Smörgåsbord

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Smörgåsbord

Smörgåsbord eli ruotsalainen seisova pöytä on perinteinen ruotsalainen alkuruoka, mutta 1960-luvulta lähtien se on ollut yhteisnimitys buffetaterialle, johon sisältyy silliä ja snapseja. Tämän seurauksena aterialla tarjotaan suurempi määrä erilaisia ruokalajeja, kuten salaatteja, leikkeleitä, lämpimiä ruokalajeja, juustoa ja jälkiruokia.

Seisova pöytä yhtenä ateriana koostuu lämpimistä ja kylmistä ruokalajeista, jotka katetaan pöytään. Lämpimiin ruokalajeihin kuuluu usein munakkaita, gratiineja, makkaroita, lihapullia, hyytelöitä ja vanukkaita. Lihaleikkeleitä, savustettua lohta, ankeriasta ja makrillia sekä pateita on myös usein. Perunoita ja vihanneksia ei ole paljon, päinvastoin kuin buffetissa, jossa perunagratiineja ja salaatteja esiintyy enemmän.

Seisovan pöydän historia – alkuruoasta kokonaiseksi ateriaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Smörgåsbord on 1800-luvun ruokalaji, joka kehittyi porvariston viinapöydästä. Tämä viinapöytä oli suosittu alkuruoka 1500-luvulta 1800-luvun puoliväliin. Smörgåsbord, joka sisältää enemmän ruokalajeja kuin viinapöytä, alkoi 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla ja siihen kuului uusia majoneesilajeja, säilykkeitä mutta myös teollistumisen myötä uusia kalasäilykkeitä ja munakkaita.

Seisovasta pöydästä tuli hyvin suosittu rautatieasemien ravintoloissa ennen kuin junissa alkoi toimia ravintolavaunut 1900-luvun alussa.

1960-luvun puoliväliin saakka smörgåsbord oli suosittu alkuruoka, jota tarjottiin päivittäin useimmissa ravintoloissa mutta myös suuremmissa kekkereissä kotona. Smörgåsbordista oli kahta makumuunnelmaa: se, jota tarjottiin ympäri vuoden ja erityinen jouluinen seisova pöytä (ruotsiksi julsmörgåsbord). Molemmissa muunnelmissa oli tiettyjä yhteisiä ruokalajeja, kuten sylttyä, silliä, juustoa, voita, leipää ja snapseja. Jotkin ruokalajit olivat kuitenkin selkeästi erilaisia, esimerkiksi Janssonin kiusaus ja munakkaat kuuluivat vain tavalliseen seisovaan pöytään eivätkä jouluun, kun taas riimisuolattua kinkkua ja maksapasteijaa löytyi vain jouluisesta seisovasta pöydästä.

Smörgåsbord muuttui alkuruuasta yhdeksi ruokalajiksi ja kokonaiseksi ateriaksi 1900-luvun toisella puoliskolla ravintoloitsija Tore Wretmanin Tukholman Operakällarenissa 1961 uudelleenlanseeraaman seisovan pöydän huomattavasta vaikutuksesta. Wretman suositteli myös, että ateria syötäisiin viidessä ”vuorossa”. Tämä järjestys ei ollut aikaisemmin tunnettu. Vuoroilla tarkoitetaan, että kussakin vuorossa keskitytään tiettyyn osaan seisovaa pöytää. Esimerkiksi silli kuuluu ensimmäiseen aterian aloittavaan vuoroon ja jälkiruoka aterian viidenteen lopettavaan vuoroon. Seisova pöytä kasvoi paljon kattavuudeltaan 1960-luvulta eteenpäin ja sai uudeksi osakseen jälkiruoan. Seisovan pöydän ja jouluisen seisovan pöydän (nykyisin kutsutaan myös joulupöydäksi, ruotsiksi julbord) väliset erot jäivät pois samaan aikaan kun lisättiin uusia ruokalajeja, kuten vihannesruokalajeja mutta myös äyriäis- ja kanaruokia. 1970-luvulta eteenpäin seisova pöytä oivallettiin myös tarjoilumuotona (vertaa buffetiin tai vastaavaan, jossa alku-, pää- ja/tai jälkiruokia asetetaan esille ja josta noudetaan ruokia oman maun mukaan). Kotona järjestettävä jouluinen seisova pöytä voi tänä päivänä sisältää 20 - 30 ruokalajia ja ravintolassa jopa yli 100 ruokalajia.

Seisova pöytä ruotsalaisena imagoruokalajina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tukholman kesäolympialaisten 1912 yhteydessä ravintolat luopuivat seisovan pöydän tarjoamisesta pelkkänä alkuruokana ja sen pystyi valitsemaan omaksi ruokalajikseen. Olympiavuoden ruokalistoissa lukeekin: Smörgåsbord u.v.s., joka tulee sanoista ”utan vidare spisning” eli ”ilman lisäruokia”.

Seisova pöytä oli kansainvälisesti tunnettu jo 1900-luvun alussa muun muassa Tukholman kesäolympialaisten 1912 kautta ja New Yorkissa oli smörgåsbord-ravintoloita 1920-luvulla. Seisovan pöydän kansainvälinen läpimurto tapahtui vuonna 1939 New Yorkin maailmannäyttelyssä, jossa ruotsalaisella paviljongilla oli pyörivä seisova pöytä ravintolassa nimeltä ”Three Crowns Restaurant”. Siten se liitettiin englannin kieleen sanalla ”smorgasbord”, joka tänä päivänä on synonyymi buffettarjoilulle.

Sanat smörgås ja smörgåsbord[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sana ”smörgås” on peräisin ajalta, jolloin voi (ruotsiksi smör) kirnuttiin itse. Kirnutessa maidon pintaan nousi pieniä voikokkareita, jotka ajelehtivat kuin hanhet (hanhi ruotsiksi: gås). Voikokkare sopi erinomaisesti leipäviipaleen päälle levitettäväksi. Sanaa ”smörgåsbord” käytetään kuvaannollisessa merkityksessä suuresta ja houkuttelevasta tarjonnasta. Sana on yksi harvoista moderneista ruotsalaisista sanoista, joka on lainattu saksan ja englannin kieleen (smorgasbord).

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.