Färsaarten maantiede

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Färsaarten maantiede
kartta
kartta
Maanosa Eurooppa
Koordinaatit 62°0′42″N, 6°46′3″W
Tilastot
Pinta-ala 1 396 km²
Rantaviiva 1 117[1] km
Ennätykset
Korkein kohta Slættaratindur, 800 m
Matalin kohta Atlantin rannikko, 0 m
Ilmasto
Ilmasto subarktinen meri-ilmasto
Luonnonvarat
Luonnonvarat kala, vesivoima, mahdollisesti öljy ja maakaasu[1]

Färsaarten maantiede on pinnanmuodoiltaan melko rikkonaista. Saariston pinta-ala on 1 396 neliökilometriä, ja siihen kuuluu 18 pääsaarta. Maisemaa hallitsevat kaakosta luoteeseen suuntautuneet harjanteet, joita halkovat samansuuntaiset vuonot, lahdet ja salmet. Färsaaret muodostuivat noin 55 miljoonaa vuotta sitten vulkaanisen toiminnan seurauksena. Mannerliikunnot ovat kuitenkin kuljettaneet Färsaaret pois vulkaanisesti aktiiviselta alueelta. Färsaarten maisemaan vaikutti viimeisin jääkausi, joka muovasi vuonot, salmet ja lahdet samansuuntaisiksi.

Färsaarilla vallitsee subarktinen meri-ilmasto. Golfvirta lämmittää saarten ilmastoa, mutta toisaalta saaret ovat niin kaukana mantereesta, ettei sinne pääse lämpimiä ilmavirtauksia. Talvet ovatkin leutoja ja kesät viileitä. Lisäksi sateita tulee ympäri vuoden.

Färsaarilta puuttuvat lähes täysin puut ja pensaat. Kukkivia kasveja näkee erityisesti kaupunkien ja kylien läheisyydessä, sillä lampaat eivät pääse kesäisin niille alueille. Lampaiden ja muiden kotieläimien lisäksi Färsaarten maanisäkäslajisto on suppea. Merissä elää sen sijaan useita valas- ja hyljelajeja. Merilintuja on runsaasti, ja yleisintä lajia, myrskylintua pesii saarilla noin 600 000 paria.

Fyysinen maantiede ja geologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sijainti ja pinnanmuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Färsaarten luoteisosissa on paljon jyrkkiä rantatörmiä; vasemmalla näkyvä Enniberg on maailman korkeimpia rantatörmiä.[2]
Tyypillisiä färsaarelaisia geologisia kerrostumia.

Färsaaret on noin Skotlannin ja Islannin puolivälissä oleva saariryhmä, joka sijaitsee Pohjois-Atlantin ja Norjanmeren välissä. Saaristoon kuuluu 18 pääsaarta, ja niiden yhteenlaskettu pinta-ala on 1 396 neliökilometriä.[3][4] Saariston suurin saari on Streymoy, jonka pinta-ala on 374 neliökilometriä. Muut yli sadan neliökilometrin saaret ovat Eysturoy (286 km²), Vágar (176 km²), Suðuroy (165 km²) ja Sandoy (111 km²).[4]

Saaret ovat vuoristoisia, ja korkein kohta on 880 metrin korkuinen Slættaratindur.[5] Maisemia hallitsevat kaakosta luoteeseen suuntautuneet harjanteet, joita halkovat samansuuntaiset vuonot, lahdet ja salmet.[2]

Muodostuminen ja geologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Färsaaret muodostuivat noin 55 miljoonaa vuotta sitten, kun Eurooppa ja Grönlanti alkoivat erkaantua ja aukasivat Pohjois-Atlantin. Lukuisat tulivuorenpurkaukset rakensivat laajan basalttitasangon. Vulkaanisten kivikerrosten paksuus Färsaarilla on yli kuusi kilometriä, ja vain niiden ylimmät kohdat ovat näkyvillä merenpinnan yllä.[6] Färsaarilla on ollut neljä aktiivista vulkaanista vaihetta, ja niiden välisinä hiljaisempina ajanjaksoina saarille kehittyi kasvillisuutta, mikä näkyy laavakivikerrostumien välisistä hiilikerrostumista, joista paksuimmat ovat Suðuroylla jopa 50 metrin paksuisia.[2]

