Edgar Savisaar

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Edgar Savisaar
EDGARSavisaar.jpg
Savisaar toukokuussa 2007
Viron pääministeri
Savisaaren hallitus
3.4.1990–30.1.1992
Seuraaja Tiit Vähi
Tallinnan pormestari
2001–2004
2007–
Edeltäjä Tõnis Palts
Jüri Ratas
Seuraaja Tõnis Palts
Viron talous- ja viestintäministeri
Ansipin I hallitus
13.4.2005–5.4.2007
Edeltäjä Andrus Ansip
Seuraaja Juhan Parts
Viron sisäministeri
Vähin II hallitus
17.4.1995–10.10.1995
Edeltäjä Kaido Kama
Seuraaja Tiit Vähi
Tiedot
Syntynyt 31. toukokuuta 1950 (ikä 64)
Harku
Puolue Keskustapuolue
Puoliso Vilja Savisaar-Toomast
(1996–2009)

Edgar Savisaar (s. 31. toukokuuta 1950 Harku) on virolainen poliitikko, joka toimi Viron toimeenpanevana pääministerinä maan irtautuessa Neuvostoliitosta vuosina 1990–1992. Savisaar on Viron keskustapuolueen (Eesti Keskerakond) nykyinen puheenjohtaja ja hän on toiminut Tallinnan pormestarina vuodesta 2007.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Savisaar syntyi Harkussa Harjumaalla. (Harkun naisvankilassa). Hänen äitinsä Maria Savisaar oli omaa sukuaan Burešin ja vironvenäläinen.

Hän opiskeli Tarton yliopistossa historiaa ja valmistui 1973.[1] Vuonna 1980 hän valmistui filosofian kandidaatiksi väitöskirjallaan "Rooma klubi globaalmudelite sotsiaalfilosoofilised alused". Savisaar liittyi kommunistiseen puolueeseen vuonna 1982.

Edgar Savisaar on kahden pojan ja kahden tytön isä.[1] Hän on julkaissut viisi kirjaa ja sai vuonna 2001 vaakunaritarikunnan kunniamerkin. Savisaar puhuu äidinkielensä viron lisäksi saksaa, suomea ja venäjää.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Savisaar työskenteli vuosina 1980–1988 taloussuunnittelun parissa ja toimi tämän jälkeen konsulttina Mainor -nimisessä yrityksessä 1988–1989.

Vuonna 1989 kommunistisen puolueen pääsihteeri Vaino Väljas luovutti Viron sosialistisen neuvostotasavallan ministerineuvoston varapuhemiehen ja valtion suunnittelukomitean johtajan paikan puolueen ulkopuoliselle kansanrintaman edustajalle Savisaarelle. Vuonna 1990 hän oli talousministeri ja 3. huhtikuuta 1990 hänet nimitettiin ministerineuvoston puheenjohtajaksi.

Viron itsenäistymisen jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Viro itsenäistyi 20. elokuuta 1991, Savisaaresta tuli maan ensimmäinen pääministeri. Hänet pakotettiin eroamaan tammikuussa 1992 jatkuvasti huononevan taloustilanteen vuoksi. Hänen seuraajakseen tuli Tiit Vähi. Savisaaren uskotaan olevan yksi Mart Laarin hallituksen ns. ruplaskandaaliin kaataneista.[2]

Vuodet 1992–1995 Savisaar oli Riigikogun varapuhemies. 17. huhtikuuta – 6. marraskuuta 1995 hän oli sisäministerinä.[3] Häntä syytettiin muiden poliitikkojen keskustelujen nauhoittamisesta (ns. nauhaskandaali), mikä johti koko hallituksen kaatumiseen, vaikka syytettä ei näytetty toteen. Tätä pidettiin puolestaan hänen vihamiestensä kuten Lennart Meren, Siim Kallasin, Tiit Vähin ja Viron suojelupoliisin (viroksi Kaitsepolitseiamet) Jüri Pihlin kostoiskuna.[2] Savisaar ilmoitti jäävänsä pois politiikasta.

