Oasis

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo yhtyeestä. Oasis voi tarkoittaa myös laivaa nimeltä M/S Oasis of the Seas.
Oasis
(19912009)
Oasiksen laulaja Liam Gallagher (vasemmalla) ja kitaristi Noel Gallagher, esiintymässä vuonna 2005
Oasiksen laulaja Liam Gallagher (vasemmalla) ja kitaristi Noel Gallagher, esiintymässä vuonna 2005
Tiedot
Tyylilaji: Brittipop
Kotipaikka: Flag of England.svg Manchester, Englanti
Laulukieli: englanti
Sivusto: www.oasisinet.com
Jäsenet
Liam Gallagher laulu (19912009)
Noel Gallagher kitara, laulu (19912009)
Gem Archer kitara (19992009)
Andy Bell basso (19992009)
Chris Sharrock rummut (20082009)
Zak Starkey rummut (20042008)
Alan White rummut (19952004)
Paul Arthurs rytmikitara (19911999)
Paul McGuigan basso (19911999)
Tony McCarroll rummut (19911995)
Levy-yhtiöt
Creation Records  
Sony BMG  
Epic Records  
Columbia Records  
Big Brother Recordings  

Oasis oli Manchesterista, Isosta-Britanniasta lähtöisin oleva rockyhtye.

Yhtye tuli 1990-luvun puolessavälissä tunnetuksi perinteisen brittiläisen rockmusiikin edustajana. Yhtyeen suurimpia innoittajia ovat perinteiset englantilaiset rock-yhtyeet kuten The Smiths, The Beatles, The Who, T. Rex, The Kinks ja The Stone Roses, joiden vaikutuksesta Oasis kehitti omaperäisen Brit Rock -soundin. Yhtyeessä sanotaan yhdistyvän Beatlesin melodisuus ja Sex Pistolsin energisyys ja asenne. 90-luvun puolessa välissä Oasis vakiinnutti asemaansa yhtenä suosituimmista rockyhtyeistä paitsi musiikkinsa myös pahamaineisen, korostetun ylimielisen ja itseriittoisen rocktähti-käyttäytymisensä vuoksi. Oasis on tyyliltään liitetty englantilaiseen lad-kulttuuriin ja mod-henkisyyteen. Koko yhtye ja erityisesti Gallagherin veljekset vaikuttivat 1990-luvulla vahvasti niin sanotun Cool Britannia -virtauksen syntymiseen, jonka muita edustajia brittipopissa olivat muun muassa The Verve, Pulp, Suede ja Blur, joista viimeksimainitun kanssa yhtyeellä oli lehdistön välityksellä käytyjä kiistoja.

Oasiksen levyjä on myyty koko maailmassa yli 70 miljoonaa kappaletta,[1], ja sillä on ollut 20 singleä Britannian top 10:ssä. Yhtye on myös voittanut useita palkintoja ja äänestyksiä, suurimman osan niistä kotimaassaan Englannissa. Yhtye tunnetaan etenkin energisenä live-esiintyjänä, jonka stadionkonsertit myydään Englannissa hetkessä loppuun. Oasis on kautta aikojen menestyneimpiä brittiläisiä yhtyeitä, itse asiassa Guinnessin ennätysten kirja (UK Edition 2005) ilmoittaa Oasiksen viime vuosikymmenen menestyksekkäimmäksi brittiläiseksi yhtyeeksi (Most Successful Act of the Last Decade in the UK.)

Yhtyeen tunnetuimpiin kappaleisiin kuuluvat esimerkiksi "Supersonic", "Don't Look Back In Anger", "Cigarettes & Alcohol", "Live Forever", "Whatever", "Wonderwall", "Roll With It", "Champagne Supernova", "Some Might Say", "D'You Know What I Mean?", "Stand By Me", "Go Let It Out", "Little By Little", "Lyla", "The Importance of Being Idle" ja "The Shock of the Lightning".

28. elokuuta 2009 Noel ilmoitti yhtyeen internetsivuilla eronneensa yhtyeestä, koska ei pystynyt enää työskentelemään riitelyn vuoksi veljensä Liamin kanssa.[2] Lokakuussa Liam kertoi yhtyeen lopettaneen toimintansa.[3] Neljä jäljellejäänyttä jäsentä - Liam Gallagher, Gem Archer, Andy Bell ja Chris Sharrock perustivat uuden yhtyeen, jonka nimeksi tuli Beady Eye.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuajat (1991–1993)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noel Gallagher (kitara, laulu) on yhtyeen pääasiallinen lauluntekijä ja musiikillinen johtohahmo.

The Rainiksi alun perin nimetyn yhtyeen perustivat laulaja Chris Hutton, kitaristi Paul "Bonehead" Arthurs, basisti Paul "Guigsy" McGuigan ja rumpali Tony McCarroll. Pian Chris Hutton kuitenkin erosi yhtyeestä, ja hänen tilalleen uudeksi laulajaksi tuli McGuiganin ystävä Liam Gallagher, joka muutti yhtyeen nimen Oasikseksi.

