Pertti Alaja
 Pertti Alaja heinäkuussa 2012. | |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Syntymäaika | 18. helmikuuta 1952 | ||
| Syntymäpaikka | Helsinki, Suomi | ||
| Kuolinaika | 18. elokuuta 2017 (65 vuotta) | ||
| Kuolinpaikka | Espoo, Suomi | ||
| Pelipaikka | maalivahti | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 1970 | HJK | 0 | (0) |
| 1971–1972 | Haka | 31 | (0) |
| 1973–1975 | HJK | 57 | (0) |
| 1976–1977 | OTP | 44 | (0) |
| 1978–1979 | Ikast FS | ||
| 1980–1981 | Edmonton Drillers | 47 | (0) |
| 1981 | OTP | 5 | (0) |
| 1982–1983 | Malmö FF | 44 | (0) |
| Maajoukkue | |||
| 1973–1983 | Suomi | 29 | (0) |
| Valmennusura | |||
| 1984–1986 | HIFK | ||
| 1987–1989 | Pallo-Pojat | ||
| 1988–1989 | Suomi (mv-valmentaja) | ||
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | |||
Pertti Johannes Alaja (18. helmikuuta 1952 Helsinki – 18. elokuuta 2017 Espoo)[1][2] oli suomalainen jalkapalloilija ja valmentaja, joka toimi 2012–2017 Suomen Palloliiton puheenjohtajana.[3]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alaja pelasi maalivahtina SM-sarjassa Valkeakosken Hakassa, Oulun Työväen Palloilijoissa ja Helsingin Jalkapalloklubissa, jossa hän voitti Suomen-mestaruuden 1973. Kaikkiaan hän ehti pelata 110 Mestaruussarjan ottelua vuosina 1971–1977 ennen kuin siirtyi Tanskaan Ikastiin.
Ikastista Alaja siirtyi 23. helmikuuta 1980 ammattilaiseksi Kanadaan Edmonton Drillersin joukkueeseen. Hän kävi neuvotteluja myös Feyenoordin, Tukholman AIK:n ja Hammarbynn kanssa.[4] Hän pelasi myös Ruotsissa Malmössä. Maajoukkuetta Alaja edusti ensimmäisen kerran vuonna 1973 ja pelasi uransa aikana yhteensä 29 maaottelua. Alaja pelasi myös käsipalloa SM-sarjatasolla.
Pelaajauransa jälkeen Alaja siirtyi valmennukseen ja järjestötehtäviin. Hän toimi valmentajana HIFK:ssa ja Pallo-Pojissa ja maalivahtivalmentajana Suomen maajoukkueessa.[5] Alaja toimi Palloliiton pääsihteerinä 1991–2000 sekä varapuheenjohtajana 2004–2006. Vuonna 1998 Alaja tuomittiin sakkoihin opetusministeriön ylijohtajan Harri Syväsalmen lahjonnasta. Palloliitto oli maksanut Syväsalmelle kolme urheilumatkaa. Vuonna 2012 Nelosen uutiset kertoi, että Alajan varapuheenjohtajakaudella hänen luottokorttilaskuissaan oli epäselvyyksiä.[6]
Alaja oli pohjoismaisen EM2008-kisaprojektin johtaja, mutta kisat myönnettiin Sveitsille ja Itävallalle. Vuonna 2008 Alaja valittiin 2010 MM-kisojen turnausjohtajaksi.[7]
Urheilutoiminnan lisäksi Alaja työskenteli SOS-Lapsikylän toiminnanjohtajana ja kirjoitti runoja. Hänen esikoisteoksensa Hyvää yötä, Kleopatra ilmestyi vuonna 2007.[8]
Alajalla diagnosoitiin tammikuussa 2017 syöpä,[9] ja hän kuoli sairauteen elokuussa.[10]
Marraskuussa 2017 Alajan nimettiin Captain’s Ballin saajaksi tunnustuksena merkittävästä ja positiivisesta työstä jalkapallon hyväksi. Samassa yhteydessä hänet nimettiin suomalaisen jalkapalloilun Hall of Fameen.[11] Vuonna 2017 Jalkapallo-Säätiö perusti Alajan toiveesta hänen muistolleen Pertti Alaja -rahaston, joka tukee vähävaraisten ja syrjäytymisuhan alla olevien lasten ja nuorten jalkapallo- ja futsalharrastamista.[12]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alaja oli naimisissa Eija Alajan kanssa. Heillä oli useita lapsia ja lapsenlapsia.[13][14]
Alajan identtinen kaksoisveli Erkki Alaja oli pääsarjatason jalkapalloilija. Myös hänen isänsä Martti ja veljensä Risto pelasivat SM-sarjatasolla käsipalloa.[15]
Pertti Alajan setä oli piispa Osmo Alaja.
