Nursultan Nazarbajev

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nursultan Nazarbajev
Нұрсұлтан Назарбаев
Nursultan Nazarbayev at the 2013 Astana Economic Forum (cropped).jpg
Nazarbajev Astanan talousfoorumissa 2013
Kazakstanin presidentti
24.4.1990–
Pääministeri Sergei Tereštšenko
Akežan Kažegeldin
Nurlan Balgimbajev
Qasym-Žomart Toqajev
Imangali Tasmagambetov
Danijal Ahmetov
Kärim Mäsimov
Kazahstanin SNT:n kommunistisen puolueen pääsihteeri
22.6.1989–14.12.1991
Edeltäjä Gennadi Kolbin
Seuraaja virka lakkautettu
Kazahstanin SNT:n korkeimman neuvoston puheenjohtaja
22.2.1990–24.4.1990
Edeltäjä Bajken Ašimov
Seuraaja Uzaqbaj Qaramanov
Kazahstanin SNT:n ministerineuvoston puheenjohtaja
22.3.1984–27.7.1989
Edeltäjä Bajken Ašimov
Seuraaja Uzaqbaj Qaramanov
Tiedot
Syntynyt 6. heinäkuuta 1940 (ikä 74)
Tšemolgan, Kazahtanin SNT, Neuvostoliitto
Puolue NKP (ennen 1991)
Nur Otan (1999–)
Puoliso Sara Nazarbayeva
Uskonto sunnalaisuus
Allekirjoitus Signature of Nursultan Nazarbayev.png

Nursultan Äbišuly Nazarbajev (kazakiksi Нұрсұлтан Әбішұлы Назарбаев; ven. Нурсултан Абишевич Назарба́ев, Nursultan Abiševitš Nazarbajev) (s. 6. heinäkuuta 1940, Tšemolgan) on Kazakstanin johtaja. Hän on ollut maan presidentti sen itsenäistymisestä lähtien vuodesta 1991. Nazarbajev toimi aiemmin Kazahtanin SNT:n ministerineuvoston puheenjohtajana vuodesta 1984 ja vuodesta 1989 Kazakkien kommunistisen puolueen pääsihteerinä.

Toiminta Neuvostoliitossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nazarbajev arvosteli tammikuussa 1986 Kazahstanin kommunistisen puolueen 16. puoluekokouksessa tiedeakatemian päällikkö Askar Kunajevia akatemian uudistusten keskeneräisyydestä. Puolueen pääsihteeri ja Askar Kunajevin veli Dinmuhamed Kunajev vei asian Moskovaan ja vaati Nazarbajevin eroa, kun taas Nazarbajevin kannattajat vaativat Kunajevin eroa. Gorbatšov jätti molemmat ilman paikkaa ja nimitti puolueen johtoon Venäjältä kotoisin olevan Gennadi Kolbinin, joka oli etnisesti venäläinen tai tšuvassi. Nimitys johti Alma-Atassa 17.–19. joulukuuta 1986 kolmipäiväisiin väkivaltaisiin mellakoihin, jotka tunnetaan nimellä Jeltoqsan (Желтоқсан, suom. joulukuu). Levottomuudet olivat yksi ensimmäisiä merkkejä Neuvostoliiton kansallisuuspolitiikan epäonnistumisesta. Nazarbajev syrjäytti Kolbinin syyskuussa 1989.

Heinäkuussa 1991 Neuvostoliiton presidentti Mihail Gorbatšov, Venäjän presidentti Boris Jeltsin ja Nazarbajev tapasivat Moskovassa, jossa keskusteltiin Uudesta liittosopimuksesta, jonka solmimisen jälkeen Gorbatšovin piti jatkaa liittovaltion presidenttinä ja Nazarbajevista oli tarkoitus tulla Neuvostoliiton pääministeri.[1]

Itsenäisen Kazakstanin johtajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Nazarbajev jäi Kazakstanin johtoon. Hän voitti presidentinvaalin 1. joulukuuta 1991 saaden yli 95 % äänistä, koska hänellä ei ollut vastaehdokkaita. Huhtikuun 1995 kansanäänestys pidensi hänen kauttaan vuoteen 2000. Hänet valittiin uudelleen tammikuussa 1999 ja joulukuussa 2005. ETYJ arvosteli vaaleja epädemokraattisiksi ja oppositio syytti Nazarbajevin leiriä vaalivilpistä. Vaikka perustuslaki rajasi presidentinkaudet kahteen, parlamentti kumosi rajoituksen 18. toukokuuta 2007 ja Nazarbajev voi pysyä maan johdossa vielä kautensa loppuessa 2012.[2]

Elokuussa 2007 maassa järjestettiin ennenaikaiset parlamenttivaalit perustuslainmuutoksen jälkeen. Uusi perustuslaki siirsi valtaa presidentiltä parlamentille, mutta viime hetken muutos poisti presidenttikausien rajoituksen maan ensimmäiseltä presidentiltä. Presidentti Nazarbajevin johtama Nur Otan -puolue sai vaalissa yli 88 prosenttia äänistä ja kaikki valittavat paikat.