Kuitenkin jo vuonna 1996 hän oli ehdolla Riigikogun vaaleissa ja hänestä tuli Tallinnan kaupunginvaltuuston johtaja. Kun Savisaar palasi Keskustapuolueen johtajaksi, osa sen jäsenistä erosi puolueesta ja perusti Arengupartein. Vuosina 2001–2004 Savisaar oli Tallinnan pormestari. Hänet nimitettiin talous- ja viestintäministeriksi pääministeri Andrus Ansipin hallitukseen huhtikuussa 2005.[3]

Savisaar tuki vuoden 2006 presidentinvaalissa Kansanliiton Arnold Rüütelin jatkoa maan presidenttinä, mutta valituksi tuli sosiaalidemokraattien Toomas Hendrik Ilves. Vuonna 2007 Savisaar valittiin uudestaan Tallinnan pormestariksi.

Vaalirahaskandaali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viron suojelupoliisi julkisti joulukuussa 2010 asiakirjoja, jonka mukaan Savisaar olisi pyytänyt vaalirahoitusta Venäjältä.[4] Keskustapuolue asettui kuitenkin tukemaan puheenjohtajaansa, ja Savisaar pysyi puolueensa johdossa. Tapauksen jälkeen pääministeri Andrus Ansip ilmoitti, ettei mene samaan hallitukseen Venäjältä rahaa pyytäneen kanssa, ja presidentti Toomas Hendrik Ilves, ettei nimitä sellaista pääministeriä.[5]

Vuoden 2011 parlamenttivaaleissa Savisaar nousi äänikuninkaaksi 23 000 henkilökohtaisella äänellä. Kaikkiaan keskustapuolue menetti kuitenkin kolme paikkaa, kun hallituspuolueet olivat vaalin voittajia.[5]

Julkinen kuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Savisaar on yksi Viron kiistellyimmistä poliitikoista. Häntä ei pidetä venäläiskammoisena kuten joitakin oikeiston poliitikkoja ja venäläinen vähemmistö, eläkeläiset ja omaisuudenpalautuksen uhrit ja maaseutu pitävät häntä köyhien puolustajana.[2] Hän kannatti 1990-luvun lopulla muun muassa progressiivista verotusta ja julkista terveydenhuoltoa ja koulutusta. Savisaarella ei kuitenkaan ole juurikaan poliittisia liittolaisia ja häntä pidetään autoritaarisena.[2]

Edgar Savisaar vastusti Pronssisotilas-patsaan siirtämistä. Hän ilmoitti 3. toukokuuta 2007 Kansalaisrauha-nimisen keskusteluyhteyden perustamisesta venäläisen ja virolaisen väestön välille.

Lihansyöjäbakteeri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2015 Savisaar taisteli hengestään lihansyöjäbakteeri-infektion kanssa. Aluksi ilmeni keuhkokuumetta ja vasta myöhemmin selvisi, että kyse on nekrotisoivasta faskiitista ("lihansyöjäbakteerista"). Savisaaren jalka amputoitiin.[6][7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Edgar Savisaar Tallinn.ee. 19.5.2008. Viitattu 26.11.2009. (englanniksi)
  2. a b c d Hietanen, Leena: Keskusta seisauttaa veret Virossa 14.2.1999. Turun Sanomat. Viitattu 24.2.2008.
  3. a b Minister: Edgar Savisaar valitsus.ee. Viron hallitus. Viitattu 28.2.2015. (viroksi)
  4. Viron vaalirahakohu: Oppositiojohtaja pyysi Venäjältä vaalirahaa? mtv3.fi. 22.12.2010. MTV3. Viitattu 5.3.2011.
  5. a b Kaario, Ahti: Norsu riigikogussa yle.fi. 7.3.2011. YLE Uutiset. Viitattu 27.4.2011.
  6. http://yle.fi/uutiset/edgar_savisaar_uudessa_leikkauksessa/7884898
  7. http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1427167783548.html

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Edgar Savisaar.