Jun’ichirō Koizumi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jun'ichirō Koizumi
Koizumi 2010 cropped.png
Jun'ichirō Koizumi vuonna 2010.
Japanin pääministeri
26. huhtikuuta 200126. syyskuuta 2006
Monarkki Akihito
Edeltäjä Yoshirō Mori
Seuraaja Shinzō Abe
Tiedot
Syntynyt 8. tammikuuta 1942 (ikä 72)
Kanagawan prefektuuri, Japani
Puolue Liberaalidemokraattinen puolue
Puoliso Kayoko Miyamoto

Jun'ichirō Koizumi (jap. 小泉純一郎, usein Junichiro Koizumi, s. 8. tammikuuta 1942) oli Japanin pääministeri vuosina 2001–2006. Koizumista tuli Japanin valtaapitävän liberaalidemokraattisen puolueen johtaja ja samalla pääministeri vuonna 2001. Koizumi tunnetaan erityisesti uudistusmielisyydestään ja hänen yrityksensä vähentää Japanin valtion velkataakkaa ja yksityistää maan postilaitos saivat maailmanlaajuista julkisuutta. Vuoden 2005 parlamenttivaaleissa Koizumin puolue saavutti yhden Japanin historian suurimmista enemmistöistä. Japanin lisäksi Koizumi puhuu myös englantia.

Perhetausta ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

13-vuotias Koizumi isänsä Jun'yan vierellä.

Koizumi syntyi Kanagawan prefektuurissa. Hänen isänsä, Jun'ya Koizumi, oli Japanin puolustuslaitoksen pääjohtaja ja toisen sukupolven edustaja Japanin alahuoneessa. Peruskoulutuksensa jälkeen Koizumi opiskeli Keiōn yliopistossa taloustieteitä. Myöhemmin Koizumi opiskeli myös Lontoon University Collegessa, josta hän palasi takaisin Japaniin isänsä kuoltua joulukuussa 1969.

Koizumi meni naimisiin Kayoko Miyamoton kanssa vuonna 1978. Avioliitto päättyi eroon vuonna 1982, ja Koizumi vannoi, että hän ei menisi enää ikinä uudestaan naimisiin. Koizumilla on kolme poikaa, joista kaksi (Kōtarō Koizumi ja Shinjirō Koizumi) asuvat hänen kanssaan. Kōtarō ja Shinjirō eivät ole tavanneet äitiään avioeron jälkeen. Pariskunnan nuorin poika, Yoshinaga Miyamoto, ei ole koskaan tavannut isäänsä.

Koizumi on Elvis Presleyn, Jean Sibeliuksen ja japanilaisen rock-yhtye X Japanin fani.

Ura politiikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koizumi valittiin Japanin parlamentin alahuoneen jäseneksi toisella yrittämällä vuonna 1972. Valintansa jälkeen Koizumista tuli maan entisen pääministerin Takeo Fukudan sihteeri. Ensimmäisen kerran Koizumi nousi Japanin hallitukseen terveys- ja hyvinvointiasioista vastaava ministeriksi vuonna 1988 Noboru Takeshitan hallitukseen. Vuonna 1992 Koizumista tuli posti- ja telekommunikaatioministeri Kiichi Mijazawan hallitukseen. Vuosina 19961998 Koizumi toimi jälleen terveys- ja hyvinvointiasioista vastaavana ministerinä Sosuke Unon ja Ryūtarō Hashimoton hallituksissa.

Koizumi pyrki puolueensa johtajaksi kahdesti, vuosina 1995 ja 1999, mutta ei menestynyt johtajakilvassa häviten selvästi ensin Hashimotolle ja myöhemmin Keizō Obuchille. Huhtikuussa 2000 Yoshiro Mori seurasi vakavasti sairasta Obuchia liberaalidemokraattisen puolueen johtajana. Koizumista tuli puolueensa johtaja kolmannella yrityskerrallaan 24.4.2001. Johtajavaaleissa Koizumi sai 298 ääntä hänen lähimmän kilpailijansa Ryutaro Hashimoton saadessa 155 ääntä. Pääministeriksi Koizumi nimitettiin 26.4.2001. Saman vuoden heinäkuussa pidetyissä parlamentin ylähuoneen vaaleissa Koizumin johtama koalitio sai 78 paikkaa kaikkiaan 121 paikasta.

