The Prodigy

The Prodigy
The Prodigy Rock am Ring -festivaaleilla, Saksassa 2009
Tiedot
Toiminnassa	1990–
Tyylilaji	big beat, dance-punk, electronica, rave, breakbeat, trap
Kotipaikka	Braintree, Essex, Englanti
Laulukieli	englanti
Jäsenet	Liam Howlett Maxim Reality
Entiset jäsenet	Keith Flint Leeroy Thornhill Sharky
Levy-yhtiö	XL Recordings Maverick Records Mute Records Elektra Records Take Me To The Hospital Cooking Vinyl
Aiheesta muualla
Kotisivut
Infobox OKNimi-testi OK

The Prodigy on englantilainen yhtye, joka on The Chemical Brothersin ohella 1990-luvun ja vielä 2000-luvunkin suosituimpia konemusiikkiyhtyeitä. Yhtyeen musiikissa yhdistyvät breakbeat, big beat, tekno ja punk. Yhtyeen suosituimpia kappaleita ovat muun muassa Charly, Out of Space, Voodoo People, Poison, No Good (Start the Dance), Firestarter, Breathe, Smack My Bitch Up, Invaders Must Die ja Omen.

Historia

Yhtyeen alkuperäinen kokoonpano oli nelihenkinen. Liam Howlettin kirjoittaessa kappaleet Maxim Reality (oikealta nimeltään Keith Palmer) toimi ja toimii edelleen MC:nä, kun taas Keith Flint on alun perin pelkkä livetanssija. Neljäs alkuperäisjäsen, livetanssija Leeroy Thornhill erosi yhtyeestä vuonna 2000.

Alkuvaiheessa mukana oli lyhyen aikaa myös naistanssija Sharky, joka jätti yhtyeen sen suosion alkaessa nousta vuonna 1991.

Prodigyn ura alkoi EP:llä What Evil Lurks vuonna 1991. Se ei saavuttanut varsinaista kaupallista suosiota – sitä myytiin vain 7 000 kappaletta. Se julkaistiin kuitenkin uudestaan vuonna 2004. Prodigyn ensimmäinen albumi Experience julkaistiin vuonna 1992 ja se ylsi listoille. Suosiota saavutti etenkin Out of Space -kappaleen singlejulkaisu.

Yhtye sai suurempaa julkisuutta vuonna 1994 suositun singlensä No Good (Start the Dance) ja albuminsa Music for the Jilted Generation menestyessä. Suuremman läpimurron yhtye teki vuonna 1996, kun Keith Flintistä tuli yhtyeen toinen vokalisti todella suositussa kappaleessa Firestarter. Menestys ei päättynyt, sillä Firestarteria seurasi toinen menestyssingle Breathe.

Albumi The Fat of the Land rikkoi myyntiennätyksiä ilmestyessään vuonna 1997. Vuonna 1998 Smack My Bitch Up -singlen jälkeen alkoi yhtyeen pitkä hiljaiselo ja parin vuoden päästä tästä Leeroy Thornhill erosi yhtyeestä ja perusti sooloyhtyeensä Flightcrankin. Maximilta tuli myös soololevy. Keith Flintillä puolestaan oli sooloyhtye Flint, joka levytti vuonna 2003 albumin nimeltään Device 1.

Liam kuitenkin piti faneja jännityksessä ja julkaisi kesällä 2002 singlen Baby's Got a Temper. Samaan aikaan Liamilla oli valmiina kokonainen albumillinen uutta materiaalia, mutta koska Baby's Got a Temper menestyi selvästi odotettua huonommin eli kansan kielellä 'floppasi' Liam romutti koko albumillisen musiikkia. Kyseisiä tuhottuja kappaleita kuitenkin ehdittiin esittää livenä yleisön edessä keikoilla ja kyseisiä taltiointeja on nähtävissä internetissä yleisön kuvaamana. Vuonna 2004 The Prodigy julkaisi uuden albumin Always Outnumbered, Never Outgunned. Tätä albumia varten Liam Howlett kirjoitti kokonaan uudet kappaleet tuhotun albumin tilalle, mutta joissain kappaleissa on käytetty äänielementtejä eli sampleja vuonna 2002 tuhotuista kappaleista. Esimerkiksi albumin päättävä kappale Shoot Down on alun perin muokattu tuhotusta kappaleesta Trigger.

