Katariina de Bragança

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Dirk Stoopin tekemä muotokuva Katariina Braganzalaisesta noin vuodelta 1660.

Katariina de Bragança (engl. Catherine Henrietta, port. Catarina Henriqueta de Bragança, 25. marraskuuta 163831. joulukuuta 1705) oli portugalilainen infanta ja Englannin kuninkaan Kaarle II:n kuningatarpuoliso.

Katariina oli Bragançan herttua Juhanan ja Espanjan Medina-Sidonian Luisa de Guzmánin toiseksi vanhin tytär. Kun Portugalin itsenäisyys palautettiin ja hänen isästään tuli kuningas, tytärtä pyrittiin naittamaan useisiin eurooppalaisiin kuningassukuihin. Kun Ranska hylkäsi aiemmin tukemansa Portugalin Pyreneiden sopimuksessa 1659, tyttären naittaminen Englannin kuninkaalle tuli tarpeelliseksi Portugalin ja Englannin välisen liiton vahvistamiseksi. Avioliitosta tehtiin sopimus 23. kesäkuuta 1661.

Katariina meni naimisiin välittäjän välityksellä Lissabonissa 23. huhtikuuta 1662 ja saapui Portsmouthiin 14. toukokuuta, minkä jälkeen aviopari solmi liiton kahdessa seremoniassa, ensin salaa järjestetyssä katolisessa ja sitten anglikaanisessa. Myötäjäisinään Katariina toi kaksi miljoonaa kultacrusadosia ja Tangerin ja Bombayn satamat brittien hallintaan.

Katariina ei ollut suosittu kuningatar, koska hän oli katolilainen, ja hänen uskontonsa esti hänen kruunauksensa, koska katolilaiset eivät saaneet ottaa osaa anglikaanisiin seremonioihin. Katariina ei kyennyt synnyttämään lasta, vaikka olikin raskaana useita kertoja, viimeksi 1669. Hänen uskontonsa johti katolilaisuuden vastaisen mielialan nousuun. Vuonna 1678 hänen palvelijoitaan syytettiin Sir Edmund Godfreyn murhasta. Saman vuoden marraskuussa Titus Oates syytti häntä ”paavillisesta juonesta” myrkyttää kuningas, vaikka Kaarle II ei itse siihen uskonut. Alahuone äänesti kuningattaren häätämisestä Whitehallista, mutta kuningas itse puolusti häntä.

Kaarle II:n kuoleman jälkeen Katariina asui Englannissa Somerset Housessa vielä Jaakko II:n valtakauden aikana. Hän vetosi turhaan Kaarlen aviottoman pojan, Monmouthin herttua James Scottin, hengen puolesta tämän kapinanyrityksen epäonnistumisen jälkeen. Mainion vallankumouksen jälkeen Katariina oli aluksi hyvissä väleissä Vilhelm III:n ja Marian kanssa, mutta katolisen uskonnon harjoitus heikensi hänen asemaansa. Parlamentti sääti lain, joka vähensi Katariinan palvelijoiden määrää ja varoitti häntä toimimasta hallitusta vastaan. Katariina palasi viimein Portugaliin maaliskuussa 1692.

Katariina tuki Methuenin sopimusta Englannin kanssa 1703 ja toimi veljensä Pietari II:n sijaishallitsijana useaan otteeseen. Hän kuoli Bempostan palatsissa Lissabonissa ja haudattiin Jerónimosin luostariin Belémiin.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]