Färsaaret ovat siirtyneet mannerliikuntojen takia pois vulkaanisesti aktiiviselta alueelta, joka on nykyään Islannin Atlantin keskiselänteen alueelle. Tämän jälkeen Färsaaret ovat puolestaan joutuneet eroosion käsiteltäväksi. Viimeisen jääkauden aikana Färsaaret olivat kokonaan mannerjään peitossa, ja vetäytyvä jää vei mukanaan irtainta materiaalia ja muodosti samansuuntaisia vuonoja, salmia ja lahtia, joiden poukamiin kerääntyi hiekkaa. Färsaarten basalttikerrostumat ovat kallistuneet voimakkaasti kaakkoon, ja siksi saarien länsi- ja luoteispuolella on korkeita törmiä ja itä- ja kaakkoisosissa maasto laskeutuu loivasti mereen. Korkeimmat jyrkänteet ovat pohjoisilla saarilla. Enniberg on 725 metriä korkeana yksi maailman korkeimmista rantatörmistä.[2]

Saarten rannikoilla on vain muutamia suojaisia lahtia, ja luonnollisia ankkuripaikkoja on vain saarten välisissä salmissa ja vuonoissa. Meri muovaa jatkuvasti suurinta osaa rannikkoa, minkä takia rannikkoeroosio on voimaksta. Meri on muovannut rannikoille useita pieniä luotoja ja raukkeja.[7]

Meritiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Färsaaria ympäröi noin 21 000 neliökilometrin laajuinen mannerjalusta, jonka leveys vaihtelee huomattavasti. Eteläisimmästä saaresta itään se ulottuu vain noin 12 kilometrin päähän, kun saarista luoteeseen jalusta on 50 kilometrin levyinen. Skotlannista Grönlantiin kulkeva selänne jakaa Färsaarten merialueet kahteen osaan. Selänteen molemmilla puolella merenpohja on yli 1 500 metrin syvyydessä, kun itse selänne on noin 500 metrin syvyydessä. Selänteen lounaispuolella on useita matalikkoja, mutta sen koillispuolella puolestaan Färsaarten merialueet jatkuvat 3 000 metrin syvyyteen, Norjanmereen.[8]

Vuorovesi-ilmiö vaikuttaa voimakkaasti Färsaarilla, ja se sekoittaa mannerjalustan vesiä ympäri vuoden, vaikka jalustaa ympäröivät vedet ovat voimakkaasti kerrostuneita.[8] Koska saaret sijaitsevat kahden Atlantin ja Norjanmeren välissä, niillä vaikuttaa kummankin alueen vuorovedet, ja siksi vuorovesi vaikuttaa saarten eri osissa eri tavalla. Yksittäisen salmen vastakkaisissa päissä vuorovesi voi olla eri vaiheessa, mikä aiheuttaa voimakkaan, jokimaisen vuorovesivirran, jonka nopeus voi olla ääritapauksissa jopa viisi metriä sekunnissa.[9]

Färsaarten merialueiden pintavedet ovat pääosin lämpimiä ja suolapitoisia, ja ne virtaavat Atlantilta Norjanmereen. Alueen pohjoisosiin vaikuttaa Itä-Islannin merivirta, joka tuo kylmää ja vähäsuolaisempaa arktista merivettä. Lämpimän pintaveden ja kylmän veden rajakerros on noin 400–600 metrin syvyydessä.[8]

Saaret[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Färsaarten kahdeksantoista saarta ovat:

Nimi Pinta-ala[10] Asukasluku (1.1.2019)[10]
1 Borðoy 94,7 km² 5 250
2 Eysturoy 286,3 km² 11 519
3 Fugloy 11,0 km² 37
4 Hestur 5,9 km² 20
5 Kalsoy 30,6 km² 75
6 Koltur 2,3 km² 1
7 Kunoy 35,3 km² 146
8 Lítla Dímun 0,8 km² 0
9 Mykines 10,1 km² 14
10 Nólsoy 10,3 km² 224
11 Sandoy 111,5 km² 1 230
12 Skúvoy 9,9 km² 32
13 Stóra Dímun 2,6 km² 10
14 Streymoy 375,0 km² 24 287
15 Suðuroy 165,0 km² 4 593
16 Svínoy 27,2 km² 27
17 Vágar 177,2 km² 3 275
18 Viðoy 40,6 km² 605

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Färsaarten korkein vuori, Slættaratindur lumipeitteisenä talvella.

