Pii (kirjain)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kreikkalainen kirjaimisto
Α α alfa Β β beeta Γ γ gamma
Δ δ delta Ε ε epsilon Ζ ζ zeeta
Η η eeta Θ θ theeta Ι ι ioota
Κ κ kappa Λ λ lambda Μ μ myy
Ν ν nyy Ξ ξ ksii Ο ο omikron
Π π pii Ρ ρ rhoo Σ σ ς sigma
Τ τ tau Υ υ ypsilon Φ φ fii
Χ χ khii Ψ ψ psii Ω ω oomega
Käytöstä poistuneet:
Ϝ ϝ digamma Ϛ ϛ stigma Ͱ ͱ heeta
Ϻ ϻ san Ϙ ϙ koppa Ͳ ͳ sampii
Ϸ ϸ shoo

Pii (isona kirjaimena Π, pienenä π, kreik. πι, pi) on kreikkalaisen kirjaimiston 16. kirjain. Sen äännearvo on sekä muinaiskreikassa että nykykreikassa [p]. Kreikkalaisissa numeroissa piin lukuarvo on 80.[1]

Latinalaisessa kirjaimistossa piitä vastaa kirjain P/p ja kyrillisessä kirjaimistossa kirjain П/п. Suomen kieleen pii translitteroidaan sekä muinaiskreikasta että nykykreikasta p.

Muoto ja sen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pii on kehittynyt foinikialaisen kirjaimiston kirjaimesta (pe).[1]

Pii oli käytössä kaikissa paikallisissa kreikkalaisissa kirjaimistoissa. Sen yleisimmässä muodossa vasemmanpuoleinen sakara oli alun perin yleensä oikeanpuolista selvästi pidempi,[2][3] mitä kautta se on kehittynyt latinalaisen kirjaimiston P-kirjaimeksi. Piissä sakaroiden pituus sen sijaan tasaantui ajan mittaan, ja se sai nykyisen muotonsa, ja suurin piirtein sama muoto siirtyi kyrilliseen kirjaimistoon. Muun muassa Kreetalla esiintyi muotoa, joka muistutti nykyistä latinalaisen kirjaimiston C-kirjainta.[3]

Epigrafisissa lähteissä piistä esiintyy muun muassa seuraavanlaisia variantteja:[4]

Merkityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Kiilunen, Jarmo & Nikki, Nina: Alfasta oomegaan. Uuden testamentin kreikan tukipaketti, s. 124–127. Suomen eksegeettisen seuran julkaisuja 103. Helsinki: Suomen eksegeettinen seura, 2013. ISBN 978-951-9217-58-1.
  2. Voutiras, E.: ”The introduction of the alphabet”. Teoksessa Christidis, A.-F. (toim.): A History of Ancient Greek. From the Beginnings to Late Antiquity, s. 267. Cambridge University Press, 2007. ISBN 978-0-521-83307-3.
  3. a b Karali, M.: ”Writing systems”. Teoksessa Christidis, A.-F. (toim.): A History of Ancient Greek. From the Beginnings to Late Antiquity, s. 204–205. Cambridge University Press, 2007. ISBN 978-0-521-83307-3.
  4. Ancient Greek letter forms Poinikastas. Centre for the Study of Ancient Documents, University of Oxford. Viitattu 15.12018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]