Euroopan unionin erillisvirastot

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Euroopan unionin erillisvirastot on perustettu tiettyjä teknillisiä, tieteellisiä tai hallinnollisia tehtäviä varten. Erillisvirastot on perustettu erityisillä säädöksillä eikä perussopimuksilla kuten varsinaiset toimielimet. Erillisviraston nimessä ei välttämättä mainita sanaa virasto, vaan niitä kutsutaan myös seuraavilla nimityksillä: keskus, säätiö, laitos, seurantakeskus tai toimisto.

Historia ja tehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan unioni on joutunut perustamaan niin sanottuja erillisvirastoja, koska unioni käsittelee niin moninaisia, asiantuntevuutta vaativia aloja. Ensimmäiset perustettiin vuonna 1975, ja sen jälkeen niitä on perustettu yli 30.[1] Suurin osa virastoista on kuitenkin aloittanut toimintansa 1994 tai 1995, kun Eurooppa-neuvosto oli päättänyt vuonna 1993 päättänyt seitsemän erillisvirastin toimipaikat. Erillisvirastojen tehtävä on usein tekninen, tieteellinen tai hallinnollinen. Virastot hoitavatkin erilaisia tehtäviä, mutta niillä kaikilla on yhteinen organisaatiomalli.[2]

Virastot jaotellaan edelleen vanhentuneiden Euroopan unionin kolmen peruspilarin mukaan. Suurin osa virastoista kuuluu ensimmäiseen, yhteisöulottuvuuden pilariin. Muutamia virastoja on kuitenkin myös toisessa (turvallisuusasiat) ja kolmannessa pilarissa (poliisi- ja oikeusasiat).[1] Yhteisön virastot voidaan jakaa edelleen neljään ryhmään niiden tehtävien perusteella. Ensimmäisen ryhmän virastot pyrkivät yhteiskunnalliseen keskusteluun, kuten Euroopan työturvallisuus- ja työterveysvirasto, jonka tavoitteena on parantaa työolosuhteita. Toisen ryhmän virastot ovat tarkkailevia elimiä ja pyrkivät keräämään tietoa määrätistä aiheesta, kuten Euroopan ympäristövirasto. Kolmannen ryhmän virastot keskittyvät antamaan jäsenvaltioille tiettyjä palveluja, kuten Euroopan koulutussäätiö. Neljäs virastoryhmä on lähimpänä EU:n politiikan toteuttamista. Niihin kuuluu erilaisia valvontavirastoja, kuten Euroopan lääkevirasto, joka arvioi lääkkeitä ennen kuin ne voidaan tuoda EU:n markkinoille, ja Euroopan elintarvikevirasto, joka valvoo ruokaan liittyviä riskejä.[3]

Erillisvirastot on hajautettu useisiin EU-maihin. Niiden lisäksi EU:lla on myös Euratom-sopimuksen perusteella luotuja elimiä ja toimeenpanevia virastoja. Jälkimmäiset perustetaan määräajaksi tiettyjen ohjelmien hallinnointia varten. Niiden päämajan on sijaittava Euroopan komission toimipaikassa, joko Brysselissä tai Luxemburgissa.[4]

