Bellingcat
| Bellingcat | |
|---|---|
|
bell¿ngcat
|
|
 |
|
| Tunnuslause | ”Belling the cat.” |
| Perustettu | 2014 |
| Perustaja | Eliot Higgins |
| Tyyppi | kansalaisjärjestö |
| Toimiala | Tutkiva journalismi |
| Aiheesta muualla | |
| Sivusto | |
Bellingcat (kirjoitetaan usein bell¿ngcat) on tutkivan journalismin verkosto, joka on erikoistunut sotiin, rikoksiin ja ihmisoikeuskysymyksiin.[2]
Ylen mukaan Bellingcat tunnetaan luotettavana ryhmänä, jonka tiedot ovat pääsääntöisesti pitäneet paikkansa.[3]
Bellingcatin perusti vuonna 2014 brittiläinen journalisti ja bloggaaja Eliot Higgins.[1] Bellingcatin toimitusjohtaja ja johtava tutkija on Christo Grozev[4].
Bellingcatia yllä pitävä ryhmä keräsi tietonsa alussa lähinnä Internetin avoimista lähteistä. [5][6] Myöhemmin on kerrottu että Bellingcatilla on pääsy mm. Venäjän passien tietoihin, autojen rekisteröinteihin, kiinteistörekisteriin, puhelutietoihin ja lentomatkustajien tietoihin sekä muihin tietokantoihin. Sivusto väittää että nämä tiedot ovat ostettavissa netissä vuotajilta.[7]
Bellingcat on tullut tunnetuksi muun muassa Syyrian sisällissodan ja Itä-Ukrainan sodan tapahtumiin liittyvistä artikkeleistaan. Tunnetuin Bellingcatin tutkima tapaus lienee malesialaisen MH-17-koneen alas ampuminen Itä-Ukrainassa.[8][9][10][11][12] Vuonna 2019 ryhmässä oli 16 jäsentä, ja 60 ajoittaista avustajaa.[13][14]
Venäjä julisti sivuston ulkomaiseksi agentiksi 8. lokakuuta 2021.[15] Venäjä etsintäkuulutti Bellingcatin toimittaja Christo Grozevin 27. joulukuuta 2012.[16]
Nimitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nimi Bellingcat otettiin englanninkielisestä lauseesta ”belling the cat”, ’kello kissalle’. Tämännimisessä keskiaikaisessa sadussa hiiret haluaisivat tehdä kissan vaarattomaksi kaulakellolla, mutta kukaan hiiristä ei uskalla laittaa kelloa kissan kaulaan.[17] Niinpä nimitys Bellingcat viittaa vaaralliseen tai vaikeaan tehtävään.[18]
Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maaliskuussa 2012 brittiläinen Eliot Higgins alkoi kirjoittaa Syyrian sisällissotaa käsittelevää blogia nimellä Brown Moses.[19] Blogissaan Higgins väitti löytämiensä videotodisteiden osoittavan, että Syyrian hallituksen joukot käyttävät sodassa rypälepommeja ja kemiallisia aseita.[20][21]
Vuonna 2014 Higginsin ja muutamien muiden vapaaehtoisten internet-journalistien ryhmä alkoi toimia nimellä Bellingcat. Ryhmä keskittyi alussa selvittämään verkosta löytyvien todisteiden pohjalta, kuka on vastuussa MH-17-matkustajakoneen pudottamisesta.
Vuonna 2020 ryhmä selvitti yhteistyössä muiden tutkivien journalistien kanssa, että Venäjän turvallisuuspalvelun salainen myrkytysyksikkö myrkytti oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyin.[22][23][24] Bellingcatin mukaan myös ampumalla murhatun oppositiopoliitikko Boris Nemtsovin entinen neuvonantaja Vladimir Kara-Murza on joutunut kaksi kertaa FSB:n myrkkyryhmän epäonnistuneen myrkytysyrityksen kohteeksi.[25]
Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Venäläiset hallitustahot eivät ole pitäneet Bellingcatin tutkimuksia luotettavina, koska katsovat niiden olevan venäläis- ja syyrialaisvastaisia.[26]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Eliot Higgins, British journalist and founder of Bellingcat Human Rights Foundation. Viitattu 5.2.2021. (englanniksi)
- ↑ Muhammad Idrees Ahmad: Bellingcat and How Open Source Reinvented Investigative Journalism The New York Review of Books. Viitattu 23.10.2020. (englanniksi)
- ↑ Bellingcat: Kansainvälinen uusnatsiverkosto järjesti kesäkuussa tapahtuman Hämeenlinnassa Yle Uutiset. 31.8.2023. Viitattu 1.9.2023.
- ↑ Bellingcatin toimitusjohtaja Helsingissä: Venäjän korruptiohallinto myy tietoja ja toimii itseään vastaan Yle Uutiset. 26.10.2022. Viitattu 26.10.2022.