Koizumi pääministerinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koizumi saapumassa G8-maiden kokoukseen Sea Islandissa kesäkuussa 2004.

Sisäpolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisäpolitiikassa Koizumi pyrki erityisesti etsimään uusia keinoja Japanin heikon taloudellisen tilanteen parantamiseksi. Esimerkkejä näistä pyrkimyksistä ovat yritykset yksityistää maan postilaitos, toiminta liikepankkien luottotappioiden välttämiseksi ja valtapuolue LDP:n hajautuneen rakenteen eheyttäminen. Koizumi viittasi puheissaan "kivuliaaseen muutoskauteen paremman tulevaisuuden saavuttamiseksi".lähde?

Koizumin kaudella Japanin liikepankkien luottotappiot vähentyivät merkittävästi ja maan yleinen taloustilanne parantui.lähde?

Puoluettaan Koizumi kehitti onnistuen vetoamaan urbaaniin väestöön puolueen perinteisen maaseutukannattajakunnan sijasta. Postilaitoksen yksityistämisen lisäksi Koizumin kaudella puolueen aikaisemmin kannattamia aluepoliittisia tukiaisia infrastruktuuri- ja teollisuushankkeille vähennettiin merkittävästi. Nämä muutokset aiheuttivat ristiriitaista suhtautumista Koizumiin erityisesti puolueen sisällä, mutta toisaalta hänen kansansuosionsa kasvoi merkittävästi.lähde?

Ulkopolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japanilaiset kommentaattorit pitävät Koizumin suurimpana ulkopoliittisena saavutuksena Japanin ja Yhdysvaltojen välisten suhteiden lämpenemistä. Japani tuki Yhdysvaltain johtamaa Irakin sotaa ja maan puolustusvoimien joukkoja toimi Irakissa ei-taistelutehtävissä.

Koizumin vierailut Yasukuni-jinja-pyhäkössä, joka on omistettu keisarin puolesta kuolleiden muistolle, aiheuttivat voimakasta paheksuntaa Aasiassa, erityisesti niissä maissa, joita Japani miehitti toisen maailmansodan aikana. Sodan päättymisen 60-vuotisjuhlallisuuksien yhteydessä elokuussa 2005 Koizumi toisti aiemman pääministeri Tomiichi Murayaman lausunnon, jonka mukaan "Japani on syvästi surullinen toisen maailmansodan aikana aiheuttamistaan kärsimyksistä".

Suosio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääministerikautensa alussa Koizumi oli erittäin suosittu osittain myös ulospäinsuuntautuneen luonteensa ja värikkään menneisyytensä ansiosta. Hänen johtamansa hallituskoalitio voitti vuoden 2003 parlamenttivaalit ja maan talouskehityksen parantuminen lisäsi Koizumin kansansuosiota. Koizumin esittämät eläke-etujen leikkaukset osoittautuivat erittäin epäsuosituiksi ja vuoden 2004 parlamentin ylähuoneen vaaleissa Koizumin hallituskoalitio voitti pääoppositiopuolueen vain niukasti.

Vuonna 2005 Koizumi päätti hajottaa parlamentin alahuoneen ja järjestää ennenaikaiset vaalit, koska parlamentti vastusti Koizumin voimakkaasti ajamaa postilaitoksen yksityistämistä. Syyskuussa 2005 pidetyissä vaaleissa Koizumin suosio kasvoi merkittävästi, ja Koizumin johtama hallitus voitti vaalit selkeällä äänienemmistöllä.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jun’ichirō Koizumi.