Ampuhaukka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ampuhaukka
Falco columbarius Male.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Päiväpetolinnut Accipitriformes
Heimo: Jalohaukat Falconidae
Suku: Jalohaukat Falco
Laji: columbarius
Kaksiosainen nimi
Falco columbarius
Linnaeus, 1758
Levinneisyyskartta
Falco columbarius distribution map.png
Alalajeja
  • Falco columbarius aesalon
  • Falco columbarius columbarius
  • Falco columbarius richardsonii
  • Falco columbarius subaesalon
  • Falco columbarius suckleyi
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Ampuhaukka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Ampuhaukka Commonsissa

Ampuhaukka (Falco columbarius) on jalohaukkoihin kuuluva pieni petolintu.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ampuhaukan pituus on 28–30 cm, paino 150–260 g ja siipien kärkiväli 50–65 cm. Naaras on huomattavasti koirasta kookkaampi. Naaraiden keskipaino on noin 230 g ja koiraiden noin 165 g.

Koiras on selkäpuolelta tumman siniharmaa ja vatsapuolelta punaruskea. Naaraat ja nuoret linnut puolestaan ovat selkäpuolelta punaruskeita ja vatsasta valkoisia tummin pilkuin. Siivet ovat lyhyet ja tyvestä leveät. Ääni on kireä, vaikertava "kie kie kie".

Vanhin suomalainen rengastettu ampuhaukka on ollut 10 vuotta 7 kuukautta 20 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut brittiläinen 12 vuoden 8 kuukauden ikäinen yksilö.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ampuhaukka pesii koko maassa, ja se on yleisin Pohjois-Suomessa. Laji muuttaa talvehtimaan Länsi- ja Etelä-Eurooppaan. Levinneisyysalue käsittää Euroopan ja Aasian pohjoisosat. Euroopan pesimäkanta on 11 500–18 500 paria, joista Britteinsaarilla 1400, Suomessa 2300, Ruotsissa 3000–5000 ja Virossa 50–100 paria.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoisessa laji elää karuilla ja paljailla tunturialueilla. Etelä-ja keskisuomen harva kanta pesii soilla ja mäntyvaltaisilla alueilla, usein myös järvien pienissä saarissa. Ampuhaukka saalistaa avomailla, kuten pelloilla, soilla ja hakkuuaukeilla. Se pesii vanhoihin linnunpesiin puihin, kalliojyrkänteille tai maahan.

Ampuhaukka kuuluu Euroopan unionin lintudirektiivin I liitteen lintuihin, minkä vuoksi sen esiintymisalueen elinympäristöä pyritään suojelemaan.

Ampuhaukka yrittää napata pikkulintua

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ampuhaukan muna

Jalohaukkojen tapaan ampuhaukkakaan ei itse rakenna pesää. Se ainoastaan raapii johonkin sopivaan alustaan sen verran kuoppaa, että munat pysyvät paikoillaan. Pesäpaikka voi olla toisten lintujen, kuten variksen, piekanan tai jopa kotkan vanha pesä. Varsinkin pohjoisessa pesä voi olla myös kalliojyrkänteellä, tai suuren suon keskelle turvemättääseen raavittu kuoppa. Ampuhaukka munii alkukesästä 3–5 punaruskeapilkullista munaa, ja hautomisaika on noin 30 vuorokautta. Kumpikin sukupuoli hautoo, mutta naaras pääasiassa. Sukukypsä 1-vuotiaana.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ampuhaukka saalistaa pääasiassa lintuja, varpuslintuja rastaan kokoisiin asti ja pieniä kahlaajia. Sille kelpaavat myös pikkujyrsijät ja suuret hyönteiset kuten sudenkorennot.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Falco columbarius IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 13.5.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]