Köppenin ilmastoluokituksen mukaan Färsaaret sijaitsevat subarktisen meri-ilmaston alueella. Saarten ilmastoon vaikuttavat sekä lämmin Golfvirta että niiden sijainti kaukana lämpimistä ilmavirtauksista. Olosuhteiden takia talvet ovat leutoja ja kesät viileitä. Talvella keskilämpötila on 3–4 astetta ja kesällä 9,5–10,5 astetta.[11] Laaksoissa lämpötilat voivat kesäisin nousta hieman korkeimmiksi, mutta Färsaarten korkein koskaan mitattu lämpötila on silti vain 22 astetta.[12]

Saaret sijaitsevat koilliseen liikkuvien matalapaineiden reitillä, minkä takia sää on tuulista ja sateista ympäri vuoden.[11] Vaikka sateita tuleekin ympäri vuoden, kesällä sateet ovat usein tihkua. Rankempia sateita esiintyy syksyllä ja talvella. Sademäärät vaihtelevat lisäksi selvästi saarelta toiselle, ja esimerkiksi Vestmannalla Streymoyn saarella sataa neljä kertaa enemmän kuin Mykinesillä. Sateiden lisäksi sumu on yleistä.[13]

Färsaarilla sää voi muuttua hyvinkin nopeasti, ja saman päivän aikana voi sataa, paistaa lämpimästi olla sumua ja voimakasta, pyörivää tuulta.[13]

Tórshavnin ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) 5,3 5,5 5,9 7,2 9,1 11,3 12,5 12,8 11,2 9,4 6,7 5,8 ka. 8,6
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) 1,2 1,5 1,5 2,6 4,8 7,0 8,3 8,5 7,1 5,4 2,7 1,6 ka. 4,4
Vrk:n keskilämpötila (°C) 3,4 3,6 3,8 4,9 6,9 9,0 10,3 10,6 9,1 7,5 4,8 3,8 ka. 6,5
Sademäärä (mm) 133 95 132 88 70 61 70 83 128 155 127 142 Σ 1 284
Sadepäivät (d) 22 17 21 16 13 12 13 13 18 22 21 22 Σ 210
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
5,3
1,2
5,5
1,5
5,9
1,5
7,2
2,6
9,1
4,8
11,3
7,0
12,5
8,3
12,8
8,5
11,2
7,1
9,4
5,4
6,7
2,7
5,8
1,6
S
a
d
a
n
t
a 		133
95
132
88
70
61
70
83
128
155
127
142


Lähde: [14][15]

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasvillisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viðarlundinin istutusmetsää.

Färsaarten kasvillisuus on melko matalaa, ja saarilta puuttuvat lähes täysin puut ja pensaat. Jääkauden jälkeen saarilla kasvoi runsaasti pajuja ja muita pensaita, mutta asutuksen levitessä ne hävisivät nopeasti. Kovat tuulet, suolainen ilma ja lampaat estävät kasvien kasvamisen korkeiksi. Färsaarille on istutettu joitakin istutusmetsiä, joista ensimmäinen, Viðardlund perustettiin 1902.[16]

Saarilla kasvaa noin 400 kukkivaa kasvia, joista noin neljännes on ihmisen tuomia, ja noin 30 sammalta ja sientä.[17] Kukkivia kasveja löytyy erityisesti asutuksen lähettyvillä ja alavilla alueilla. Vuorilla yli 600 metrin korkeudessa kasvaa lähinnä vain jäkälää ja sammalta.[16] Kukkivat kasvit keskittyvät asutuksen läheisyyteen, koska kesäisin lampaat saavat laiduntaa vain kauempana asutusta, ja alue lähempänä asutusta on varattu viljelyksiä varten.[17]

Färsaarten maasto on paikoin soista, ja niillä alueilla kasvaa erityisesti suovilloja ja vihviläkasveja. Laidunmailla leinikit ovat harvoja kukkivia kasveja, koska lampaat eivät pidä niiden mausta. Rantakallioiden lähellä kasvaa karhunputkia, koska se pitää fosfaatti- ja nitraattipitoisesta maaperästä. Saarten useita rikkolajeja tavataan erityisesti rotkoalueille, jonne lampaat eivät pääse laiduntaan.[17] Färsaarten kansalliskukaksi on valittu rentukka. Muita äänestyksessä pärjänneitä lajeja olivat kaunokainen, maariankämmekkä, luhtalemmikki ja jääleinikki.[16]

Eläimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lampaita Färsaarten eteläisimmällä saarella, Suðuroylla.

