Keltainen tee

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ehkä tunnetuin keltainen tee, Jun-vuoren hopeaneulaset (Junshan Yinzhen, Hunan).
Keltaista teetä Hunanin maakunnasta.
Keltaista teetä Anhuin maakunnasta (Huoshan Huangya).
Eteläkorealaista keltaista teetä (hwangcha).

Keltainen tee (kiin. 黃茶, pinyin: huángchá) on harvinainen ja arvostettu teetyyppi, jota tuotetaan pieniä määriä erityisesti Kiinan Hunanin, Sichuanin ja Anhuin maakunnissa, jossain määrin myös Etelä-Koreassa. Keltainen tee on ollut tunnettu satojen vuosien ajan, ja alkujaan sitä valmistettiin Kiinan keisarille. Teelehdet saavat valmistukseen kuuluvan vähäisen hapetuksen aikana kellertävän sävyn, mistä teemuoto on saanut nimensä. [1][2] Keltaisen teen syntyminen ajoittuu Ming-dynastian teekulttuurin kulta-aikaan 1500-luvun lopulla, jolloin teevalmistusmenetelmät kehittyivät ja useimmat nykyiset teetyypit saivat alkunsa. [3]

Teekirjallisuudessa on toisistaan poikkeavia kuvaksia keltaisen teen valmistusmenetelmästä.[4] Eräs kuvaus on seuraavanlainen: Keltaista teetä varten kerätään teepensaan kärkisilmuja ennen kuin ne muodostavat nukkapintaa. Lehdet nuudutetaan vihreän teen tavoin ja kuumennetaan pannuissa, välillä käsin sekoittaen. Lehdet levitetään kostean kankaan alle säästä riippuen 4–10 tunniksi. Tällöin teelehdet lämpenevät ja hapettuvat, kehittävät aromikkuuttaan ja saavat kellertävän värisävyn. Lehtiä kuivataan vielä 10–20 minuuttia 110–120 °C:een lämpötilassa, jolloin niiden kosteus putoaa alle viiteen prosenttiin. Lopuksi teelehdet lajitellaan ja pakataan. [1]

Ehkä kuuluisin keltainen tee on nimeltään Junshan Yinzhen (suom. Jun-vuoren hopeaneulaset tai Keisarin vuoren hopeaneulaset). Aitoa Junshan Yinsheniä valmistetaan pieniä määriä Hunanin maakunnan Dongtingjärven pienessä saaressa kasvavista Jun Shan Qun Ti Zhong -kannan teepensaista, joiden kärkisilmut poimitaan huhtikuussa tätä teetä varten. [1][2][4]

Keltaista teetä haudutetaan esimerkiksi 70 °C lämpöisessä vedessä 5–8 minuuttia. Usein teepaketissa on tai teemyymälästä saa kullekin teelaadulle suositellut täsmällisemmät haudutusohjeet.[3] Väriltään teejuoma vaihtelee vaalean keltaisesta keltaruskeaan. Maultaan keltaista teetä kuvataan pehmeäksi, hunajaisen samettiseksi ja vehnäiseksi.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Kevin Gascoyne, François Marchand, Jasmin Desharnais, Hugo Américi: Tea. History terroirs varieties, s. 58 (Yellow teas), 80 (Jun Shan Yin Zhen, esimerkki keltaisesta teestä). Firefly Books Ltd, 2014, 2nd Edition. ISBN 978-1-77085-319-5. (englanniksi)
  2. a b c Teen laadut Teen ystävät ry, teenystavat.fi. Viitattu 8.4.2015 ja 3.8.2015 (linkin päivitys).
  3. a b Petäistö, Helena: Tee teematka, s. 229–252 Kiina, teekulttuurin kehto, ja s. 293–298 Hyvän teen salaisuudet. Helsinki: Tammi, 2008. ISBN 978-951-31-4410-4.
  4. a b Keltainen tee teepolku.fi. Arkistoitu 15.4.2015. Viitattu 8.4.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]