The Prodigy

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
The Prodigy
(1990– )
The Prodigy Rock am Ring-festivaaleilla, Saksassa 2009.
The Prodigy Rock am Ring-festivaaleilla, Saksassa 2009.
Tiedot
Tyylilaji: big beat, dance-punk, electronica, rave, breakbeat
Kotipaikka: Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Braintree, Essex, Englanti
Laulukieli: englanti
Sivusto: www.theprodigy.com
Jäsenet
Liam Howlett  
Keith Flint  
Maxim Reality  
Entiset jäsenet
Leeroy Thornhill  
Sharky  
Levy-yhtiöt
XL Recordings  
Maverick Records  
Mute Records  
Elektra Records  
Take Me To The Hospital  
Cooking Vinyl Ltd  

The Prodigy on englantilainen yhtye, joka on The Chemical Brothersin ohella 1990-luvun ja vielä 2000-luvunkin suosituimpia konemusiikkiyhtyeitä. Yhtyeen musiikissa yhdistyvät breakbeat, big beat, tekno ja punk. Yhtyeen suosituimpia kappaleita ovat mm. Charly, Out of Space, Voodoo People, Poison, No Good (Start the Dance), Firestarter, Breathe, Smack My Bitch Up, Invaders Must Die ja Omen.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen alkuperäinen kokoonpano oli nelihenkinen. Liam Howlettin kirjoittaessa kappaleet Maxim Reality (oikealta nimeltään Keith Palmer) toimi ja toimii edelleen MC:nä, kun taas Keith Flint on alun perin pelkkä livetanssija. Neljäs alkuperäisjäsen, livetanssija Leeroy Thornhill erosi yhtyeestä vuonna 2000.

Alkuvaiheessa mukana oli lyhyen aikaa myös naistanssija Sharky, joka jätti yhtyeen sen suosion alkaessa nousta vuonna 1991.

Prodigyn ura alkoi EP:llä What Evil Lurks vuonna 1991. Se ei saavuttanut varsinaista kaupallista suosiota – sitä myytiin vain 7 000 kappaletta. Se julkaistiin kuitenkin uudestaan vuonna 2004. Prodigyn ensimmäinen albumi Experience julkaistiin vuonna 1992 ja se ylsi listoille. Suosiota saavutti etenkin Out of Space -kappaleen singlejulkaisu.

Yhtye sai suurempaa julkisuutta vuonna 1994 suositun singlensä No Good (Start the Dance) ja albuminsa Music for the Jilted Generation menestyessä. Suuremman läpimurron yhtye teki vuonna 1996, kun Keith Flintistä tuli yhtyeen toinen vokalisti todella suositussa kappaleessa Firestarter. Menestys ei päättynyt, sillä Firestarteria seurasi toinen menestyssingle Breathe.

Albumi The Fat of the Land rikkoi myyntiennätyksiä ilmestyessään vuonna 1997. Vuonna 1998 Smack My Bitch Up -singlen jälkeen alkoi yhtyeen pitkä hiljaiselo ja parin vuoden päästä tästä Leeroy Thornhill erosi yhtyeestä ja perusti sooloyhtyeensä Flightcrankin. Maximilta tuli myös soololevy. Keith Flintillä puolestaan oli soolobändi Flint joka levytti vuonna 2003 albumin nimeltään Device 1.

Liam kuitenkin piti faneja jännityksessä ja julkaisi kesällä 2002 singlen Baby's Got a Temper. Samaan aikaan Liamilla oli valmiina kokonainen albumillinen uutta materiaalia, mutta koska Baby's Got a Temper menestyi selvästi odotettua huonommin eli kansan kielellä 'floppasi' Liam romutti koko albumillisen musiikkia. Kyseisiä tuhottuja kappaleita kuitenkin ehdittiin esittää livenä yleisön edessä keikoilla ja kyseisiä taltiointeja on nähtävissä internetissä yleisön kuvaamana. Vuonna 2004 The Prodigy julkaisi uuden albumin Always Outnumbered, Never Outgunned. Tätä albumia varten Liam Howlett kirjoitti kokonaan uudet kappaleet tuhotun albumin tilalle, mutta joissain kappaleissa on käytetty äänielementtejä eli sampleja vuonna 2002 tuhotuista kappaleista. Esimerkiksi albumin päättävä kappale Shoot Down on alunperin muokattu tuhotusta kappaleesta Trigger.

Uusin albumi Invaders Must Die julkaistiin 23. helmikuuta 2009. Ensimmäinen single albumilta oli Invaders Must Die. Se julkaistiin marraskuussa 2008. Toinen single oli Omen, kolmas Warrior's Dance ja neljäs Take Me to the Hospital. Kaikista singleistä julkaistiin musiikkivideot. Prodigy aloitti vuonna 2009 myös Invaders Must Die -kiertueen. Yhtye esiintyi Helsingin jäähallissa 12. marraskuuta 2009, 8. heinäkuuta 2011 Ruisrockissa, 26. toukokuuta 2012 Helsingin jäähallissa ja 27. kesäkuuta 2014 Provinssirockissa.

Tällä hetkellä yhtye työstää studiossa seuraajaa Invaders Must Die -albumille. Seuraaja-albumin nimen oli pitkään tarkoitus olla How To Steal a Jetfighter mutta vuoden 2014 lopulla Liam Howlett ilmoitti, että se ei sittenkään tulisi olemaan albumin nimi. Musiikkilehti Q:n lokakuun 2014 julkaisussa kerrotaan albumin julkaisuajankohdaksi helmikuu 2015, mutta albumin nimi kuulemma kerrotaan vasta myöhemmin.