Yhteisön virastot (Ensimmäinen pilari)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viraston nimi Lyhenne Sijainti Perustamisvuosi Toiminta lyhyesti
Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskus Cedefop Thessaloniki 1975 Edistää ammatillisen koulutuksen kehittämistä, tarjoaa asiantuntemusta tiedon levittämiseen ja tukea koulutuspolitiikan laatimiseen.
Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö EUROFOUND Dublin 1975 Eurofound-säätiöön on keskitetty tietoa sosiaalipolitiikan eri aloilta kuten työ- ja elinoloista, työmarkkinasuhteista ja sosiaalisesta koheesiosta.
Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA Parma 2002 Tarjoaa komissiolle ja kansalaisille riippumattomia tieteellisiä neuvoja elintarvikkeiden turvallisuudesta ja "pellolta pöytään" ulottuvan elintarvikeketjun riskeistä.
Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus EMCDDA Lissabon 1993 Pyrkii tarjoamaan puolueettomia, luotettavia ja vertailukelpoisia tietoja huumausaineista ja niiden väärinkäytöstä, jotta poliittisten päättäjien olisi helpompi tunnistaa yhteisiä ongelmia ja tavoitteita.
Euroopan jälleenrakennusvirasto (lakkautettu) EAR Thessaloniki Hallinnoi ohjelmia, joista myönnettiin avustusta jälleenrakentamiseen sekä sodan runteleman Balkanin alueen taloudelliseen ja sosiaaliseen kehittämiseen.
Euroopan kemikaalivirasto ECHA Helsinki 2007 Hoitaa kemikaalien rekisteröintiin, arviointiin, lupamenettelyihin ja rajoituksiin (REACH) liittyviä asioita.
Euroopan koulutussäätiö ETF Torino 1994 Pyrkii parantamaan ammatillista koulutusta muissa kuin EU-maissa, etenkin Välimeren alueen maissa, Itä-Euroopassa ja Venäjällä.
Euroopan lentoturvallisuusvirasto EASA Köln 2003 Pyrkii edistämään korkeita turvallisuus- ja ympäristönsuojelustandardeja unionin siviili-ilmailussa sekä sertifioi lentokoneita ja niiden osia.
Euroopan lääkevirasto EMA Lontoo 1995 Ilmoittaa komissiolle, milloin ihmisille ja eläimille tarkoitetut lääkkeet voidaan saattaa EU:n markkinoille. Se seuraa lääkkeiden haitallisia vaikutuksia ja antaa tieteellisiä lausuntoja.
Euroopan meriturvallisuusvirasto EMSA Lissabon 2002 Tarjoaa komissiolle ja jäsenmaille teknisiä ja tieteellisiä tietoja siitä, miten parannetaan merenkulun turvallisuutta, kohennetaan turvatoimia ja estetään meren saastumista.
Euroopan perusoikeusvirasto FRA Wien 2007 Jatkaa Euroopan rasismin ja muukalaisvihan seurantakeskuksen (EUMC) työtä.
Euroopan rautatievirasto ERA Lille 2004 Pyrkii kehittämään yhteisiä standardeja rautateiden turvallisuuteen ja yhteen toimivuuteen. Pitkän tähtäimen päämääränä on täysin yhdennetty eurooppalainen rautatieliikenne.
Euroopan tasa-arvoinstituutti EIGE Vilna Tämä uusi instituutti pyrkii edistämään sukupuolten tasa-arvoa. Myös tasa-arvon valtavirtaistaminen (engl. mainstreaming) ja syrjinnän torjunnan tukeminen kuuluvat sen toimenkuvaan.
Euroopan työturvallisuus- ja työterveysvirasto EU-OSHA Bilbao 1996 Kerää tietoa ja lisää tietoisuutta työterveyteen ja työturvallisuuteen liittyvistä asioista. Virasto myös painottaa tehokkaan ennalta estävän työkulttuurin luomista.
Euroopan unionin elinten käännöskeskus CdT Luxemburg Tarjoaa käännöspalveluita Euroopan unionin erillisvirastoille.
Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtiva virasto Frontex Varsova 2005 Avustaa EU-maita ulkorajavalvontaa koskevien EU-sääntöjen täytäntöönpanossa ja laittomien siirtolaisten palauttamisessa alkuperämaahan.
Euroopan verkko- ja tietoturvavirasto ENISA Heraklion 2005 Pyrkii varmistamaan tietoverkkojen turvallisuuden.
Euroopan ympäristökeskus EEA Kööpenhamina 1994 Tarjoaa päättäjille ja kansalaisille tietoa siitä, miten voidaan edistää kestävää kehitystä ja parantaa ympäristöä Euroopassa.
Terveys- ja kuluttaja-asioiden toimeenpanovirasto EAHC Luxemburg 2005 Tarjoaa asiantuntijapalveluja Euroopan komission sille antamiin tehtäviin liittyvillä aloilla.
Koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanovirasto EACEA Bryssel 2006 Hallinnoi EU-ohjelmia, joista myönnetään rahoitusta nuoriso-, opiskelija- ja opettajavaihto-ohjelmiin sekä kulttuuri- ja viestintätehtäviin.
Sisämarkkinoilla toimiva yhdenmukaistamisvirasto OHIM Alicante 1994 Rekisteröi tavaramerkkejä ja hoitaa niihin liittyviä menettelyjä.
Tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalainen keskus ECDC Tukholma 2005 Kartoittaa ja arvioi tunnettuja ja uusia ihmisten terveyttä uhkaavia tartuntatauteja, kuten influenssaa, SARSia, aidsia, ja tiedottaa niistä.
Euroopan kalastuksenvalvontavirasto EFCA Vigo 2005 Edistää ja koordinoi yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen, erityisesti kalakantojen suojelun, noudattamista.
Yhteisön kasvilajikevirasto CPVO Angers 1994 Hallinnoi kasvinjalostajan oikeusjärjestelmää, joka vastaa uusien kasvilajikkeiden patentointia.
Euroopan GNSS-virasto GSA Bryssel 2004 Hallinnoi Euroopan satelliittinavigointiohjelmia, erityisesti Galileo- ja EGNOS-ohjelmaa, jotka tarjoavat Euroopalle tuoretta tekniikkaa alalla.

Virastot yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla (toinen pilari)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viraston nimi Lyhenne Sijainti Perustamisvuosi Toiminta lyhyesti
Euroopan puolustusvirasto EDA Bryssel 2004 Edistää EU:n puolustus- ja turvallisuusvalmiuksien yhtenäisyyttä esimerkiksi asevarustelun, puolustusvälineiden, tutkimuksen ja operaatioiden alalla.
Euroopan unionin satelliittikeskus EUSC Torrejón de Ardoz 2002
Euroopan unionin turvallisuusalan tutkimuslaitos ISS Pariisi 2001

Virastot koskien poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä rikosasioissa (kolmas pilari)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viraston nimi Lyhenne Sijainti Perustamisvuosi Toiminta lyhyesti
Euroopan unionin oikeudellisen yhteistyön yksikkö Eurojust Haag 2002 Auttaa EU-maiden rikostutkijoita ja syyttäjiä työskentelemään yhdessä valtioiden rajat ylittävän rikollisuuden torjumiseksi. Sillä on keskeinen tehtävä tietojen vaihtamisessa ja rikollisten luovuttamisessa.
Euroopan poliisiakatemia CEPOL Bramshill 2001 Akatemiassa koulutetaan EU:n ylempiä poliisiviranomaisia ja laaditaan koulutusohjelmia poliisin keskijohdolle. Erityisesti Euroopan poliisiakatemiassa korostetaan valtioiden rajat ylittävän rikollisuuden torjumista.
Euroopan poliisivirasto Europol Haag 1999 Pyrkii parantamaan EU-maiden lainvalvontaviranomaisten tehokkuutta ja yhteistyötä kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lelieveldt, Herman & Princen, Sebastiaan: The Politics of the European Union. Cambridge: Cambridge University Press, 2011. ISBN 978-0-521-74011-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Lelieveldt & Princen, s. 267.
  2. Euroopan unionin erillisvirastot Europa.eu. Euroopan unioni. Viitattu 7.12.2013.
  3. Lelieveldt & Princen, s. 269.
  4. EU erillisvirastot Europa.eu. Euroopan unioni. Viitattu 7.12.2013.