Merikeiju
Sivulta puuttuu | Merikeiju | ||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||
| Hydrobates pelagicus (Carolus Linnaeus, 1758) |
||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||
 Merikeiju Wikispeciesissä |
Merikeiju (Hydrobates pelagicus) on pieni eristyneillä saarilla pesivä ulappalintu. Se on sukunsa ainoa laji[2].
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Merikeijun pituus on yleensä 14–18 cm, siipien kärkiväli 38-42 cm ja paino 23-29 g. Merikeiju on väriltään musta tai tummanruskea. Yläperä on laajalti valkoinen. Pyrstö on tasapäinen. Merikeijun äänet ovat nikottelevia ja kehrääviä. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Sen lento on kevyttä ja lepattavaa.
Maailman vanhin rengastettu merikeiju on ollut brittiläinen vähintään 32 vuotta 9 kuukautta vanha lintu.[3]
Levinneisyys [muokkaa]
Merikeiju pesii Välimerellä ja Länsi-Euroopassa. Lajin kannasta 90 % pesii seuraavilla alueilla: Färsaaret 150 000–400 000 paria, Iso-Britannia 20 000–150 000, Irlanti 50 000–100 000 ja Islanti 50 000–100 000 paria. Pienempiä määriä pesii Ranskassa (400–600 paria), Kreikassa (10–30 paria), Italiassa (1 500–2 000 paria), Maltalla (5 000 paria), Norjassa (1 000–10 000 paria), Espanjassa (1 700–2 000 paria) ja Kanariansaarilla (1 000 paria). Maailman populaation koko on noin 840 000 yksilöä ja lajin kanta on elinvoimainen.[1] Merikeiju on harhautunut Suomeen vain myrskyissä 3 kertaa vuoteen 2006 mennessä, ja näistä 2 lintua on löydetty kuolleina.[4]
Lisääntyminen [muokkaa]
Merikeiju on yhdyskuntalintu. Emot tulevat pesälleen vain pimeällä välttääkseen lokkien ja kihujen ryöstelyt. Maan- tai kallionkolossa olevassa pesässä on aina 1 valkoinen muna. Haudonta-aika on 38-41 päivää ja poikaset ovat lentökykyisiä 9-10 viikon ikäisinä.[5]
Ravinto [muokkaa]
Merikeiju poimii vedenpinnalta pikkueläimiä, kuten äyriäisiä, mustekaloja ja muuta planktonia. Se seurailee mielellään laivoja kalanperkeiden ja ruoantähteiden toivossa.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b Hydrobates pelagicus IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ Hydrobates ITIS. Viitattu 3. elokuuta 2008.
- ↑ EURING Longevity list
- ↑ Rariteettikomitea
- ↑ Oiseaux
