Shinzō Abe

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Shinzō Abe
Shinzo Abe cropped.JPG
Japanin pääministeri
26. joulukuuta 2012[1]
Monarkki Akihito
Varapääministeri Tarō Asō
Edeltäjä Yoshihiko Noda
Japanin pääministeri
26. syyskuuta 200625. syyskuuta 2007
Monarkki Akihito
Edeltäjä Jun'ichirō Koizumi
Seuraaja Yasuo Fukuda
Tiedot
Syntynyt 21. syyskuuta 1954 (ikä 60)
Nagato, Japani
Puolue Japanin liberaalidemokraattinen puolue
Puoliso Akie Abe
Uskonto Šintolaisuus

Shinzō Abe (jap. 安倍晋三, s. 21. syyskuuta 1954) on Japanin pääministeri ja liberaalidemokraattisen puolueen puheenjohtaja, vuodesta 2012 lähtien.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shinzō Aben perheessä on pitkät poliittiset juuret. Hänen isä on entinen ulkoministeri Shintarō Abe ja isoisän Kan Abe. Hänen äidin puoleinen isoisä on entinen pääministeri Nobusuke Kishi.

Abe opiskeli valtiotieteitä Seikein yliopistolla ja University of Southern Californiassa. Palattuaan Japaniin hän työskenteli Kōbe Seikō -yhtiössä vuoteen 1982 asti. Hänet valittiin 1993 Yamaguchin 1. vaalipiiristä parlamenttiin, jossa hän toimi ulkoasianvaliokunnassa ja LDP:n sosiaaliasioiden osastolla. Hän oli 2000–2003 pääministerien Morin ja Koizumin hallitusten varapääsihteeri, sitten LDP:n pääsihteeri. Lokakuussa 2005 hänet nimitettiin hallituksen pääsihteeriksi.

Pääministerinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shinzō Abe valittiin 20. syyskuuta 2006 Jun'ichirō Koizumin seuraajaksi liberaalidemokraattisen puolueen johtoon. 26. syyskuuta hänet valittiin pääministeriksi. Pääministerivaalissa Aben haastoi suurimman oppositiopuolueen demokraattisen puolueen ehdokas Ichiro Ozawa, jonka hän voitti sekä ala- että ylähuoneen äänestyksissä.

Pääministerinä Abe oli populistinen ja suorasanainen, ja ulkopolitiikassa haukkamaisempi kuin Koizumi, minkä arveltiin voivan haitata suhteita Kiinaan ja Koreaan. Ulkopoliittisiin suhteisiin saattoi vaikuttaa myös hänen isoisänsä pidätys sotarikoksista epäiltynä toisen maailmansodan jälkeen. Abe kovisteli Pohjois-Koreaa sen väitetystä Japanin kansalaisten sieppaamisesta ja vaati maalle pakotteita. Hän myös väitti, ettei ole välttämättä perustuslain vastaista hankkia taktisia ydinaseita itsepuolustusta varten. Koizumin tavoin hän vieraili pääministerikaudellaan säännöllisesti Yasukuni-jinja -pyhäkössä kunnioittamassa sodissa kaatuneita.

Shinzō Abe, Yhdysvaltain presidentti George W. Bush ja Etelä-Korean presidentti Roh Moo-hyun APECin kokouksessa vuonna 2006.

Aben hallitus joutui osalliseksi moniin skandaaleihin. Terveys-, työ- ja hyvinvointiministeriön alainen Sosiaaliturvavirasto oli hukannut 50 miljoonan eläkevakuutuksen maksajan tiedot, joten työeläkkeitä ei voitu maksaa maksujen maksajille.

Ennen ensimmäisiä Aben kohtaamia ylähuoneen vaaleja 29. heinäkuuta 2007 liberaalidemokraattisen puolueen kannatus oli ajoittain 30 % pinnassa. Yksi Aben hallituksen jäsen erosi joulukuussa 2006 ja maatalousministeri Toshikatsu Matsuoka teki itsemurhan toukokuussa 2007. Puolustusministeri Fumio Kyuma joutui eroamaan aiheutettuaan raivoa kommenteillaan, joiden ymmärrettiin antavan oikeutusta Yhdysvaltain Hiroshiman ja Nagasakin atomipommituksille toisen maailmansodan lopussa. Kyuman tilalle Abe nimitti kansallisen turvallisuuden neuvonantajansa Yuriko Koiken, josta tuli 12. heinäkuuta 2007 Japanin ensimmäinen naispuolinen puolustusministeri.[2]

Ylähuoneen vaaleja kuvattiin Aben puolueelle murskatappioksi. Liberaalidemokraatit ja hallituskumppani Uusi Komeito saivat jaossa olleista 121 paikasta 42 ja opposition demokraatit 59 paikkaa.[3] Uusikin maatalousministeri Norihiko Akagi erosi elokuun alussa, samoista syistä kuin edeltäjänsä teki itsemurhan.

Ympäristöministeri Ichiro Kamoshita puolestaan tunnusti lainanneensa poliittiseen rahastoonsa 12 miljoonaa jeniä, joista oli ilmoittanut vain 10 miljoonaa. Myöhemmin hänen sanottiin lainanneen 23 miljoonaa ja Kamoshita tunnusti 15 miljoonan lainan. Valehtelu poliittisesta rahoituksesta voi johtaa viiden vuoden vankeuteen ja miljoonan sakkoihin. Myös Kamoshita joutui eromaan.[4]

Syyskuussa 2007 Abe uhkasi erota, jollei parlamentti anna lupaa jatkaa Japanin laivaston operaatiota Intian valtamerellä Afganistanin sodan tukemiseksi.[5] Abe ilmoitti 12. syyskuuta 2007 puolueelleen aikovansa erota.[6] Hän ilmoitti syyksi erimielisyydet Afganistanin-asiassa sekä tarkemmin määrittelemättömät terveysongelmat. Päivää myöhemmin hän joutui sairaalaan kovan uupumuksen takia.

Aben seuraajaehdokkaiksi liberaalidemokraattisen puolueen johtoon ilmoittautuivat puolueen pääsihteeri Tarō Asō sekä aiempi kabinettiministeri Yasuo Fukuda. Useimpien puolueen sisäisten ryhmittymien tuen saanut Fukuda valittiin puheenjohtajaksi ja sitten pääministeriksi. Uusi hallitus vannoi virkavalansa 26. syyskuuta 2007.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]