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyiset jäsenet
Keith Flint ja Maxim Reality Openair Frauenfeld -areenalla Sveitsissä.
Entiset jäsenet
Taustayhtye
  • Leo Crabtree – rummut (2008-)
  • Rob Holliday – live-kitara (2005–2006, 2008–)
  • Alex Roberts – kitara (2009)

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlestä Everybody In The Place on julkaistu kaksi erilaista brittiversiota; Ensimmäisessä versiossa (1991) on viisi kappaletta mutta toisessa (1992) vain neljä. Tuo viides kappale on Rip Up The Sound System. Se jouduttiin pudottamaan pois, koska julkaisun aikaan joulukuussa 1991 Brittien singlelistalla sai olla enintään neljän biisin singlejä. Ensimmäinen versio oli tuotannossa vain kaksi viikkoa ja on äärimmäisen harvinainen ja vaikea löytää, koska siitä ei milloinkaan otettu uusintapainoksia. Rip Up The Sound System on tosin saatavissa vielä Everybody In The Place singlen 12-tuumaisella vinyyliversiolla.

Alkuaikojen singleistä julkaistiin myös ELEKTRA- ja MUTE levymerkeillä erilaisia versioita Yhdysvaltoihin, näillä oli yleensä laajempi kappalevalikoima, kuten vartavasten Yhdysvaltoihin muiden artistien tekemiä remixejä.

Lisäksi No Good (Start The Dance) -singlestä on vuonna 1994 julkaistu Australian versio erilaisella kappalevalikoimalla.

Keith Flint ja yhtyeen livekitaristi Rob Holliday.

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1992: Experience
1994: Music for the Jilted Generation
1997: The Fat of the Land
2004: Always Outnumbered, Never Outgunned
2009: Invaders Must Die
2015: TBA

Live-albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2011: World's On Fire

Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1999: Prodigy Present The Dirtchamber Sessions Volume One
2005: Their Law: The Singles 1990–2005
2006: Back to Mine
2008: The Prodigy Experience Expanded
2008: More Music For The Jilted Generation
2012: The Fat of the Land Expanded Edition
Liam Howlett SonneMondSterne -festivaleilla Saksassa vuonna 2005.

Singlet & EP:t (CD/Vinyyli)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1991: What Evil Lurks (julkaistu ainoastaan vinyylinä, 12" EP)
1991: Charly
1991: Everybody in the Place
1992: Fire/Jericho
1992: Out Of Space
1993: Wind It Up (Rewound)
1993: EARTHBOUND 1 (white label, 12")
1993: EARTHBOUND 2 (white label, 12")
1993: One Love
1994: No Good (Start The Dance)
1994: Voodoo People
1995: Poison
1996: Firestarter
1996: Breathe
1997: Smack My Bitch Up
2002: Baby's Got A Temper (EP)
2004: Girls
2004: Hotride
2005: Spitfire
2005: Voodoo People (Pendulum Remix)/Out Of Space (Audio Bullys Remix)
2009: Omen
2009: Warrior's Dance
2009: Take Me to the Hospital
2009: Invaders Must Die ("Invaders - EP")(CD-single & 7" Green vinyl EP)
2009: Lost Beats EP (osana Invaders Must Die Deluxe Box Set -julkaisua)
2012: The Added Fat EP (CD-EP osana The Fat of the Land Expanded Edition -julkaisua/ 12" vinyyli-EP)

VHS[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1995: Electronic Punks

DVD[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2002: Baby's Got a Temper (Baby's Got a Temper Video/ A Day at Work)
2005: Their Law: The Singles 1990-2005
2011: World's On Fire

Remixit muille artisteille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Prodigy on uransa alusta alkaen tehnyt myös mittavan määrän remixejä muille artisteille.

1991: Art of Noise - Instruments Of Darkness (All of us are one people) (The Prodigy Mix)
1992: Dream Frequency - Take Me (The Prodigy Mix)
1992: The Time Frequency - Retribution 93 (The Prodigy Meets TTF)
1993: Jesus Jones - Zeroes And Ones (The Prodigy versus Jesus Jones Mix)
1993: The Magi & Emanation - Everybody Say Love (The Prodigy Re-Mix)
1993: Front 242 - Religion (The Prodigy Bass Under Siege Mix)
1993: Front 242 - Religion (The Prodigy Trance U Down Mix)
1994: Bug Kann & The Plastic Jam - Made in Two Minutes (Prodigy Remix)
1994: Baby D - Casanova (Prodigy Pump Action Remix)
1995: Method Man - Release Yo' Delf (Prodigy Mix/ Prodigy Mix Clean version/ Prodigy Mix Instrumental)
1997: Bug Kann & The Plastic Jam - Made in Two Minutes (Prodigy Exclusive VIP Mix) (Julkaistu ainoastaan USA:ssa 12-tuumaisena vinyylinä)
2009: Oasis - Falling Down (The Prodigy Version)
2009: Ian Brown - Just like You (The Prodigy Remix)
2010: Jay-Z - 99 Problems (The Prodigy Remix Clean/ The Prodigy Remix Dirty/ The Prodigy Remix Instrumental)
2011: South Central - The Day I Die (The Prodigy Rework)
2011: Foo Fighters - White Limo (Prodigy Remix)
2012: Plan B - ill Manors (The Prodigy Remix)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]