Färsaarilla on tavattu yli 300 lintulajia, mutta niistä 40 lajia pidetään yleisinä pesimälintuina ja 14 lajin populaatio on pieni mutta vakaa.[18] Myrskylintu on saarten yleisin lintulaji, ja niitä pesii alueella noin 600 000 paria, vaikka vielä 400 vuotta sitten lajin oli niin harvinainen, että sen näkeminen uskottiin ennustavan huonoa säätä.[19] Kaikkiaan Färsaarilla arvioidaan pesivän noin kaksi miljoonaa paria merilintuja. Myrskylintujen lisäksi saarilla nähdään lunneja, etelänkiisloja, pikkukajavia, ruokkeja, karimetsoja, isokihuja, lapintiiroja, suulia ja merikeijuja, jonka yhdyskunta saarilla on maailman suurin. Koska saarten sijainti on eristäytynyt, muita lintuja on melko vähän. Saarilla elää kuitenkin useita kahlaajia ja sukeltjia. Yleisin sorsalintu on haahka ja ainoa petolintu ampuhaukka.[20]

Maanisäkkäitä Färsaarilla ei juurikaan esiinny. Suurimmat ovat isorotta, kotihiiri ja metsäjänis. Rotat ovat iso ongelma, sillä ne häiritsevät monien lintujen pesintään. Kerrotaan, että isorotta olisi tullut Färsaarille vuonna 1768 Suðuroyn rantaan ajelehtineen norjalaislaivan mukana. Tämän jälkeen se syrjäytti aiemmin saarella eläneen mustarotan muutamassa vuodessa. Kotieläimistä yleisin on lammas, joita saarella on noin 70 000 kappaletta. Lehmiä ja hevosia on vain vähän, mutta saarilla on oma hevosrotunsa, färsaartenhevonen.[21]

Färsaarten vesillä elää useita merinisäkkäitä. 1800-luvun alun jälkeen alueella on tavattu 20 valas- ja 7 eväjalkaislajia. Halli ja pyöriäinen ovat ainoat lajit, joita nähdään säännöllisesti aivan rannikkoalueilla. Sillivalaita, lahtivalaita, kaskelotteja, pohjoisenpullokuonovalaita, pitkäeväpallopäitä, miekkavalaita ja valkokuvedelfiinejä tavataan säännöllisesti hieman kauempana rannikosta. Grönlanninhylje, kuplahylje, sinivalas, seitivalas, ryhävalas, pullokuonodelfiini ja valkokuonodelfiini ovat harvinaisempia ja yleensä tilapäisiä vieraita.[22]

Färsaaria ympäröivältä merialueelta on tavattu 170 kalalajia. Pääosa lajeista on subarktisen alueen lajeja, mutta alueella elää myös arktisia ja välimerellisiä kalalajeja. Färsaaret on noin 18 lajin pohjoisin esiintymisalue.[22] Yleisimpiä lajeja ja samalla merkittävimpiä saaliskaloja ovat turska, kolja, seiti, silli, makrilli, villakuore, ruijanpallas, punakampela ja puna-ahven.[23]

Meriekosysteemi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Färsaarten merten tuottavuus on muiden pohjoisten merialueiden tavoin melko korkea. Kasviplanktonin merkittävin tuotto tapahtuu toukokuun ja lokakuun välisenä aikana. Biomassan tuotanto on suurimmillaan keväällä toukokuun aikana. Eläinplanktonia hallitsee hankajalkaisiin kuuluva Calanus finmarchicus. Färsaarten vesillä on runsaasti myös suurempaakin eläinplanktonia, jonka määrä on suurempi Färsaarten pohjois- kuin eteläpuolella. Färsaarten pohjoispuoli ja Norjanmeri ovatkin tuottavuuden takia monien avomerikalojen ruokailu- ja lisääntymisalue. Kevään ja kesän aikana alueelle vaeltaakin miljoonia tonneja avomerikaloja.[24]

