Schengenin sopimus

Wikipedia
Ohjattu sivulta Schengen-alue
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Schengenin sopimus
  Schengenin sopimuksessa olevat EU-jäsenvaltiot
  Schengenin sopimuksessa olevat muut kuin EU-jäsenvaltiot
  Liittyvät myöhemmin
  Sopimuksen ulkopuolella

Schengenin sopimus säätelee ihmisten liikkuvuutta rajojen yli sopijamaiden välillä. Sopimukseen kuuluu 28 eurooppalaista maata: Norja, Islanti, Sveitsi ja kaikki Euroopan unionin maat Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Romaniaa, Bulgariaa, Kroatiaa, Kyprosta ja Irlantia lukuun ottamatta.[1] [2]

Sopimusta soveltavat valtiot muodostavat niin sanotun Schengen-alueen, jolla on yhteinen rajavalvonta ja jonka sisällä ihmisten liikkuminen tapahtuu ilman järjestelmällisiä tarkastuksia. Näiden valtioiden myöntämät viisumit ovat voimassa koko Schengen-alueella. Amsterdamin sopimuksen lisäpöytäkirjan myötä Schengenin sopimuksesta on tullut osa Euroopan unionin sopimuskokonaisuutta.

Matkustaminen Schengenin alueella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka matkustusasiakirjoja ei tarkistetakaan rajoilla, Schengen-alueella matkustavien on pidettävä mukanaan ne matkustusasiakirjat, joita kukin Schengen-maa vaatii, ja tarvittaessa matkustajan on kyettävä todistamaan henkilöllisyytensä ja kansalaisuutensa viranomaisille. Lisäksi esimerkiksi lentoliikenteen turvallisuusmääräykset edellyttävät, että lentoyhtiöiden tulee tarkastaa matkustajien henkilöllisyys.

Valtiot voivat palauttaa rajatarkastukset tilapäisesti, jos yleinen järjestys tai kansallinen turvallisuus sitä edellyttävät. Näin teki esimerkiksi Suomi kesällä 2005 yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailujen aikana.

SIS eli Schengen Information System[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rajamuodollisuuksien sijaan viranomaisvalvonnan tukena on tietojärjestelmä (SIS), johon tallennetaan tietoja varastetuista tavaroista, etsintäkuulutetuista henkilöistä ja kadonneista henkilötodistuksista. Tietojärjestelmää käyttävät sopijamaiden poliisit, rajavartijat, pakolaisviranomaiset ja tulliviranomaiset. Lisäksi Irlannilla ja Yhdistyneellä kuningaskunnalla on pääsy järjestelmään.

Tietojen laajamittaisesta vaihdosta sovittiin 27. toukokuuta 2005 aluksi seitsemän maan kesken.[3] Sopimusneuvottelut alkoivat Madridin pommi-iskujen (2004) jälkeen. Kesäkuussa 2007 asiaa koskevasta ns. Prümin sopimuksesta tuli EU-säännös Schengenin jäsenmaissa.

Sopijamaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sopimuksen allekirjoittaneet maat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sopimuksen allekirjoitti viisi Euroopan valtiota, Alankomaat, Belgia, Luxemburg, Ranska ja Saksa, 14. kesäkuuta, 1985 Luxemburgissa Schengenin pikkukaupungissa, Ranskan ja Saksan rajojen tuntumassa. Tarkemmin sopimuksen soveltamisen yksityiskohdista ja takeista sovittiin 19. kesäkuuta 1990 ja sopimusta alettiin soveltaa vasta 1995.

Allekirjoittaneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtio Allekirjoitti sopimuksen (vuosi) Ratifioi sopimuksen (vuosi)
Alankomaiden lippu Alankomaat
Belgian lippu Belgia
Luxemburg
Ranskan lippu Ranska
 Länsi-Saksa
1985 1995
Italia 1990 1997
Espanjan lippu Espanja
Portugalin lippu Portugali
1992 1995
Itävalta 1995 1997
Kreikka 1992 2000
Islannin lippu Islanti
Norjan lippu Norja
Ruotsin lippu Ruotsi
Tanskan lippu Tanska
Suomen lippu Suomi
1996 2001
Latvia
Liettua
Maltan lippu. Malta
Puolan lippu Puola
Slovakian lippu Slovakia
Slovenian lippu Slovenia
Tšekin lippu Tšekki
Unkarin lippu Unkari
Viron lippu Viro
2004 2007
Flag of Switzerland.svg Sveitsi [4] 2004 2008
Liechtenstein 2008 2011

Lisäksi Monaco, San Marino ja Vatikaani ovat Schengenin alueen sisällä eivätkä ylläpidä rajamuodollisuuksia, vaikka eivät olekaan allekirjoittaneet sopimusta. Näillä mailla on kahdenkeskiset sopimukset rajanaapuriensa kanssa, jotka ovat Schengenin sopimusmaita.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. EU - Schengen alueeseen kuuluvat valtiot
  2. Suomen tulli - EU-, Eta-, Efta- ja Schengen-maat
  3. Ministeri Rajamäki 8.5.2006
  4. Sisäasiainministeriö - Sveitsi liittyy Schengen-alueeseen

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]