Norilski nikel

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
GMK Norilski nikel
MMC Norilsk Nickel

Nornickel logo.png

Yritysmuoto OAO
Osake

RTS: GMKN

LSE: MNOD
MCXGMKN
OTCBB: NILSY
Perustettu 1935 / 1989 / 1993[1]
Toimitusjohtaja Denis Morosov
Puheenjohtaja Andrei Klišas
Kotipaikka Moskova, Venäjä
Toimiala kaivostoiminta, metallurgia
Tuotteet nikkeli, palladium, kupari, platina, kulta, koboltti, seleeni, telluuri, rodium, hopea, iridium, rutenium, hiili
Liikevaihto Nousua 11 550 milj. USD (2006)[2]
Liikevoitto Nousua 7 024 milj. USD (2006)[2]
Omistaja Vladimir Potanin, Oleg Deripaska, Mihail Prohorov
Kotisivu www.nornik.ru

Norilski nikel (ven. ГМК «Норильский никель», engl. MMC Norilsk Nickel) on suuri venäläinen metallurgia-alan osakeyhtiö. Se on maailman suurin nikkelin ja palladiumin tuottaja ja suurimpia platinan ja kuparin tuottajia. Lisäksi yhtiö tuottaa mm. kultaa, hopeaa, kobolttia ja rodiumia. Sen tytäryritys Stillwater Mining Company (Denverissä, Coloradossa) on suuri koboltin, rodiumin, hopean, kullan, telluurin, seleenin, iridiumin, ruteniumin ja hiilen tuottaja.

Norilski nikelin pääkonttori on Moskovassa. Yhtiön osakkeet ovat myynnissä Moskovan RTS- ja Micex-pörsseissä. Yhtiö kuuluu RTS Indexiin ja NASDAQiin. Yhtiö tuottaa 1,5 % Venäjän bruttokansantuotteesta. Talouslehti Forbesin kevään 2012 listauksessa Norilski nikel oli Venäjän 8. suurin ja maailman 339. suurin julkisesti noteerattu yritys.[3]

Kaivokset ja sulatot, liikevaihto, työvoima[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtiön tehtaat sijaitsevat Siperiassa Norilskin ja Talnahin alueella Krasnojarskin aluepiirin pohjoisosassa. Yhtiön merkittävin kaivos ja sulattamo sijaitsevat Norilskin kaupungin alueella. Kaivostoiminnalle tyypillisesti ne ovat myös alueen suurimmat saastuttajat. Tehdas on alueen suurin työnantaja, sen työvoima on 96 000 ihmistä. Yhtiön liikevaihto oli vuonna 2005 seitsemän miljardia dollaria.

Omistus ja johto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norilski nikelin pääomistaja on oligarkki Vladimir Potanin. Yhtiön johtoon kuuluvat Andrei Klišas, Mihail Prohorov ja Igor Komarov. Potaninin merkittävä kilpailijansa on Rusalia hallitseva Oleg Deripaska, joka osti neljänneksen yhtiöstä Prohorovilta, joka on edelleen merkittävä yhtiön omistaja.[4]

Marraskuussa 1989 yhdistettiin kolme kombinaattia Norilski Nikel -yhtiöksi. 30. kesäkuuta 1993 siitä tuli osakeyhtiö RAO Norilski Nikel. Vuonna 2000 yhtiöstä tuli Norilsk Mining Company. Vuonna 2001 se läpikävi vielä yhden järjestelyn ja sai nykyisen nimensä GMK Norilski nikel (Gornometallurgitšeskaja kompanija NN). Yhtiöön kuuluu myös pietarilainen Gipronikel-instituutti.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1600-luvulta alkaen venäläiset tiesivät, että Taimyrin niemimaa sisältää paljon kuparia ja nikkeliä. 1920-luvulla Neuvosto-Venäjä aloitti kaivostoiminnan Norilskin alueella. 23. kesäkuuta 1935 alkoi Stalinin 1. viisivuotissuunnitelman osana Norilskin kombinaatin rakentaminen. 10. maaliskuuta 1939 kombinaatti alkoi tuotantonsa.

Murmanskin alueelle rakennettiin kuparin ja nikkelin jalostuskapasiteettia, vuonna 1935 Severonikel Montšegorskiin, vuonna 1946 Petšenganikel Nikeliin ja 1956 Zapoljarnyihin.

Yhtiö ja Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1970-luvulla silloiset suomalaisyritykset, Outokumpu Oy, A. Ahlström Osakeyhtiö ja Rauma-Repola Oy osallistuivat osana Suomen idänkauppaa osuuskunta Metexin nimissä uusien nikkeli- ja kuparisulattojen rakentamiseen Norilskiin. Tuotanto käynnistyi vuonna 1981.

Norilski nikel osti vuoden 2006 lopulla yhdysvaltalaisen OM Groupin nikkeli- ja erikoismetalliyksiköt. Kauppaan sisältyi Harjavallan nikkelitehdas, jonka Outokumpu Oyj myi OMG:lle vuonna 2000. Harjavallan tehdas on suurimpia venäläiseen omistukseen siirtyneitä yrityksiä Suomessa.

Nikkelipäästö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n Harjavallan suurteollisuuspuistossa sijaitsevalta tehtaalta pääsi jäähdytysveden mukana 66 000 kiloa nikkeliä ja pienempiä määriä muita metalleja Kokemäenjokeen heinäkuun 2014 ensimmäisen viikonlopun aikana. Yhtiön tiedotteen[5] mukaan nikkelipäästö havaittiin sunnuntaina puolen päivän aikaan. Jokiveden laatua seurataan eri näytteenottopisteissä. Toistaiseksi jokivedelle ei edelleenkään ole asetettu käyttörajoituksia. Joesta on löytynyt kuolleita simpukoita. Simpukkakuolemat johtuvat todennäköisemmin nikkelipäästöstä.[6] Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n toimitusjohtaja Hautojärvi on pahoitellut päästöä ja lupaa, että Norilsk Nickel vastaa korvauksista ja jälkiselvittelyjen kustannuksista.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Norilsk Nickel: Norilsk Nickel history Norilsk Nickel. Viitattu 24. kesäkuuta 2007. englanti
  2. a b Norilsk Nickel: Norilsk Nickel tilinpäätöstiedot 2006 4. kesäkuuta 2007. Norilsk Nickel. Viitattu 24. kesäkuuta 2007. englanti
  3. The World's Biggest Public Companies (pdf) Forbes, forbes.com. Viitattu 22.8.2012. (englanniksi)
  4. Venäjän oligarkit taistelevat lähellä Talouselämä.
  5. Tiedote: Nikkelipäästö Kokemäenjokeen Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n tehtaalta Norilsk Nickel. Viitattu 14.7.2014.
  6. Kokemäenjoen simpukkakuolemat johtuvat nikkelipäästöstä YLE Uutiset. Viitattu 14.7.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]