- ↑ Dokumenttiprojekti: Bellingcat ja totuus – tutkiva kansalaisjournalismi ravistelee paljastuksillaan Yle Uutiset. Viitattu 23.10.2020.
- ↑ Bellingcat-verkoston alkuperäisjäsen Veli-Pekka Kivimäki paljastaa salaisuuksia haravoimalla tietoa avoimista lähteistä Journalisti. Arkistoitu 27.10.2020. Viitattu 23.10.2020.
- ↑ How Bellingcat uncovered Russia’s secret network of assassins 4.2.2021. Wired.
- ↑ Kuikka, Joonas: Bellingcat paljastaa sotarikoksia somen avulla – kansainvälinen journalistiryhmä on usein askeleen viranomaisia edellä Satakunnankansa. 28.5.2018. Arkistoitu 27.10.2020. Viitattu 23.10.2020.
- ↑ Allen, Timmi & Haggard, Andrew & Higgins, Eliot & Kivimaki, Veli-Pekka & Ostanin, Iggy & Toler, Aric &: MH-17: Source of the Separatists’s Buk. A bell¿ngcat Investigation. Bellingcat. Viitattu 5.2.2021. (englanniksi)
- ↑ Identifying the Separatists Linked to the Downing of MH17 Bellingcat. 19.6.2019. Viitattu 24.10.2020. (englanniksi)
- ↑ Bellingcat: Yksi MH17-tutkinnassa etsityistä on Venäjän FSB:n kenraalieversti Yle Uutiset. 28.4.2020. Viitattu 24.10.2020.
- ↑ Huis, Pieter van: The MH17 Trial Part 1: New Material From The Four Defendants Bellingcat. 20.4.2020. Viitattu 24.10.2020. (englanniksi)
- ↑ Muhammad Idrees Ahmad: Bellingcat and How Open Source Reinvented Investigative Journalism The New York Review of Books. Viitattu 25.10.2020. (englanniksi)
- ↑ Millard, Robin: UK site leads the way in Skripal case with online savvy Yahoo. 30.9.2018. Arkistoitu 9.11.2020. Viitattu 25.10.2020. (englanniksi)
- ↑ YLE: Venäjä julisti tutkivan journalismin Bellingcat-nettisivuston ulkomaiseksi agentiksi
- ↑ Venäjä | Venäjä etsintäkuulutti Bellingcatin toimittajan, mutta syytettä sisäministeriö ei tarkentanut Helsingin Sanomat. 26.12.2022. Viitattu 26.12.2022.
- ↑ Ben Edwin Perry (1965). Babrius and Phaedrus. Loeb Classical Library. Cambridge, MA: Harvard University Press. pp. 487, no. 373. ISBN 0-674-99480-9.
- ↑ To bell the cat TheFreeDictionary.com. Viitattu 25.10.2020. (englanniksi)
- ↑ Brown Moses Blog brown-moses.blogspot.com. Viitattu 25.10.2020. (englanniksi)
- ↑ Brown Moses: Brown Moses Blog: Evidence From 2 Weeks Of Chlorine Barrel Bomb Attacks Brown Moses Blog. 22.4.2014. Viitattu 16.9.2021. (englanniksi)
- ↑ Watch out for Bellingcat Columbia Journalism Review. Viitattu 25.10.2020. (englanniksi)
- ↑ Summanen, Kasperi: Kreml perui mediatilaisuudet myrkkypaljastuksen jälkeen Verkkouutiset. 15.12.2020. Viitattu 15.12.2020.
- ↑ Bellingcat: Venäjän turvallisuuspalvelu FSB oli Navalnyin myrkyttämisen takana Yle Uutiset. 14.12.2020. Viitattu 15.12.2020.
- ↑ Halminen, Laura: Venäjä – Tutkiva ryhmä Bellingcat: Aleksei Navalnyin yritti murhata Venäjän turvallisuuspalvelun myrkky-yksikkö Helsingin Sanomat. 14.12.2020. Viitattu 15.12.2020.
- ↑ Venäjä | Bellingcatin selvitys: Navalnyita jahdannut turvallisuuspalvelu FSB:n myrkkyryhmä on yrittänyt tappaa kahdesti toisen venäläisen oppositiopoliitikon Helsingin Sanomat. 11.2.2021. Viitattu 11.2.2021.
- ↑ Russia’s Latest Attempt to Smear Bellingcat Over MH17 – Unsuccessful Polygraph.info. 7.8.2018. Viitattu 25.10.2020. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dokumenttielokuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hans Pool: Bellingcat ja totuus (Bellingcat – Truth In a Post-Truth World). Alankomaat, 2018.
Kirja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Higgins, Eliot & esipuhe: Kivimäki, Veli-Pekka: Me olemme Bellingcat — Tiedustelupalvelu verkossa. Suomentanut Helasvuo, Antero. Jyväskylä: Docendo, 2021. ISBN 9789522919564.