Yasuo Fukuda

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Yasuo Fukuda
Yasuo Fukuda - World Economic Forum Annual Meeting Davos 2008 cropped.JPG
Fukuda Maailman talousfoorumin kokouksessa Davosissa vuonna 2008.
Japanin pääministeri
25. syyskuuta 200724. syyskuuta 2008
Monarkki Akihito
Edeltäjä Shinzo Abe
Seuraaja Tarō Asō
Tiedot
Syntynyt 16. heinäkuuta 1936 (ikä 78)
Takasaki, Gunman prefektuuri
Puolue Japanin liberaalidemokraattinen puolue

Yasuo Fukuda (jap. 福田康夫, Fukuda Yasuo, s. 16. heinäkuuta 1936) oli Japanin pääministeri vuosina 20072008. Hän oli Liberaalidemokraattisen puolueen (Jimintō) puheenjohtaja 26. syyskuuta 200722. syyskuuta 2008. Puolueen Japanin parlamentin alahuoneessa hallitseman ehdottoman enemmistön ansiosta Fukuda valittiin Shinzō Aben seuraajana Japanin pääministeriksi 25. syyskuuta 2007.

1. syyskuuta 2008 Fukuda ilmoitti eroavansa pääministerin virasta[1]. Eron taustalla on pitkään jatkunut hallituksen epäsuosio, joka sai lisävauhtia hävinneistä eläketiedoista, kritisoidusta terveydenhuoltomallista ja laskusuhdanteesta. Eron johdosta järjestettävä uusi kansanäänestys on toteutettava ennen syyskuuta 2009.[1]

Yasuo Fukuda on vuosina 1976–1978 pääministerinä olleen Takeo Fukudan poika, ja toimi hänen sihteerinään Fukudan pääministerikaudella sekä tämän jälkeen aina vuoteen 1989. Vuonna 1990 Yasuo Fukuda valittiin edustajaksi Japanin alahuoneeseen, jossa hän on ollut siitä lähtien yhtäjaksoisesti edustaen nykyään Gunman prefektuurin 4. vaalipiiriä. Hän on maan historian pitkäaikaisin hallituksen pääsihteeri, jossa virassa hän toimi 2000–2004 kolmen ja puolen vuoden ajan Yoshirō Morin ja Junichirō Koizumin hallituksissa.

Varhaisvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yasuo Fukuda on syntyjään Takasakista Gunman prefektuurista, poliitikon ja myöhemmän pääministerin Takeo Fukudan vanhin poika. Vaimonsa Kiyokon kanssa Yasuo Fukudalla on kaksi poikaa ja tytär. Fukuda valmistui Wasedan yliopistosta 1959 valtio-opin ja taloustieteiden tiedekunnasta. Valmistuttuaan hän meni töihin öljyalan yritykseen eikä juuri ollut mukana politiikassa seitsemääntoista vuoteen.

Takeo Fukuda valittiin pääministeriksi 1976, minkä jälkeen Yasuo Fukudasta tuli hänen pääsihteerinsä. Pääministerin palattua tavalliseksi kansanedustajaksi 1978 jatkoi poika hänen sihteerinään aina isänsä politiikasta jättäytymiseen saakka, jonka jälkeen Yasuo Fukuda asettui itse ehdolle alahuoneeseen.

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fukuda tapasi George W. Bushin marraskuussa 2007

Yasuo Fukuda valittiin parlamentin alahuoneeseen vuoden 1990 vaaleissa. Vuonna 1995 hänet nimitettiin ensi kertaa ulkoasiain apulaisministeriksi, seuraavana vuonna hänestä tuli johtaja Liberaalidemokraattisen puolueen ulkoasiainosastolla, ja syyskuusta 1997 heinäkuuhun 1998 hän toimi puolueen varapääsihteerinä. Hallituksen pääsihteerinä toimiva valtioministeri hänestä tuli lokakuussa 2000 Yoshirō Morin ministeristöön aiemman ministerin Hidenao Nakagawan jouduttua eroamaan skandaalin vuoksi[2]. Fukuda kuului samaan liberaalidemokraattisen puolueen sisäiseen ryhmittymään kuin Morikin, vaikkakaan ei tiettävästi ollut tämän ensisijainen valinta. Fukudasta tuli joka tapauksessa Japanin pitkäaikaisin hallituksen pääsihteeri. Tästä virastaan hän erosi 7. toukokuuta 2004 Japanin eläkejärjestelmään liittyneen laajamittaisen poliittisen skandaalin yhteydessä jätettyään eläkemaksujaan maksamatta[3]. Myös maksunsa laiminlyönyt pääministeri Jun'ichirō Koizumi ei kuitenkaan eronnut. Uudeksi pääsihteeriksi tuli Hiroyuki Hosoda, aiemmin Koizumin todennäköisenä seuraajana pidetty Fukuda jättäytyi rivikansanedustajaksi.

Kokenutta Fukudaa pidettiin varteenotettavana ehdokkaana liberaalidemokraattien johtajaksi vuonna 2006[4], mutta hän päätti 21. heinäkuuta olla asettumatta ehdolle[5]. Niinpä Koizumia seurasi puolueen puheenjohtajana ja Japanin pääministerinä Shinzō Abe.

Puoluejohtaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yasuo Fukuda jatkoi puheenjohtajavaalin jälkeen parlamentissa. Aluksi suositun pääministeri Aben hallitus ajautui puolestaan jo talvella ja keväällä 2007 pahoihin vaikeuksiin korruptioskandaalien vuoksi, eikä asiaa auttanut jatkuvasti yleistyvä näkemys siitä, että maata jatkuvasti hallitseva Liberaalidemokraattinen puolue ei ota kansaa huomioon. Tilanne johti puolueen suurtappioon kesän ylähuoneen vaaleissa. Abe ilmoitti hallituksen jatkavan, mutta hänellä oli nyt enää vain lakiasäätävän alahuoneen enemmistö, vaikka lakien hyväksyntään vaaditaan molempien kamarien tuki. Ajauduttuaan umpikujaan Abe vaihtoi hallituksen kokoonpanoa elokuussa, mutta syyskuussa opposition asetuttua vastustamaan hallituksen vaatimaa jatkoaikaa Japanin laivaston Intian valtamerellä sotilasliitto NATO:n Afganistanin operaatiota tukevalle toiminnalle, hän ilmoitti eroavansa puoluejohtajan ja pääministerin tehtävistä ja hakeutui sairaalaan ylirasituksen takia.

Aben ilmoitettua erostaan Yasuo Fukuda ilmoitti pyrkivänsä puolueen puheenjohtajaksi 14. syyskuuta, samaan aikaan kuin aiempi ulkoministeri Tarō Asō. Muita ehdokkaita ei ilmaantunut, sillä valtiovarainministeri Fukushiro Nukaga‎ asettui tukemaan Fukudaa. [6]. Puolueen alahuoneessa hallussaan pitämän enemmistön turvin puheenjohtajasta tulee käytännössä varmasti myös pääministeri. Vaikka vastikään puolueen toiseksi tärkeimpään asemaan, pääsihteeriksi, noussutta Asōa on aiemmin pidetty hyvin vahvana johtajaehdokkaana, sai Fukuda hyvin nopeasti kannatusta, huomattavimpana puolueen suurimman sisäisen ryhmittymän johtajan, ulkoministeri Nobutaka Machimuran antama tuki. Fukuda kuuluu itse samaan ryhmittymään. Jo 16. syyskuuta Asō myönsi Fukudan vahvemmaksi ehdokkaaksi, mutta jatkoi silti kilpailua[7]. Vaalinalusviikolla kyselyt osoittivat puolueen enemmistön tukevan Fukudaa, ja 23. syyskuuta pidetyssä vaalissa hän sai 330 ääntä Asōn saamia 197:ä vastaan tullen näin valituksi[8]. Kahdeksan puolueen yhdeksästä ryhmittymästä antoi selvän tukensa Fukudalle, kun taas Asō sai tukea osalta prefektuurien puoluejaoksista, vaikka nekin kallistuivat Fukudan puolelle[9].

Parlamentin alahuone valitsi Fukudan pääministeriksi 25. syyskuuta, ja hän vannoi virkavalansa seuraavana päivänä 26. syyskuuta. Uuden hallituksen ministeristö säilyi pääasiassa samana, Fukushiro Nokagan jatkaessa valtiovarainministerinä. Nobutaka Machimura sai hallituksen pääsihteerin eli kabinettiministerin vaikutusvaltaisen paikan, hänen tilalleen ulkoministeriksi tuli entinen puolustusministeri Masahiko Komura. Uuden hallituksen kiireellisimmäksi ongelmaksi todettiin Afganistanin operaation jatkamisen saaminen hyväksytetyksi parlamentin molemmilla kamareilla.[10]

Poliittinen katsomus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fukuda ja Tony Blair Davosissa 2008

Poliittiselta linjaltaan Yasuo Fukuda tunnetaan maltillisena. Yleisesti konservatiivisessa Liberaalidemokraattisessa puolueessa hänen voidaan sanoa olevan lähempänä opposition puolueita kuin muiden johtajien, ja hänen valintaansa pidetäänkin vastalauseena aiempien pääministerien ajamalle kansallismieliselle politiikalle, etenkin kun hävinnyt vastaehdokas Asō tunnetaan kovan linjan konservatiivina. Fukudan huomatuimpiin pyrkimyksiin kuuluu ministeritasojen vierailujen lopettaminen Japanin käymien sotien kaatuneiden muistoa vaalivaan Yasukuni-temppeliin, jonka kirjoissa on myös toisen maailmansodan aikana sotarikoksiin syyllistyneitä. Kesällä 2006 Fukuda ehdotti perustuslakiin vedoten maallista vaihtoehtoa temppelille. Samaten hän pyrkii parempiin suhteisiin Japanin aasialaisten naapurimaiden kanssa[11].

Ulkopolitiikassa Fukuda ajaa yleisestikin sovittelevaa ja rauhanomaista linjaa, joskin hän tästä huolimatta kannattaa puolueensa tavoin laivaston Afganistanin-operaatiota tukevan toiminnan jatkoa ja yhteistyötä NATO-maiden kanssa terrorismia vastaan. Suurimmat haasteet Fukudan pääministerikaudella ovat joka tapauksessa sisäpoliittisia, ja hän on korostanut tarvetta palauttaa kansan luottamus puolueen harjoittamaan politiikkaan.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yasuo Fukuda.