Oasiksen ensimmäinen esiintyminen oli 18. elokuuta 1991 Broadwalk-klubilla Manchesterissä. Liamin veli Noel Gallagher oli paikalla seuraamassa esiintymistä eikä ollut kovin vaikuttunut näkemästään, mutta totesi että hänen veljessään oli ainesta keulahahmoksi. Myöhemmin Liam sai houkuteltua Noelin liittymään yhtyeeseen ja yhtyeen musiikillinen tyyli alkoi hahmottumaan Noelin säveltämien kappaleiden ottaessa vallan yhtyeen tuotannossa. Yhtye esiintyi ensimmäistä kertaa uudessa kokoonpanossa saman vuoden lokakuussa. Vuonna 1992 yhtye alkoi keikkailemaan säännöllisesti.

Vuoden 1993 toukokuussa Oasis solmi levytyssopimuksen Creation Records -levymerkin omistajan, Alan McGeen kanssa, joka sattumalta näki yhtyeen esiintymisen Glasgow'ssa, Skotlannissa.

Definitely Maybe (1994)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keväällä 1994 ilmestyivät yhtyeen ensimmäiset singlet Supersonic ja Shakermaker, jotka saivat Isossa-Britanniassa runsaasti huomiota osakseen. Myöhemmin samana vuonna tapahtui Oasiksen lopullinen läpimurto singlellä Live Forever. Singlejen suosion myötä Creation ja Oasis solmivat kuusi albumia kattavan sopimuksen.

Vuoden 1994 alussa yhtye aloitti debyyttialbuminsa äänitykset, mutta ne epäonnistuivat ensimmäisellä kerralla yhtyeen raa´an energian ja soundin jäädessä vangitsematta nauhalle, ja albumi päätettiin äänittää uudelleen.

Toisella yrittämällä äänitykset saatiin onnistumaan ja debyytti Definitely Maybe julkaistiin syksyllä 1994. Se nousi suoraan listaykköseksi ja siitä tuli siihen mennessä myydyin debyyttialbumi Isossa-Britanniassa. Lokakuussa julkaistiin vielä albumin viimeinen single Cigarettes & Alcohol, joka nostatti debyyttialbumin mainetta entisestään. Julkaisun jälkeen Oasis jatkoi ahkeraa keikkailuaan ja promotoi uutta albumiaan, joka on sittemmin myynyt yli 7 miljoonaa maailmanlaajuisesti. Tyyliltään rauhallisempi Whatever -Single/EP julkaistiin vielä samana vuonna ja se nousi yhtyeen kotimaan singlelistan kolmanneksi. Kappaleesta julkaistiin myös promovideo.

(What's the Story) Morning Glory? (1995-1996)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1995 keväällä Tony McCarroll erotettiin yhtyeestä ja Alan Whitesta tuli yhtyeen uusi rumpali. Toukokuussa Oasis meni studioon levyttämään toista albumiaan (What's the Story) Morning Glory? joka saatiin purkkiin alle kahdessa viikossa, jonka jälkeen yhtye palasi taas keikkailemaan.

Albumi julkaistiin lokakuussa 1995 ja aikaisempien albumilta julkaistujen hittisinglejen Some Might Say ja Roll With It siivittämänä albumista tuli heti myyntimenestys Englannissa. Levyä myytiin 347000 kappaletta ensimmäisen viikon aikana. Lokakuussa albumilta julkaistiin myös kolmas single Wonderwall´, jonka suosion myötä albumi tuli maailmanlaajuinen menestys. Helmikuussa 1996 julkaistiin single Don't Look Back in Anger, joka saavutti huomattavat myyntiluvut ja edesauttoi albumin myyntiä. Muita albumin merkittäviä kappaleita olivat Champagne Supernova ja Morning Glory.

Albumi oli Ison-Britannian myydyin 1990-luvulla ja vuoteen 2007 mennessä se oli Ison-Britannian kaikkien aikojen kolmanneksi myydyin albumi. [4] (What's the Story) Morning Glory? oli tyyliltään paljon rauhallisempi kuin edeltäjänsä ja levyn maailmanlaajuisen myynnin on sanottu olleen, riippuen lähteestä, 15-20 miljoonaa.

Yhtyeen keikat olivat nousseet toisen albumin aikana suuriksi konsertti-tapahtumiksi Englannissa ja huhtikuun 1996 Manchesterin Maine Roadin kaksi konserttia olivat suuri menestys, jotka enteilivät vielä suurempaa menestystä.

Oasiksen maailmankiertue huipentui 10.-11. elokuuta 1996, kun yhtye piti Knebworth Parkissa kaksi suurta konserttia, joiden 250 000 lippua myytiin loppuun hetkessä. Konsertti oli Ison-Britannian siihen astisen popmusiikin historian kaikkein suurin ulkoilmakonsertti. Tämän saman ennätyksen rikkoi Robbie Williams kesällä 2003, myös Knebworthissa. Tässä vaiheessa uraansa Oasis oli suosionsa huipulla: yhtyeen albumi oli listoilla ympäri maailmaa, yhtyeen konsertit rikkoivat ennätyksiä ja se oli lähellä lopullista läpimurtoa Yhdysvalloissa.

