Edgar Savisaar
| Edgar Savisaar | |
|---|---|
 |
|
| Viron pääministeri | |
|
3.4.1990–30.1.1992 |
|
| Edeltäjä | Neuvostomiehitys päättyi |
| Seuraaja | Tiit Vähi |
| 41. Tallinnan pormestari | |
|
|
|
| Edeltäjä | Tõnis Palts |
| Seuraaja | Tõnis Palts |
| 44. Tallinan pormestari | |
|
|
|
| Edeltäjä | Jüri Ratas |
| Tiedot | |
| Syntynyt | 31. toukokuuta 1950 (ikä 62) Harku |
| Puolue | Keskustapuolue |
| Ammatti | Poliitikko |
| Puoliso | Vilja Savisaar |
Edgar Savisaar (s. 31. toukokuuta 1950 Harku) on virolainen poliitikko, joka toimi Viron toimeenpanevana pääministerinä maan irtautuessa Neuvostoliitosta vuosina 1990–1992. Hän on Viron keskustapuolueen (Eesti Keskerakond) johtaja ja Ansipin hallituksen valtiovarain- ja viestintäministeri 2005–2007. Savisaar on toiminut Tallinnan pormestarina vuodesta 2007.
Sisällysluettelo |
Tausta [muokkaa]
Savisaar syntyi Harkussa Harjumaalla. (Harkun naistenvankilassa). Hänen äitinsä Maria Savisaar oli omaa sukuaan Burešin ja vironvenäläinen.
Hän opiskeli Tarton yliopistossa historiaa ja valmistui 1973.[1] Vuonna 1980 hän valmistui filosofian kandidaatiksi väitöskirjallaan "Rooma klubi globaalmudelite sotsiaalfilosoofilised alused". Savisaar liittyi kommunistiseen puolueeseen vuonna 1982.
Edgar Savisaar on naimisissa ja kahden pojan ja kahden tytön isä.[1] Hän on julkaissut viisi kirjaa ja sai vuonna 2001 vaakunaritarikunnan kunniamerkin. Savisaar puhuu äidinkielensä viron lisäksi saksaa, suomea ja venäjää.[1]
Ura [muokkaa]
Vuodet 1980–1988 Savisaar työskenteli taloussuunnittelun parissa. 1988–1989 hän oli konsulttina Mainor-nimisessä yrityksessä.
Vuonna 1989 kommunistisen puolueen pääsihteeri Vaino Väljas luovutti Viron sosialistisen neuvostotasavallan ministerineuvoston varapuhemiehen ja valtion suunnittelukomitean johtajan paikan puolueen ulkopuoliselle kansanrintaman edustajalle Savisaarelle. Vuonna 1990 hän oli talousministeri ja 3. huhtikuuta 1990 hänet nimitettiin ministerineuvoston puheenjohtajaksi.
Viron itsenäistymisen jälkeen [muokkaa]
Kun Viro itsenäistyi 20. elokuuta 1991, Savisaarista tuli ensimmäinen pääministeri. Hänet pakotettiin eroamaan tammikuussa 1992 jatkuvasti huononevan taloustilanteen vuoksi. Hänen seuraajakseen tuli Tiit Vähi. Savisaaren uskotaan olevan yksi Mart Laarin hallituksen ns. ruplaskandaaliin kaataneista.[2]
Vuodet 1992–1995 Savisaar oli Riigikogun varapuhemies. 17. huhtikuuta – 6. marraskuuta 1995 hän oli sisäministerinä. Häntä syytettiin muiden poliitikkojen keskustelujen nauhoittamisesta (ns. nauhaskandaali), mikä johti koko hallituksen kaatumiseen, vaikka syytettä ei näytetty toteen. Tämä on puolestaan pidetty hänen vihamiestensä kuten Meren, Kallasin, Vähin ja Kapon Jüri Pihlin kostoiskuna.[2] Savisaar ilmoitti jäävänsä politiikasta.
Kuitenkin jo vuonna 1996 hän oli ehdolla Riigikogun vaaleissa ja hänestä tuli Tallinnan kaupunginvaltuuston johtaja. Kun Savisaar palasi Keskustapuolueen johtajaksi, osa sen jäsenistä erosi puolueesta ja perusti Arengupartein. Vuosina 2001–2004 Savisaar oli Tallinnan pormestari. 11. huhtikuuta 2005 hänestä tuli valtiovarain- ja viestintäministeri pääministeri Andrus Ansipin hallitukseen.
Savisaar tuki 2006 Viron Kansanliiton Arnold Rüütelin jatkoa Viron presidenttinä, mutta valituksi tuli sosiaalidemokraattien Toomas Hendrik Ilves. Vuonna 2007 hänet valittiin uudestaan Tallinnan pormestariksi.
Vaalirahaskandaali [muokkaa]
Viron suojelupoliisi (KaPo) julkisti joulukuussa 2010 asiakirjoja, jonka mukaan Savisaar olisi pyytänyt vaalirahoitusta Venäjältä.[3] Keskustapuolue asettui kuitenkin tukemaan puheenjohtajaansa, ja Savisaar pysyi puolueensa johdossa. Tuon jälkeen pääministeri Andrus Ansip ilmoitti, ettei mene samaan hallitukseen Venäjältä rahaa pyytäneen kanssa, ja presidentti Toomas Hendrik Ilves, ettei nimitä sellaista pääministeriä.[4]
Vuoden 2011 riigikogun vaaleissa Savisaar nousi äänikuninkaaksi 23 000 henkilökohtaisella äänellä. Kaikkiaan keskustapuolue menetti kuitenkin kolme paikkaa, kun hallituspuolueet olivat vaalin voittajia.[4]
Julkinen kuva [muokkaa]
Savisaar on yksi Viron kiistellyimmistä poliitikoista. Häntä ei pidetä venäläiskammoisena kuten joitakin oikeiston poliitikkoja ja venäläinen vähemmistö, eläkeläiset ja omaisuudenpalautuksen uhrit ja maaseutu pitävät häntä köyhien puolustajana.[2] Hän kannatti 1990-luvun lopulla muun muassa progressiivista verotusta ja julkista terveydenhuoltoa ja koulutusta. Savisaarella ei kuitenkaan ole juurikaan poliittisia liittolaisia ja häntä pidetään autoritaarisena.[2]
Edgar Savisaar vastusti Pronssisotilas-patsaan siirtämistä. Hän ilmoitti 3. toukokuuta 2007 Kansalaisrauha-nimisen keskusteluyhteyden perustamisesta venäläisen ja virolaisen väestön välille.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b c Edgar Savisaar Tallinn.ee. 19.5.2008. Viitattu 26.11.2009. (englanniksi)
- ↑ a b c d Hietanen, Leena: Keskusta seisauttaa veret Virossa 14.2.1999. Turun Sanomat. Viitattu 24.2.2008.
- ↑ Viron vaalirahakohu: Oppositiojohtaja pyysi Venäjältä vaalirahaa? mtv3.fi. 22.12.2010. MTV3. Viitattu 5.3.2011.
- ↑ a b Kaario, Ahti: Norsu riigikogussa yle.fi. 7.3.2011. YLE Uutiset. Viitattu 27.4.2011.
Aiheesta muualla [muokkaa]
 |
Viron pääministerit |
| Edgar Savisaar* (1990–1992) | Tiit Vähi* (1992) | Mart Laar (1992–1994) | Andres Tarand (1994–1995) | Tiit Vähi (1995–1997) | Mart Siimann (1997–1999) | Mart Laar (1999–2002) | Siim Kallas (2002–2003) | Juhan Parts (2003–2005) | Andrus Ansip (2005–) |