Nazarbajev on pyrkinyt tasapainoon, länsimielisyyden lisäksi hän on halunnut säilyttää Venäjän tuen. Hän avasi Kazakstanin öljykentät yhdysvaltalaisille öljy-yhtiöille. Hän on pyrkinyt vapauttamaan taloutta ilman poliittisen ilmapiirin vapauttamista, mikä on johtanut toisinajattelijoiden vainoon, vaalien ehdokkaiden hylkäämisiin ja lehdistövapauden rajoituksiin. Hänen tyttärensä Dariga Nazarbajeva johti valtion uutistoimisto Khabaria, ja myöhemmin isäänsä tukevaa Asar-puoluetta, mutta on sittemmin riitautunut isänsä kanssa.[3] Kannattajiensa mukaan Nazarbajev on parantanut kansan elinoloja. Lännessä häntä on kiitelty maan kehityksestä ja kasvun ja vakauden säilyttämisestä öljyrikkaalla alueella. Nazarbajev aloitti myös pääkaupungin siirron Almatysta (ent. Alma-Ata) Astanaan.

Vuonna 2010 parlamentti antoi Nazarbajeville arvonimen kansakunnan johtaja ja hän sai syytesuojan. Nazarbajevin epäiltiin pyrkivän elinikäiseksi presidentiksi.[4] Nazarbajev järjesti 3. huhtikuuta 2011 ennenaikaiset presidentinvaalit. Ennenaikaisten vaalien toteuttamiseen vaadittiin perustuslain lisäys.[5] 70-vuotiaalla Nazarbajevilla oli vaaleissa kolme vastaehdokasta, mutta he sanoivat haluavansa Nazarbajevin voittoa ja kertoivat kilpailevansa vain kakkossijasta.[6]

Heinäkuussa 2011 saksalainen Bild-lehti kertoi että Nazarbajev oli salaisesti sairaalassa Hampurissa. Kazakstanin ulkoministeriö kiisti tiedon.[7]

Presidentti Nazarbajev tiedotti helmikuussa 2014, että Kazakstanin tulisi harkita maan nimen vaihtamista Kazak Yeliksi. Nazarbajevin mukaan nimen vaihtaminen houkuttelisi uusia ulkomaisia investointeja, koska maata ei enää yhdistettäisi muihin -stan -päätteisiin valtioihin. Hän myös huomautti ei -stan päätteisen Mongolian saavan Kazakstania enemmän investointeja siitä huolimatta, että maa on kahden miljoonan asukkaan väkiluvullaan huomattavasti Kazakstania pienempi. Nazarbajev kuitenkin totesi myös, että asiasta tulee ehdottomasti ensin keskustella kansan kanssa.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hakala, Pekka: 1991: Venäjä nousi Neuvostoliiton raunioille hs.fi. 3.11.2007. Helsingin Sanomat. Viitattu 21.1.2008.
  2. Kazakstanin Nazarbajev voi pyrkiä uudelleen presidentiksi hs.fi. 18.5.2007. Helsingin Sanomat. Viitattu 18.5.2007.
  3. Saidazimova, Gulnoza: Kazakhstan: Apparent Rift Opens Within Nazarbaev Family rferel.org. 19.5.2006. Radio Free Europe / Radio Liberty. Viitattu 18.5.2007. (englanniksi)
  4. Kazakstanin johtajalle syytesuoja yle.fi. 12.5.2010. Yle Uutiset. Viitattu 7.6.2014.
  5. Kazakhstan to hold early presidential elections on April 3 en.rian.ru. 4.2.2011. Ria Novosti. Viitattu 7.6.2014. (englanniksi)
  6. Kazakstanissa ovensuukysely lupaa selvää voittoa Nazarbajeville yle.fi. 3.4.2011. Yle Uutiset. Viitattu 7.6.2014.
  7. Kazakh president in German hospital 19.7.2011. Ferghana News. Viitattu 7.6.2014. (englanniksi)
  8. Lillis, Joanna: Kazakhstan’s Nazarbayev Moots Dumping the “Stan” eurasianet.org. 7.2.2014. EurasiaNet. Viitattu 7.6.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]