nyky­aikaan saakka käyty ankariakin kiistoja. Kirjakielen valinta on vahvasti poliittisesti värittynyt kysymys, ja yleensä oikeisto on kannattanut katharevousaa, vasemmisto dimotikia. Eri aikoina on kumpikin vuorollaan useita kertoja vahvistettu viralliseksi normiksi. Katharevousa oli Kreikan virallisena kielenä viimeksi sotilasjuntan hallitessa vuosina 1967-1974. Sotilasjuntan kaatumisen jälkeen dimotiki on ollut hallitseva kirjakieli ja myös median ja koulujen kieli, mutta monet konservatiivit kannattavat yhä katharevousa-kirjakieltä. Jotkut nykyiset kirjailijatkin käyttävät yhä katharevousaa, jota edelleen käytetään myös joissakin hallinnollisissa ja juhlallisissa yhteyksissä, mutta enimmäkseen kauno­kirjallisuuden kielenäkin on jo kauan käytetty dimotikia.[1]

Fonologia ja kirjaimisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kreikkalaiset aakkoset
Α α alfa Β β beeta Γ γ gamma Δ δ delta
Ε ε epsilon Ζ ζ zeeta Η η eeta Θ θ theeta
Ι ι ioota Κ κ kappa Λ λ lambda Μ μ myy
Ν ν nyy Ξ ξ ksii Ο ο omikron Π π pii
Ρ ρ rhoo Σ σ sigma Τ τ tau Υ υ ypsilon
Φ φ fii Χ χ khii Ψ ψ psii Ω ω oomega
Luettelo kirjaimista
Ϝ ϝ digamma Ϛ ϛ stigma Ͱ ͱ heeta
Ϻ ϻ san Ϸ ϸ shoo Ϙ ϙ koppa Ϡ ϡ sampii

Nykykreikan kieli poikkeaa merkittävästi ääntämiseltään antiikin kreikasta. Nykykreikassa on ainoastaan viisi vokaalia – antiikin kreikan monimuotoisten vokaalikorkeuksien, –pituuksien sekä useiden diftongien asemasta.

Nykykreikassa on konsonanteista paljon soinnillisia ja soinnittomia frikatiiveja, kun taas antiikin kreikassa esiintyy paljon aspiroituja, soinnittomia klusiileja. Nykykreikkaan ei ole säilynyt tapaa merkitä konsonanttien tai vokaaleiden pituutta.

Modernia kreikkaa kirjoitetaan kreikkalaisella aakkostolla, jossa on 24 kirjainta, jossa jokaisella kirjaimella on iso ja pieni muoto. Poikkeuksena on kirjain sigma, jolla on erikseen loppumuoto. Kirjoitetussa kielessä käytetään kahta diakriittistä merkkiä – akuuttuaksenttia ( ´ ), joka kertoo sananpainon – sekä treemaa ( ¨ ), joka erottaa vokaalin diagrafista (kirjainparista). Kreikassa on sekä historiallinen että foneettinen oikeinkirjoitus, jossa historiallista kirjoitusasua käytetään, mikäli se sopii moderniin ääntämiseen. Foneemien ja grafeemien välinen vastaavuus on pääosin yksikäsitteistä, mutta monet vokaaleista voidaan ääntää monella eri tavalla. Lukeminen on yleensä huomattavasti helpompaa kuin lausuminen[2].

Lukuisia muita diakriittisiä merkkejä käytettiin vuoteen 1982 saakka, kunnes ne jätettiin virallisesti pois kreikan oikeinkirjoituksesta, sillä ne eivät vastanneet nykyistä ääntämystä. Monotonista ortografiaa käytetään kaikissa virallisissa tahoissa, kouluissa sekä monesti jokapäiväisessä arkikielessä Kreikassa. Polytonista ortografiaa käytetään – kielen vanhojen muotojen ohella – myös akateemisissa ja kaunokirjallisissa yhteyksissä sekä konservatiivisten kirjoittajien ja vanhusten keskuudessa. Kreikan ortodoksinen kirkko käyttää myös polytonista ortografiaa, ja on myös vaatinut sen käyttämistä virallisena oikeinkirjoituksena.

