Makarios III

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Makarios III
Makarios III and Robert F. Wagner NYWTS cropped.jpg
Makarios III New Yorkissa vuonna 1962
Kyproksen ortodoksisen kirkon arkkipiispa
19501977
Edeltäjä Makarios II
Seuraaja Chrysostomos I
Kyproksen tasavallan presidentti
16. elokuuta 196015. heinäkuuta 1974 (syrjäytettiin)
Seuraaja Nikos Sampson (juntta)
Kyproksen tasavallan presidentti
7. joulukuuta 1974 (palasi valtaan) – 3. elokuuta 1977
Edeltäjä Glafkos Klerides
Seuraaja Spyros Kyprianou
Tiedot
Syntynyt 13. elokuuta 1913
Paphos, Kypros
Kuollut 3. elokuuta 1977 (63 vuotta)
Nikosia, Kypros
Puolue sitoutumaton
Ammatti teologi
Uskonto ortodoksi
Arvonimet arkkipiispa

Makarios III (kreik. Μακάριος Γ, synt. Μιχαήλ Χριστοδούλου Μούσκος, Mihail Hristodoulou Mouskos[1], 13. elokuuta 19133. elokuuta 1977) oli Kyproksen ortodoksisen kirkon arkkipiispa 1950–1977 ja ensimmäinen Kyproksen tasavallan presidentti 1960–1977.

Makarios opiskeli teologiaa Kreikassa ja muissa maissa ja piti yllä hyviä suhteita muun muassa Kirkkojen maailmanneuvostoon.[2] Hänet vihittiin papiksi 1946, piispaksi 1948 ja arkkipiispaksi 1950.[1]

Makarios oli jo vuodesta 1950 brittien kruununsiirtomaan kyproksenkreikkalaisten henkinen johtaja, ja halusi maan liittämistä Kreikkaan eli enosista[2] ja tuki vastarintaliike/terroristijärjestö EOKAa. Britannia oli haluton luopumaan tärkestä itäisen Välimeren omistuksestaan, vaikka Kreikka vei Kyproksen kiistan 1954 YK:hon. Britit karkottivat Makarioksen Kyprokselta 1956.[2] Kreikan pääministeri Konstantinos Karamanlisin johdolla enosis hylättiin, sillä Kyproksen itsenäisyyden toteuttaminen asetettiin sen edelle. Asiasta solmittiin vuonna 1959 Zürichin sopimus ja Lontoon sopimus Turkin, Kreikan ja Ison-Britannian sekä Kyproksen eri väestöryhmien kesken. Sopimusten mukaan saari itsenäistyisi eikä sitä jaettaisi kahtia. Parlamentin ja hallituksen jako oli tasan eri kansallisuuksien kesken. Britannia sai pitää kaksi sotilastukikohtaansa saarella. Makariosin palatessa Kyprokselle 1. maaliskuuta 1959 hänet otettiin Nikosiassa vastaan sankarina. Häntä oli vastaanottamassa arviolta 2/3 saaren kreikkalaisväestöstä. Joulukuussa 1960 hänet valittiin itsenäistyneen Kyproksen ensimmäiseksi presidentiksi ja 1964 maahan tuli YK:n rauhanturvajoukkoja.

Politiikassaan Makarios suuntautui Kansainyhteisöön ja Sitoutumattomien maiden liikkeeseen. Hänen osallistumisensa sitoutumattomien maiden kokoukseen Belgradissa syyskuussa 1961 hermostutti sekä Lontoon että Washingtonin. Yhdysvalloissa Makariosia alettiin epäillä kommunistien sympatoijaksi ja tietyissä piireissä häntä nimitettiin "Välimeren Castroksi." Yhdysvallat pelkäsi saaren jäävän Neuvostoliiton käsiin, jos britit vetäisivät joukkonsa kuten pääministeri Harold Wilson oli ehdottanut. Tämän vuoksi Yhdysvallat oli jo 1964 lähtien suunnitellut saaren jakoa ja pohjoisosan antamista Turkille.[3]

Makarioksen presidenttikauden aikana väkivalta jatkui kreikkalaisten ja turkkilaisten välillä. Vuonna 1963 Makarios ehdotti perustuslainmuutosta, joka olisi poistanut Zürichin ja Lontoon sopimuksiin kirjatut etniset kiintiöt. Hänen mukaansa tämä olisi tuonut yhteisöt lähemmäs toisiaan ja tehostanut hallinnon toimintaa. Turkkilaiset pitivät tätä asemansa heikentämisyrityksenä ja sen seurauksena puhkesi taisteluja. Britannian joukot jakoivat pääkaupungin aselepolinjalla ja vuonna 1964 saarelle sijoitettiin YK:n rauhanturvaajia, ja sekä Kreikka että Turkki puuttuivat asiaan. Georgios Grivas perusti 1971 äärioikeistolaisen EOKA-B:n, jonka tavoitteena oli murhata Makarios ja liittää saari Kreikkaan.

Vuonna 1974 Kreikan sotilasjuntta järjesti Kyproksella vallankaappauksen kreikkalaisten upseerien avulla. Makarios pakeni upseerien vallankaappausta Lontooseen. Viisi päivää myöhemmin Turkki miehitti saaren pohjoisosan. Makarios palasi Kyprokselle Kreikan sotilasjuntan kaaduttua joulukuussa 1974.

Kyproksen tasavallan kaikkien kaupunkien pääkatujen nimi on Makarios III Avenue.lähde? maan ensimmäisen presidentin mukaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 929, 963. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
  2. a b c Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 121. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.
  3. Hamilos, Paul: Cyprus The Guardian. 16.1.2002. London: Guardian News and Media Limited. Viitattu 17.2.2013. (englanniksi)
Kyproksen presidentit
Makarios III (1960–1974) | Glafkos Klerides* (1974) | Nikos Sampson* (1974) | Makarios III (1974–1977)
Spyros Kyprianou (1977–1988) | Georgios Vasiliou (1988–1993) | Glafkos Klerides (1993–2003) | Tassos Papadopoulos (2003–2008)
Dimitris Khristofias (2008–2013) | Nikos Anastasiades (2013–)