Studioalbumi Invaders Must Die julkaistiin 23. helmikuuta 2009. Ensimmäinen single albumilta oli Invaders Must Die. Se julkaistiin marraskuussa 2008. Toinen single oli Omen, kolmas Warrior's Dance ja neljäs Take Me to the Hospital. Kaikista singleistä julkaistiin musiikkivideot. Prodigy aloitti vuonna 2009 myös Invaders Must Die -kiertueen. Yhtye esiintyi Helsingin jäähallissa 12. marraskuuta 2009, 8. heinäkuuta 2011 Ruisrockissa, 26. toukokuuta 2012 Helsingin jäähallissa ja 27. kesäkuuta 2014 Provinssirockissa.

Seuraajaa Invaders Must Die -albumille kirjoitettiin ja nauhoitettiin edellisistä levyistä poiketen eri hotellihuoneissa ja jopa lentokoneessa ympäri maailman, mutta myös yhtyeen omalla Tileyard studiolla Lontoossa. Nauhoitukset ajoittuivat välille 2010–2014. Albumin nimen oli pitkään tarkoitus olla How To Steal a Jetfighter, mutta vuoden 2014 puolivälissä Liam Howlett ilmoitti, että se ei sittenkään tulisi olemaan albumin nimi. Musiikkilehti Q:n lokakuun 2014 julkaisussa kerrottiin albumin julkaisuajankohdaksi helmikuu 2015, mutta albumin nimi kuulemma kerrottaisiin vasta myöhemmin. Lopulta levy sai nimekseen The Day is My Enemy ja se julkaistiin maaliskuussa 2015. The Prodigy esiintyi Helsingin jäähallissa 3. marraskuuta 2015.

Keith Flint teki itsemurhan kotonaan Dunmowssa Essexissä 4. maaliskuuta 2019.

Kokoonpano

Nykyiset jäsenet

• Liam Howlett – koskettimet, säveltäjä (1990–)
• Maxim Reality – MC, laulaja (1990–)

Keith Flint ja Maxim Reality Openair Frauenfeld -areenalla Sveitsissä.

Entiset jäsenet

• Keith Flint – tanssija, laulaja (1990–2019)
• Leeroy Thornhill – tanssija (1990–2000)
• Sharky – tanssija (1990)

Taustayhtye

• Leo Crabtree – rummut (2008–)
• Rob Holliday – livekitara (2005–2006, 2008–)
• Alex Roberts – kitara (2009)

Julkaisut

Singlestä Everybody In The Place on julkaistu kaksi erilaista brittiversiota; Ensimmäisessä versiossa (1991) on viisi kappaletta mutta toisessa (1992) vain neljä. Tuo viides kappale on Rip Up The Sound System. Se jouduttiin pudottamaan pois, koska julkaisun aikaan joulukuussa 1991 Brittien singlelistalla sai olla enintään neljän biisin singlejä. Ensimmäinen versio oli tuotannossa vain kaksi viikkoa ja on äärimmäisen harvinainen ja vaikea löytää, koska siitä ei milloinkaan otettu uusintapainoksia. Rip Up The Sound System on tosin saatavissa vielä Everybody In The Place singlen 12-tuumaisella vinyyliversiolla.

Alkuaikojen singleistä julkaistiin myös ELEKTRA- ja MUTE levymerkeillä erilaisia versioita Yhdysvaltoihin, näillä oli yleensä laajempi kappalevalikoima, kuten varta vasten Yhdysvaltoihin muiden artistien tekemiä remixejä.

Lisäksi No Good (Start The Dance) -singlestä on vuonna 1994 julkaistu Australian versio erilaisella kappalevalikoimalla.

Keith Flint ja yhtyeen livekitaristi Rob Holliday.

Studioalbumit

• Experience  (1992)
• Music for the Jilted Generation  (1994)
• The Fat of the Land  (1997)
• Always Outnumbered, Never Outgunned  (2004)
• Invaders Must Die  (2009)
• The Day Is My Enemy  (2015)
• No Tourists  (2018)

Livealbumit

• World's On Fire  (2011)

Kokoelmat

• Prodigy Present The Dirtchamber Sessions Volume One  (1999)
• Their Law: The Singles 1990–2005  (2005)
• Back to Mine  (2006)
• The Prodigy Experience Expanded  (2008)
• More Music For The Jilted Generation  (2008)
• The Fat of the Land Expanded Edition  (2012)

Liam Howlett SonneMondSterne-festivaaleilla Saksassa vuonna 2005.