Kreikan vokaalikirjaimet ääntämisineen ovat: 〈α〉 /a/, 〈ε〉 /e/, 〈η〉 /i/, 〈ι〉 /i/, 〈ο〉 /o/, 〈υ〉 /i/, 〈ω〉 /o/. Kreikassa käytetään myös vokaaliyhdistelmiä, jotka ovat foneettisesti monoftongeja 〈αι〉 /e/, 〈ει〉 /i/, 〈οι〉 /i/, 〈ου〉 /u/, 〈υι〉 /i/. Kolme kirjainyhdistelmää 〈αυ〉, 〈ευ〉ja〈ηυ〉äännetään  /av/, /ev/ ja /iv/, mutta ennen soinnittomia kononantteja ne äännetään vastaavasti [af], [ef] ja [if].

Kreikan kirjamet 〈β〉 and 〈δ〉äännetään /v/ ja /ð/. Kirjain 〈γ〉äänetään tavallisesti /ɣ/, mutta ennen välistä tai suppeaa etuvokaalia se äänetään:  [ʝ] (tai [ʑ] ja [ʒ] jossain Kreetan tai Mánin murteissa). Kuitenkin, ennen välistä tai suppeaa takavokaalia se äänetään taaempaa, kuin velaarit tavallisesti; velaarisen [ɣ] ja uvulaarisen [ʁ] väliltä (merkitään ɣ̄).

Kirjaimet 〈θ〉, 〈φ〉 ja〈χ〉äänetään järjestyksessä /θ/, /f/ ja /x/. Kirjain 〈χ〉äänetään ennen välistä tai suppeaa etuvokaalia [ç] (tai [ɕ] ja [ʃ] jossain Kreetan tai Mánin murteissa) ja ennen keskistä tai suppeaa takavokaalia, se äänetään tavallisimmin postvelaarina [x̱]. Kirjain 〈ξ〉vastaa äännettä /ks/ ja 〈ψ〉äänettä /ps/. Kirjainyhdistelmät 〈γγ〉ja 〈γκ〉äänetään useimmin arkikielessä  [ɡ], mutta  [ɟ] ennen etuvokaaleita  /e/ ja /i/, ja yleensä [ɡ̄] ennen takavokaaleita /o/ ja /u/. Kun näitä kirjainyhdistelmiä edeltää vokaali, ne äänetään [ŋɡ], ja huolitellussa kielessä  ([ɲɟ] ennen the etuvokaaleita /e/ ja /i/ sekä [ŋ̄ɡ̄] ennen takavokaaleita /o/ ja /u/).

Kirjainyhdistelmä〈γγ〉voidaan ääntää [ŋɣ] joissain sanoissa  ([ɲj] ennen etuvokaaleita ja [ŋ̄ɣ̄] ennen takavokaaleita). Äännne  [ŋk] kirjainyhdistelmälle 〈γκ〉on erittäin harvinainen, mutta voidaan kuulla kirjallisessa tai akateemisessa tekstissä, yleensä se säilyttää "alkuperäisen" ääntämisen [ŋk] ainoastaan kirjainyhdistelmässä 〈γκτ〉, jossa 〈τ〉estää ääntämisen [ŋk].

Kielioppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueet, jossa modernia kreikkaa puhutaan; tummemmalla sinisellä merkityillä aluella se on virallinen kieli.

Kreikka on pitkälti synteettinen kieli. Se on toinen kahdesta indo-eurooppalaisesta kielestä, jossa on säilynyt synteettinen passiivi (albanian kielen lisäksi).

Kieliopilliset muutokset antiikin kreikkaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merkillepantavimmat muutokset kieliopissa verrattuna antiikin kreikkaan:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Anhava, Jaakko: Maailman kielet ja kielikunnat, s. 85-87. 3. painos. {{{Julkaisija}}}, 2005. ISBN 951-662-734-X.
  2. Pavlidis, G. Th. & Giannouli, V.: "Spelling Errors Accurately Differentiate USA-Speakers from Greek Dyslexics: Ιmplications for Causality and Treatment". Teoksessa Joshi, R. M. et al. (toim.): Literacy Acquisition: The Role of Phonology, Morphology and Orthography. Washington: -, 2003. ISBN 1-58603-360-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikipedia
Kreikankielinen Wikipedia, vapaa tietosanakirja

Sanakirjoja nykykreikan ja muiden kielten välillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.