Neil Kinnock

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Neil Kinnock vuonna 2007.

Neil Gordon Kinnock, paroni Kinnock, PC (s. 28. maaliskuuta 1942) on brittiläinen poliitikko. Hän oli parlamentin jäsen 1970–1995, Labour-puolueen ja opposition johtaja 1983–1992. Hän erosi 1992 vaalitappion jälkeen. Hän oli Britannian komissaari Santerin komissiossa 1995–2004. Hän on nykyisin British Councilin ja Cardiffin yliopiston puheenjohtaja.

Kinnock toimi Labourin johdossa sen pitkän oppositiokauden aikana. Puolueen hävittyä vuoden 1979 vaalit James Callaghan nimitti Kinnockin varjohallituksen koulutuksesta vastaavaksi. Hänet tunnettiin vasemmistolaisena ja hyökkäyksistään Margaret Thatcheriä vastaan Falklandin sodan hoidosta.

Kinnockin ensimmäistä kautta puolueen johdossa hallitsi taistelu laitavasemmistoa vastaan. Vaikka hän olikin vasemmalta, hän jätti monet entisistä liittolaisistaan varjohallituksen ulkopuolelle takapenkkiläisiksi. Hän joutui vaikeuksiin, kun kaivostyöläisten liiton (National Union of Mineworkers, NUM) Arthur Scargill vei liittonsa vuoden kestäneeseen lakkoon kysymättä jäsentensä mielipidettä sen jälkeen, kun konservatiivihallitus oli julkaissut suunnitelman sulkea 20 kaivosta. Troskilaisten militanttienselvennä nousu heikensi Labourin julkisuuskuvaa yleisön silmissä.

Kinnockin henkilökohtainen sitoutuminen yksipuoliseen ydinaseriisuntaan vahingoitti myös puolueen kannatusta, koska monet suhtautuvat vielä epäillen Mihail Gorbatšovin johtamaan Neuvostoliittoon. Vuoden 1987 vaaleihin Labour lähti mannermaan sosiaalidemokraattien symbolin, ruusun alla ja sai 31 % äänistä. SDP-Liberaalit-liitto vei 22 %, joten Labour oli vielä 10 prosenttiyksikköä Konservatiivien takana, jotka pitivät yli sadan edustajan etumatkansa parlamentissa.

Vuoden 1992 vaaleissa konservatiivien enemmistö supistui 21 paikkaan. Tämä oli silti pettymys ja Kinnock erosi puolueen johdosta. Hänen seuraajakseen tuli John Smith.

Hänet nimitettiin Jacques Santerin komissioon toiseksi Britannian edustajaksi. Kinnock oli kuljetuskomissaarina. Santerin kommission jouduttua eroamaan väärinkäytösten vuoksi, Kinnock nimitettiin uuteen Romano Prodin kommissioon, jossa hän toimi varapuheenjohtajana. Kautensa päätyttyä hänet nimitettiin British Councilin johtoon.

31. tammikuuta 2005 hän sai arvonimen Baron Kinnock, of Bedwellty in the County of Gwent ja pääsi siten ylähuoneen jäseneksi.

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kinnock nai 1967 Cardiffin yliopistolla tapaamansa Glenys Parryn. Hänen vaimonsa oli Euroopan parlamentin jäsen Etelä-Walesista 1994–1999 ja Walesista 1999–2009 ja eurooppaministeri Gordon Brownin hallituksessa 2009.

Heillä on kaksi lasta, Stephen ja Rachel. Stephen Kinnock on naimisissa Tanskan sosiaalidemokraattisen puolueen johtajan Helle Thorning-Schmidtin kanssa.