Singlet & EP:t (CD/Vinyyli)

• What Evil Lurks  (1991) (julkaistu ainoastaan vinyylinä, 12" EP)
• Charly  (1991)
• Everybody in the Place  (1991)
• Fire/Jericho  (1992)
• Out Of Space  (1992)
• Wind It Up (Rewound)  (1993)
• EARTHBOUND 1  (1993) (white label, 12")
• EARTHBOUND 2  (1993) (white label, 12")
• One Love  (1993)
• No Good (Start The Dance)  (1994)
• Voodoo People  (1994)
• Poison  (1995)
• Firestarter  (1996)
• Breathe  (1996)
• Smack My Bitch Up  (1997)
• Baby's Got A Temper  (2002) (EP)
• Girls  (2004)
• Hotride  (2004)
• Spitfire  (2005)
• Voodoo People (Pendulum Remix)/Out Of Space (Audio Bullys Remix)  (2005)
• Omen  (2009)
• Warrior's Dance  (2009)
• Take Me to the Hospital  (2009)
• Invaders Must Die ("Invaders - EP")  (2009) (CD-single & 7" Green vinyl EP)
• Lost Beats EP  (2009) (osana Invaders Must Die Deluxe Box Set -julkaisua)
• The Added Fat EP  (2012) (CD-EP osana The Fat of the Land Expanded Edition -julkaisua/ 12" vinyyli-EP)
• Nasty  (2015)

VHS

• Electronic Punks  (1995)

DVD

• Baby's Got a Temper  (2002) (Baby's Got a Temper Video/ A Day at Work)
• Their Law: The Singles 1990–2005  (2005)
• World's On Fire  (2011)

Remixit muille artisteille

The Prodigy on uransa alusta alkaen tehnyt myös mittavan määrän remixejä muille artisteille.

1991:	Art of Noise - Instruments Of Darkness (All of us are one people) (The Prodigy Mix)
1992:	Dream Frequency - Take Me (The Prodigy Mix)
1992:	The Time Frequency - Retribution 93 (The Prodigy Meets TTF)
1993:	Jesus Jones - Zeroes And Ones (The Prodigy versus Jesus Jones Mix)
1993:	The Magi & Emanation - Everybody Say Love (The Prodigy Re-Mix)
1993:	Front 242 - Religion (The Prodigy Bass Under Siege Mix)
1993:	Front 242 - Religion (The Prodigy Trance U Down Mix)
1994:	Bug Kann & The Plastic Jam - Made in Two Minutes (Prodigy Remix)
1994:	Baby D - Casanova (Prodigy Pump Action Remix)
1995:	Method Man - Release Yo' Delf (Prodigy Mix/ Prodigy Mix Clean version/ Prodigy Mix Instrumental)
1997:	Bug Kann & The Plastic Jam - Made in Two Minutes (Prodigy Exclusive VIP Mix) (Julkaistu ainoastaan USA:ssa 12-tuumaisena vinyylinä)
2009:	Oasis - Falling Down (The Prodigy Version)
2009:	Ian Brown - Just like You (The Prodigy Remix)
2010:	Jay-Z - 99 Problems (The Prodigy Remix Clean/ The Prodigy Remix Dirty/ The Prodigy Remix Instrumental)
2011:	South Central - The Day I Die (The Prodigy Rework)
2011:	Foo Fighters - White Limo (Prodigy Remix)
2012:	Plan B - ill Manors (The Prodigy Remix)

Aiheesta muualla

• The Prodigyn virallinen kotisivu
• http://www.theprodigy.info Suomalainen fanisivusto
• http://www.theprodigy.nl (Arkistoitu – Internet Archive)
• The Prodigy Last.fm:ssä (englanniksi)

The Prodigy

Keith Flint Liam Howlett Maxim Reality

Studioalbumit	Experience Music for the Jilted Generation The Fat of the Land Always Outnumbered, Never Outgunned Invaders Must Die The Day Is My Enemy No Tourists