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hyvää yötä, Kleopatra. Turku: Sammakko, 2007. ISBN 978-952-483-056-0.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kanerva, Juha ym.: Jalkapallon pikkujättiläinen, s. 390. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27037-7.
- Vuorinen, Juha – Kasila, Markku: Pelimiehet: Suomen jalkapallon pelaajatilastot 1930–2006, s. 19. Helsinki: Suomen urheilumuseosäätiö, 2007. ISBN 978-952-99075-9-5.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Lahti, Markku: Pertti Alaja jätti jälkeensä haastavan testamentin. Helsingin Sanomat, 19.8.2017, s. B 15–16. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.8.2017.
- ↑ Kuolinilmoitus, Helsingin Sanomat 10.9.2017, s. C 16.
- ↑ Miettinen, Ville: Pertti Alaja valittiin Palloliiton puheenjohtajaksi Yle Urheilu. 14.10.2012. Viitattu 15.10.2012.
- ↑ Lahtinen, Esko S. – Malmberg, Kirsti – Meri, Heikki – Salopuro, Kaija – Suomalainen, Ilkka: Jalkapallokirja 1981, s. 10. Jalkapallovuosi 1980. Suomen Palloliitto, 1981. ISBN 951-9392-02-5.
- ↑ Pertti Alaja tammenterhossa Pertti Alaja. Arkistoitu 1.5.2014. Viitattu 22.12.2013.
- ↑ Hakola, Tero: Kiitetty ja kiistelty. Helsingin Sanomat, 15.10.2012. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Pertti Alaja turnausjohtajaksi Etelä-Afrikan MM-kisoihin 25.10.2008. Yle Uutiset. Viitattu 23.7.2012.
- ↑ Pertti Alaja Kustannusosakeyhtiö Sammakko. Arkistoitu 22.6.2010. Viitattu 12.7.2010.
- ↑ Syöpähoitoja saavan Pertti Alajan leikkaus jouduttiin perumaan iltalehti.fi. Viitattu 25.5.2017.
- ↑ Lehtisaari, Matti: Jalkapallovaikuttaja Pertti Alaja on kuollut Yle Urheilu. 18.8.2017. Yleisradio. Viitattu 18.8.2017.
- ↑ Pertti Alajalle Palloliiton ja liigan Captain's Ball -palkinto
- ↑ Lahjoita jalkapalloa jokaiselle! Palloliitto.fi. Viitattu 7.12.2023.
- ↑ Pertti Alajalle suuri tunnustus – vaimo ja veli vastaanottivat Captain's Ball -palkinnon tunteikkaasti mtvuutiset.fi. 4.11.2017. Viitattu 7.12.2023.
- ↑ Pertti Alaja 1952–2017 Helsingin Sanomat. 22.8.2017. Viitattu 7.12.2023.
- ↑ Lehtola, Markku: Futisperhe jumalan armosta. FUTIS-sanomat, 2002, nro 4, s. 19. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 23.7.2012.
Walter Flander (1907–1908) |
John Catani (1909) |
Uno Westerholm (1910–1911) |
Carolus Lindberg (1912) |
Walter Qvist (1913–1917) |
Erik von Frenckell (1918–1952)
Juuso Walden (1953–1963) |
Osmo P. Karttunen (1963–1974) |
Ove H. Rehn (1974–1975) |
Jouko Loikkanen (1975–1983) |
Lauri Pöyhönen (1983–1987) |
Pentti Seppälä (1987–1997)
Pekka Hämäläinen (1997–2009) |
Sauli Niinistö (2009–2012) |
Markku Lehtola, vt. (2012) |
Pertti Alaja (2012–2017) |
Markku Lehtola, vt. (2017–2018) |
Ari Lahti (2018–)
| ||||||||||
