Työväenpuolue (Malta)
| Työväenpuolue | |
|---|---|
| Partit Laburista | |
| Johtaja | Robert Abela |
| Ideologia | sosiaalidemokratia |
| Poliittinen kirjo | keskusta-vasemmisto |
| Maltan parlamentti |
43 / 79 |
| Euroopan parlamentti |
4 / 6 |
| Kansainväliset jäsenyydet | Euroopan sosiaalidemokraattinen puolue |
| Kotisivu |
partitlaburista |
Työväenpuolue (maltaksi Partit Laburista) on maltalainen sosiaalidemokraattinen puolue. Se on toinen Maltan kahdesta valtapuolueesta yhdessä kilpailevan kansallispuolueen kanssa. Maltan itsenäistymisestä alkaen (1964) kansallis- ja työväenpuolue ovat saaneet valtaosan äänistä ja olleet hallituksessa vuorotellen.[1]
Perinteisesti työväenpuolue kannatti ulkopoliittista sitoutumattomuutta, siinä missä kansallispuolue oli länsimielisempi. Ollessaan hallituksessa 1971–1987 työväenpuolue lähentyi Kiinan ja Libyan kanssa sekä solmi Britannian kanssa sopimuksen brittiläisten sotilaiden poistamiseksi Maltan alueelta vuonna 1979.[2] Hallitukseen päässeen kansallispuolueen haettua Euroopan unionin jäsenyyttä vuonna 1990 työväenpuolue vastusti, koska halusi maansa ja EU:n välille erityissuhteen ja vapaakauppa-alueen ilman jäsenyyttä unionissa. Parlamenttivaaleissa 1996 työväenpuolue nousi valtaan ja jäädytti jäsenyyshakemuksen, mutta puolueen sisäisten erimielisyyksien takia hallitus hajosi. Ennenaikaisissa parlamenttivaaleissa 1998 kansallispuolue voitti ja Maltan lähentyminen EU:n kanssa jatkui. Euroopan unionin jäsenvaltio Maltasta tuli vuonna 2004.[1] Työväenpuolueelle koitti pitkäkestoinen 15 vuoden oppositiokausi, joka päättyi vuoden 2013 parlamenttivaaleissa Joseph Muscatin johdettua puolueensa vaalivoittoon.[3] Hänen kaudellaan puolue uudistui konservatiivisesta EU-vastaisuudesta huomattavasti liberaalimpaan suuntaan.[4] Joseph Muscat pysyi pääministerinä vuoteen 2020, jolloin hän erosi korruptiota tutkineen toimittaja Daphne Caruana Galizian murhaajien suojeluun liittyvässä skandaalissa. Puolueen uudeksi johtajaksi ja Maltan pääministeriksi nousi Robert Abela.[5]
Puolue sai vuoden 2022 parlamenttivaaleissa 44 edustajan enemmistön parlamenttiin.[6][7] Paikkamäärä laski yhdellä edustaja Rosianne Cutajarin siirryttyä sitoutumattomaksi vuonna 2023.[8] Europarlamenttivaaleissa 2019 puolue sai neljä europarlamentaarikkoa kuudesta.[9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Katsaus nro 5: Malta ja sen suhteet Euroopan unioniin (PDF) (sivut 5 ja 12.) Euroopan parlamentti. 1.4.2000. Viitattu 24.10.2023.
- ↑ Busuttil, Salvino: Malta: Modern history Encyclopædia Britannica. Viitattu 24.10.2023. (englanniksi)
- ↑ Labour returns to power in Malta after 15 years BBC. 10.3.2013. Viitattu 24.10.2023. (englanniksi)
- ↑ Zammit, Mark Laurence: How Malta changed in 10 years under Labour Times of Malta. 12.3.2023. Viitattu 24.10.2023. (englanniksi)
- ↑ Himanen, Jari: Maltan uusi pääministeri selvisi – edellinen joutui eroamaan murhaskandaalin takia Iltalehti. 12.1.2020. Viitattu 24.10.2023.
- ↑ Parliamentary Groups Fourteenth Legislature (2022 - ) Parliament of Malta. Arkistoitu 5.8.2023. Viitattu 24.10.2023. (englanniksi)
- ↑ General Election 2022 Electoral Commission of Malta. Viitattu 24.10.2023. (englanniksi)
- ↑ Rosianne Cutajar resigns from Labour's parliamentary group Times of Malta. 3.4.2023. Viitattu 24.10.2023.
- ↑ MEP Election 2019 Electoral Commission of Malta. Viitattu 24.10.2023. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||
