Italialainen keittiö

Pizza on yksi tunnetuimmista italialaisista ruokalajeista. Kuvassa eteläitalialainen pizza.

Italialainen keittiö on maailmankuulu. Italialainen keittiö on antanut vaikutteita monien muiden maiden keittiöihin. Ruoan merkitys italialaisessa kulttuurissa on tärkeä.

Koska Italia ulottuu pitkälle pohjoisesta etelään, eri alueiden ilmasto vaikuttaa selvästi paikallisiin ruokalajeihin. Italia voidaankin jakaa kahdeksaan kulinaristiseen alueeseen. Rannikkoseuduilla syödään kalaa ja muita meren antimia, paitsi Ligurian seudulla, jossa syödään enemmän yrttejä ja vihreitä kasviksia, johtuen kalan vähyydestä seudun rannikolla. Vuoristoissa kasvatetaan hedelmiä ja käytetään paljon sianlihaa eri muodoissa. Yleensä pohjoisiin maakuntiin kuuluvilla alueilla tarjotaan paljon risotto- ja polentaruokia sekä ilmakuivattua kinkkua.
Etelässä taas syödään paljon vihanneksia, aurinkokuivattuja tomaatteja, munakoisoa ja pizzaa, jäätelöä sekä mozzarellaa. Miekkakala on ehdoton eteläisen ruokakulttuurin ominaisuus, niin myös carpaccio.

Tyypillisiä ruoka-aineita ovat pastat, tomaatti, lampaan- ja vasikanliha, joka kuuluu Keski-Italian ruokakulttuuriin. Mausteina käytetään erilaisia yrttejä ja valkosipulia. Oliiviöljy on erittäin tärkeää. Tuskin on toista ruokaa, jota voi muunnella yhtä paljon kuin pastaa. Italialaisia pastoja valmistetaan useina eri maku- ja värivaihtoehtoina.

Kuivattu nauhapasta kuuluu Etelä-Italiaan, kun taas kotona valmistettu tuorepasta Pohjois-Italiaan.

Eräitä italialaisia tyypillisiä arkiruokia ovat vitello tonnato eli vasikanlihaa tonnikalakastikkeessa, risotto ja munakoisovuoka sekä pasta kaikissa eri muodoissaan. Aito italialainen pizza ei ole aivan samanlaista kuin meidän tuntemamme ja se saattaa vaihdella alueen mukaan: esimerkiksi roomalainen pizzapohja on ohut ja rapea, napolilainen taas pehmeä. Arkiaterialla ruokajuomana tarjotaan viiniä ja vettä. Kuuluisia italialaisia jälkiruokia ovat tiramisu, panna cotta ja jäätelö, jota syödään paljon eteläosissa. Kuuluisia italialaisia juustoja ovat muun muassa mozzarella ja parmesaani.

Toisin kuin muualla Italiassa, Sisiliassa antipastot eivät ole tapana.

Ruokalajit

Italiassa syödään etenkin päivällisellä useita ruokalajeja, jolloin ateriointi kestää useita tunteja. Täydelliseen italialaiseen ateriaan sisältyy aperitiivijuoma (l'aperitivo), alkupalat (gli antipasti), alkuruoka (il primo piatto = ensimmäinen lautanen), pääruoka (il secondo piatto = toinen lautanen), jälkiruoka (i dolci = makeat) sekä ruoan sulattelua helpottamaan tarkoitettu alkoholijuoma (il digestivo). Pitkän kaavan mukaan ruokaillaan erityisesti viikonloppuisin ja juhlissa, mutta italialaiset voivat nauttia useampia ruokalajeja myös tavallisena arki-iltana.

Tyypillinen alkupala on esimerkiksi pieni annos ilmakuivattua kinkkua ja vesimelonia. Alkuruokiin lukeutuvat erilaiset risotot ja pastat sekä pizzat. Pääruoka on lihaa (la carne), kanaa (il pollo) tai kalaa (il pesce) tarjoiltuna esimerkiksi paistettujen perunoiden (le patate fritte) tai pelkän salaatin (l'insalata) kera. Pääruoalle täytyy muistaa tilata lisukkeet (i contorni) erikseen, tai muuten eteen tuodaan pelkkä liha-, kala- tai kana-annos.

Jälkiruoka voi olla hedelmiä, juustoja, tai makea leivos. Aterian päätteeksi nautittava digestiivi on tyypillisesti esimerkiksi sitruunalikööriä (il limoncello).

Ruokailurytmi

Italialainen ruokailurytmi poikkeaa pohjoiseurooppalaisesta ruokailurytmistä. Aamupalan äärellä ei vietetä pitkää tovia, vaan italialaiset juovat aamukahvinsa nopeasti usein kahvilassa matkalla töihin. Kahvin - espresson tai cappuccinon - seurana on joko keksejä tai yleensä makea voisarvi (cornetto), joita saa erilaisilla täytteillä.

Lounas syödään aikaisintaan kello 13, usein myöhemmin. Illallinen nautitaan sananmukaisesti vasta illalla: ruokailua ei yleensä aloiteta ennen kello 19.30. On tavallista, että illallista ryhdytään tarjoilemaan lähempänä iltayhdeksää. Illallinen on tärkeä yhteenkokoontumishetki, johon kuuluu olennaisena osana seurustelu perheen tai ystävien kanssa. Pohjois-Italiassa syödään yleensä selvästi aikaisemmin kuin etelässä. Etelä-Italiassa on usein vielä tapana syödä lounasta kotona perheen kanssa myös kesken työpäivän.

Italialaisten ruokailurytmi näkyy myös ravintoloiden aukioloajoissa, usein on mahdotonta löytää muuta kuin pikaruokaa lounaan ja illallisen välillä noin klo 15-19.

Kirjallisuutta

• Falck, Ilkka & Ranesi, Antonio: Mamma mia – italialaisten äitien keittiössä. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-24326-7.

Aiheesta muualla

• Italialainen ruokakulttuuri