Meriharakka

Meriharakka
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata Luokka: Linnut Aves Lahko: Rantalinnut Charadriiformes Alalahko: Kahlaajat Charadrii Heimo: Meriharakat Haematopodidae Suku: Haematopus Laji: ostralegus
Kaksiosainen nimi
Haematopus ostralegus Linnaeus, 1758
Meriharakan levinneisyys. Keltainen pesimisalueet, sininen talvehtimisalueet, vihreä ympärivuotisesti.
Katso myös
Meriharakka Wikispeciesissä   Meriharakka Commonsissa

Meriharakka (Haematopus ostralegus) on oranssinokkainen lintu, joka on muuttumassa ulkoluotojen kahlaajasta kaupunkilinnuksi.

Koko ja ulkonäkö

Musta pää ja selkä, mustat valkoläikkäiset siivet ja pyrstö, valkea rinta ja vatsapuoli. Punaiset jalat ja punainen vahva nokka. Nuoren linnun selkä on ruskehtavan tummanharmaa, ja sen nokan kärki on tumma. Ääni on raikuvan kova, kimeä 'piik'. Muutkin äänet ovat kauaskantavia ja saariston luontoa elävöittäviä kiljahteluja.

Pituus 40–49 cm Siipien kärkiväli 80 cm Paino 330–750 g.

Vanhin suomalainen rengastettu meriharakka on ollut 23 vuotta 11 kuukautta 10 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut saksalainen, peräti 43 vuoden 4 kuukauden ikäinen yksilö.

Levinneisyys

Pesimisalueet ovat Länsi-Eurooppa, Keskinen Euraasia ja Kamchatka sekä Kiina. Näiden mukaan meriharakat joskus jaetaan kolmeen alalajiin. Uudessa-Seelannissa pesii lisäksi alalaji finschi. Talvehtimisalueita ovat Pohjois-Afrikka, Etelä-Eurooppa ja Etelä-Aasia. Euroopassa pesii vähintään 200,000 paria pääasiassa merenrannikoilla. Suomen pesimäkanta on noin 4000 paria, mistä sisämaapesijöiden osuus on 50–100 paria. Muuttolintu, joka saapuu Suomeen huhtikuussa ja lähtee pois heinä-elokuussa. Arktisten alueiden pesimälinnut muuttavat Suomen yli toukokuussa.

Elinympäristö

Meriharakka lennossa

Lajia tavataan rannikoilla, hiekkarannoilla, meren saarilla, järvien ja jokien rannoilla, kosteikoissa ja viljelysmailla.

Lisääntyminen

Pesä on vaatimaton maakuoppa soraisella alustalla muutama metri vesirajasta. Munia on 3 kappaletta, mikä on poikkeuksellista kahlaajalle, joilla normaalisti on 4 munaa. Haudonta-aika on noin 4 viikkoa, molemmat aikuiset hautovat. Poikaset oppivat lentämään 5 viikon iässä. Päinvastoin kuin muut kahlaajat, meriharakat ruokkivat poikasiaan. Emot noukkivat vedestä poikasille pikkueläimiä. Monissa kaupungeissa meriharakka on alkanut pesiä rakennusten tasakatoilla.

Meriharakka miettii seuraavaa siirtoaan Helsingin Kaivopuiston edustalla.

Ravinto

Meriharakka syö ennen kaikkea simpukoita ja ostereita. Myös hyönteistoukat ja pikkukalat kelpaavat.

Erityistä

Meriharakka on Färsaarten kansallislintu.

Aiheesta muualla

• Ahola, Jorma & Liesma, Jorma 1978: Meriharakan Haematopus ostralegus pesinnästä Valkeakoskella. - Lintumies 1.1978 s. 25. LYL.
• Häggblom, R. & Liesma, J. 1974: Meriharakka Haematopus ostralegus pesivänä Valkeakoskella. - Lintumies 2.1974 s. 64. SLY.
• Meriharakka Lintukuva.fi -verkkopalvelussa