Färsaarten mannerjalustan merialuetta pidetään erillisenä ekosysteeminä, vaikka ympäröivä meri vaikuttaa siihen runsaasti. Mannerjalustan alueella planktonlajisto on hieman erilaista, ja kasviplankton tuotanto alkaa aiemmin keväällä. Mannerjalustalla elää useita pohjakaloja, ja ne lisääntyvät keväällä. Nuoret poikaset käyttävät ravinnokseen runsasta eläinplanktonia.[25]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Faroe Islands The World Factbook. 14.8.2013. Washington: CIA. Arkistoitu 23.2.2013. Viitattu 20.9.2013. (englanniksi)
  • Pedersen, Søren Anker & Madsen, Jesper & Dyhr-Nielsen, Mogens: Faroe Plateau. GIWA Regional assessment 13. Kalmar: University of Kalmar, UNEP, 2004. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 30.10.2013). (englanniksi)
  • Proctor, James: Faroe Islands. Chalfont St Peter: Bradt Travel Guides, 2013. ISBN 978-1-84162-456-3. Google-kirjat (viitattu 6.9.2013). (englanniksi)
  • Taipale, Pilvi Riikka: Sankarimatkailijan Färsaaret. Helsinki: Like, 2006. ISBN 951-581-104-X.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b The World Factbook.
  2. ↑ a b c d Taipale, s. 17–18.
  3. ↑ Geography Foreign Service of the Prime Minister's Office. Arkistoitu 21.9.2013. Viitattu 6.9.2013. (englanniksi)
  4. ↑ a b Oyggjastøddir Umhvørvisstovan. Arkistoitu 21.10.2013. Viitattu 6.9.2013. (fääriksi)
  5. ↑ Fjøll Umhvørvisstovan. Arkistoitu 20.7.2011. Viitattu 6.9.2013. (fääriksi)
  6. ↑ Geology Foreign Service of the Prime Minister's Office. Arkistoitu 21.9.2013. Viitattu 6.9.2013. (englanniksi)
  7. ↑ Pedersen & Madsen & Dyhr-Nielsen, s. 13.
  8. ↑ a b c Pedersen & Madsen & Dyhr-Nielsen, s. 14–15.
  9. ↑ Fjords and sounds Fiski og tilfeingismálaráðið. Viitattu 16.11.2013. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  10. ↑ a b Faroe Islands in Figures 2019/2020 (PDF) (s. 36) 7/2019. Hagstova Føroya. Viitattu 15.9.2013. (englanniksi)
  11. ↑ a b At the very Heart of Global Climate Foreign Service of the Prime Minister's Office. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 4.9.2013. (englanniksi)
  12. ↑ Proctor, s. 3.
  13. ↑ a b Taipale, s. 19.
  14. ↑ Weather statistics for Tórshavn, Streymoy (Faroe Islands) yr.no. Norwegian Meteorological Institute and Norwegian Broadcasting Corporation. Arkistoitu 21.9.2013. Viitattu 4.9.2013. (englanniksi)
  15. ↑ Tórshavn Danmarks Meteorologiske Institut. Arkistoitu 21.9.2013. Viitattu 4.9.2013. (tanskaksi)
  16. ↑ a b c Taipale, s. 21.
  17. ↑ a b c Proctor, s. 8.
  18. ↑ Breeding Birds of the Faroe Islands Foreign Service of the Prime Minister's Office. Arkistoitu 21.9.2013. Viitattu 4.9.2013. (englanniksi)
  19. ↑ Taipale, s. 22–23.
  20. ↑ Proctor, s. 4–6.
  21. ↑ Taipale, s. 25.
  22. ↑ a b Pedersen & Madsen & Dyhr-Nielsen, s. 16–17.
  23. ↑ Taipale, s. 24.
  24. ↑ Oceanic ecosystem Fishin.fo. Fiski og tilfeingismálaráðið. Arkistoitu 3.11.2013. Viitattu 2.11.2013. (englanniksi)
  25. ↑ Faroe shelf ecosystem Fishin.fo. Fiski og tilfeingismálaráðið. Arkistoitu 3.11.2013. Viitattu 2.11.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Färsaarten_maantiede&oldid=21762950”