Luhtalemmikki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Luhtalemmikki
Myosotis scorpioides3 ies.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Magnoliophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Lamiales
Heimo: Lemmikkikasvit Boraginaceae
Suku: Lemmikit Myosotis
Laji: scorpioides
Kaksiosainen nimi
Myosotis scorpioides
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Luhtalemmikki Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Luhtalemmikki Commonsissa

Luhtalemmikki eli suolemmikki (Myosotis scorpioides) on Suomen yhdeksästä luonnonvaraisesta lemmikkilajista suurikukkaisin, siinä missä peltolemmikki (Myosotis arvensis) on yleisin. Luhtalemmikkiä muistuttaa hyvin samannäköinen, mutta harvinainen pohjanluhtalemmikki (Myosotis nemorosa). Luhtalemmikki on monivuotinen.[1]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luhtalemmikkiä kasvaa luonnonvaraisena Euraasiassa; etelämpänä se on vuoristoniittyjen kasvi. Suomessa luhtalemmikkiä tavataan etelässä yleisenä ja pohjoisessa harvinaisempana.[1] Pohjoisimmasta Suomesta se puuttuu kokonaan.[1]

Luhtalemmikki on tyypillinen jokien ja järvien sekä rantaluhtien kasvi. Se viihtyy myös lähteiköissä ja märissä korpipainanteissa. Kauniin sininen lemmikki vaatii kosteaa tai märkää ja ravinteikasta maata. Luhtalemmikkejä on siirrelty alkuperäisiltä kasvupaikoilta talojen ja kesämökkien pihapiireihin.[1] Niitä on myös kasvatettu koristekasveiksi puutarhoihin. [2][1]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luhtalemmikin kukinto on tavallisesti sininen, mutta myös valkoinen tai violetti.[1] Kukat aukeavat kesä-heinäkuun vaihteessa ja kukinta kestää aina elokuulle saakka.[1] Terälehtiä on viisi.[1]

Varsi on kalju ja ylöspäin myötäkarvainen.[1] Kasvin pituus on 15-50 senttimetriä.

Nimiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luhtalemmikin tieteellinen nimi on Myosotis scorpioides, joka tarkoittaa skorpionimaista hiirenkorvaa.[1] Ruotsiksi luhtalemmikin nimi on Förgätmigej, älä unohda minua.[1] 1600-luvulla luhtalemmikistä on käytetty ruotsissa nimeä skorpionört, skorpioniyrtti.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l Mehtola, Johanna: Sinisilmä. Luonto, 15.6.2012, s. 16-17.
  2. Pratensis.fi

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]