Itō Hirobumi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Itō Hirobumi
Itō Hirobumi.jpg
Japanin pääministeri
22. joulukuuta 188530. huhtikuuta 1888
Monarkki Meiji
Seuraaja Kuroda Kiyotaka
8. elokuuta 189231. elokuuta 1896
Monarkki Meiji
Edeltäjä Matsukata Masayoshi
Seuraaja Matsukata Masayoshi
12. tammikuuta 189830. kesäkuuta 1898
Monarkki Meiji
Edeltäjä Matsukata Masayoshi
Seuraaja Ōkuma Shigenobu
19. lokakuuta 190010. toukokuuta 1901
Monarkki Meiji
Edeltäjä Yamagata Aritomo
Seuraaja Katsura Tarō
Tiedot
Syntynyt 2. syyskuuta 1841
Yamaguchi
Kuollut 26. lokakuuta 1909 (68 vuotta)
Harbin, Mantšuria
Puolue Rikken Seiyūkai
Puoliso Itō Humeko
Allekirjoitus Ito Hirobumi Kao.png

Itō Hirobumi (伊藤 博文, 2. syyskuuta 184126. lokakuuta 1909) oli japanilainen ruhtinas ja valtiomies, joka toimi Japanin ensimmäisenä pääministerinä vuosina 1885–1888, 1892–1896, 1898 ja 1900–1901. Hän oli merkittävä uudistaja. Itō toimi myöhemmin Japanin miehittämän Korean sotilaskuvernöörinä 1905–1909. Korealainen itsenäisyysaktivisti salamurhasi hänet.

Varhaiset vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itō syntyi Yamaguchin prefektuurissa ja adoptoitiin Choshulla samurailuokkaan. Nuorena samuraina Itō oli muukalaisvastainen, mutta opintomatka Englantiin 1863 sai Itōn ymmärtämään, että Japanin oli otettava oppia länsivaltiosta vahvistuakseen valtiona. Itō vaikutti suuresti Japanin modernisoimiseen ja hän oli ottanut osaa jo Meiji-restauraatioon (1866–1868). Meiji-restauraation jälkeen Itō toimi ulko-, valtiovarain- ja teollisuusministeriöiden palveluksessa. Itōn merkityksestä Japanin modernisaation alkuunpanijana kertoo hänen osallistuminen useisiin länsimaihin suuntautuneihin opintomatkoihin. Länsimaihin 1871 suuntautuneella matkalla pyrittiin uudistamaan länsimaiden kanssa solmittuja Japanille epäsuotuisia sopimuksia sekä tutkimaan aikakauden moderneimpia länsimaisia tieteensaavutuksia.

Uudistaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pakotettuaan Shigenobu Okuman eroamaan 1881, Itō piti hallussaan suurinta hallintovaltaa Japanissa. 1882 Itō johti japanilaista valtuuskuntaa länsimaihin tarkoituksenaan tutkia erilaisia hallintomalleja, joista haluttiin poimia parhaat ominaisuudet omaan uudistushankkeeseen. Palattuaan läntisiltä opintomatkoiltaan Itō perustetutti Japaniin hallituksen (1885) ja valtakunnanneuvoston (1887), jota hän johti itse.

1800-luvun loppu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1885 järjestettiin Li-Itō kokous, jossa Itō edusti Japania. Itōn toimiessa sisäministerinä 1889 hän johti Meiji-perustuslain valmistelemista lopulliseen muotoonsa sekä toimi keisarin lähimpänä avustajana. Toisen pääministerikautensa (1892–1896) aikana Itō kannatti alkanutta Kiinan ja Japanin välistä sotaa. Sodan loputtua Itō oli laatimassa Shimonosekin sopimusta. Sodan jälkeen Itō toimi perustamansa Seiyukai-puolueen johtajana. Oman puolueen perustaminen 1900 rikkoi Itōn ja Yamagatan välit. Itō uskoi poliittisten puolueiden olevan keino viedä Japanin kehitystä eteenpäin, kun Yamagata taas koki puolueet vain tiettyjen poliittisten agendojen tyranniana.

1900-luvun alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmannen (1898) ja neljännen (1900–1901) pääministerikautensa aikana yritti Itō päästä Venäjän kanssa sopimukseen kiristyneestä Mantšurian tilanteesta. Japanin pääministereinä 1901–1913 välisenä aikana vuorottelivat Itōn suojatti Saionji Kimmochi sekä prinssi Yamagata Aritomon suojatti Katsura Tarō. Itō ja hänen suojattinsa eivät rauhantavoitteessaan onnistuneet vaan Japani aloitti 1904 venäläisten joukkojen häätämisen Mantšuriasta Koreasta käsin. Voittoisan Venäjän vastaisen sodan jälkeen Itō pakotti 1905 Korean alistumaan protektoraatin asemaan ja 1906 Itō muutti asumaan Koreaan.

Korean itsenäisyysaktivisti An Jung-geun murhasi Hirobumin Harbinissa, Mantšuriassa 1909. Itōn murhaaminen Koreassa toimi japanilaisille syynä liittää Korea kiinteästi osaksi Japania.