Pohjoinen ulottuvuus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Pohjoinen ulottuvuus on Euroopan unionin käsite Pohjoismaiden ja Baltian maiden eli Baltoskandian ja Luoteis-Venäjän yhteistyön lisäämiseksi. Sen tavoite on kasvattaa yhteistyötä ja käsitellä alueen kysymyksiä.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä politiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.


Historiallinen käsite

Natsi-Saksan pääideologi Alfred Rosenberg uskoi, että arjalaisten alkuperämaa oli Pohjoismaissa ja että Euroopan uudistuminen alkaa ”pohjoisen alueen energialähteistä”, Skandinaviasta, Suomesta, Englannista ja Saksasta. Alfred Rosenbergin lempiajatus oli Pohjoinen ulottuvuus (Põhjaühing). Rosenbergin mielestä koko valkoisen rodun olemassa olo riippuisi ”Pohjolan yhtenäisyydestä”. Balttilaiselle Rosenbergille todellinen kulttuurin kehto oli Itämeren maat. Kun Nürnbergin lait vuonna 1935 tulivat voimaan Natsi-Saksassa ja juutalaisilta evättiin oikeus Saksan kansalaisuuteen, Skandinavian maat tuomitsivat teon. Ne jäivät pois vuoden 1936 Pohjoisen Ulottuvuuden kongressista. Vuoden 1937 kokouksessa teemana olivat liikenneyhteydet. Paikalle tulivat Tanskan, Ruotsin ja Suomen suurlähettiläät. Rosenberg odotti Pohjoismaista vastakaikua idealleen, mutta se ei erityisemmin sytyttänyt yhdessäkään maassa. Svenska Dagbladetissa Bertil Svahnström kirjoitti, ettei skandinaavien mielestä ole mitään pohjoista ajattelutapaa. Pikemminkin se kuvitelma oli saksalainen ajattelutapa. Hän arveli erikoisesti suomalaisten kärsivän germaanisen rodun ylivallasta, sillä suomalaiset eivät olleet germaaneja. Rosenberg oli myöntänyt Svahnströmille, että Suomen saamiseksi mukaan yhteisöön, hän on valmis jättämään ideologisen aspektin maantieteellisen hyväksi. Kun Saksa hyökkäsi Puolaan 1. syyskuuta 1939 ja alkoi toinen maailmansota, Pohjoinen ulottuvuus joutui roskakoriin. Saksalaisten mielestä Pohjoismaat eivät ymmärrä Saksaa ja saksalaiset marssivat vailla minkäänlaista syyllisyyttä Tanskaan ja Norjaan.