Elokuun 23. päivä, kaksi viikkoa Knebworthin keikkojen jälkeen Oasis esiintyi Music Television unplugged-show'ssa. Keikan harjoittelut kestivät kolme päivää, ja Noelin mukaan Liam lauloi joka päivä vähemmän kuin edellisenä ja poistui sitten harjoituspaikalta vedoten kipeään kurkkuun. Kaupungilla oli ollut huhuja, joiden mukaan Liam olisi ollut juomassa kyseiset kolme päivää baareissa. Keikkapäivänä, vähän ennen keikan alkua Liam ilmoitti että ei ollut tulossa laulamaan päivän keikalle. Noel saapui lavalle kitaran kanssa ja selitti, että Liam ei pysty laulamaan ja että hän laulaa itse. Esityksen alkupuolella yhtyeen jäsenet huomasivat, että Liam oli ilmaantunut pullon kanssa yleisön joukkoon seuraamaan esiintymistä välillä huudellen jotain. Mahdollisesti syy Liamin tempaukseen oli että hän ei pitänyt yhtyeen akustisista esiintymisistä. Kaikesta huolimatta esitys oli menestys.

Elokuun 27. päivä lentokentällä, juuri ennen lähtöä yhtyeen Yhdysvaltojen kiertueelle, Liam ilmoitti että ei olisikaan vielä lähdössä kiertueella, koska hänen täytyi ostaa ensin talo tyttöystävänsä kanssa. Isoveli Noel päätti, että he eivät odottaisi laulajaa ja yhtye aloitti yhdysvaltojen kiertueen Noelin hoitaessa lauluosuudet. Viikon päästä Liam seurasi muun yhtyeen perässä yhdysvaltoihin esiintymään juuri sopivasti vuoden 1996 MTV Video Music Awards -tilaisuuteen New Yorkissa 4. syyskuuta. Yhtye esitti tapahtumassa kappaleen "Champagne Supernova" ja Oasiksen punk -henkisyyteen tottumaton amerikkalaisyleisö sai hämmästyneenä seurata kun silmiinnähden ärsyyntynyt Liam kiroili esityksen aikana ja sylki lavalle esityksen lopuksi.[5]

Kiertue jatkui, mutta ei kestänyt kuin viikko ja Noel sai tarpeekseen Liamin temppuilusta. Noel oli kyllästynyt yhtyeen jäsenten itseriittoisuuteen, mukaan lukien omaan käyttäytymiseensä, ja päätti pakata tavaransa ja palata takaisin Englantiin. Yhdysvaltojen kiertue jäi kesken ja lehdistössä ihmeteltiin merkitsikö tämä yhtyeen lopullista hajoamista, jota Liamin temppuilut muutamaa viikkoa aikaisemmin olivat enteilleet.[6]

Be Here Now (1997) ja The Masterplan (1998)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sovittuaan erimielisyytensä riittävissä määrin yhtye aloitti vuoden 1996 lopussa kolmannen pitkäsoittonsa nauhoitukset.

Kesäkuussa 1997 yhtye aloitti taas keikkailemisen ja toimi U2:n PopMart-kiertueen lämmittelijänä San Diegossa. Heinäkuussa 1997 ilmestyi suuresti odotettu single D'You Know What I Mean?, joka myi ennakkoon platinaa pelkästään kotimaassaan. Single oli myös kaksi viikkoa Suomen ykkösenä. Myöhemmin suureksi fanisuosikiksi on noussut singlen b-puoli "Stay Young". BBC teki dokumentin albumin teosta, joka sisälsi joitain pätkiä albumin kappaleista. Saman vuoden elokuussa seurasi yleisön kuumeisesti odottama yhtyeen kolmas albumi Be Here Now, josta tuli ensimmäisen singlen siivittämänä Ison-Britannian nopeimmin myyty albumi,[7] ja sitä on myyty maailmalla 8 miljoonaa kappaletta. Levy nousi Amerikan Billboard-listalla suoraan sijalle 2. Albumilta julkaistiin singleinä myös Stand By Me, Don't Go Away ja All Around the World.

Edellisen levyn aiheuttaman maailmanlaajuisen Oasis -innostuksen siivittämänä "Be Here Now" oli yksi vuosikymmenen odotetuimmista levyistä menien listojen kärkeen ympäri maailmaa ja sai aluksi positiivisia arvosteluita, mutta pian alun huuman laskeuduttua sitä pidettiin yleisesti pettymyksenä; levyä kritisoitiin yliampuvasta tuotannosta ja itsetarkoituksellisesta pophakuisuudesta - Oasiksen katsottiin kaatuneen omaan suuruudenhulluuteensa. Noelin mukaan albumi on "dokumentti, siitä mitä on olla 27-vuotias, maailman isoimmassa yhtyeessä, käyttää niin paljon huumeita kuin keho sietää ja kun ei välitä pätkääkään.". Jo levyn ilmestymisen aikoihin Noel puhui levystään vähemmän mairittelevaan sävyyn ja myöhemmin liittyikin albumin arvostelijoihin, tosin hän ei ollut pettynyt levyn myyntilukuihin:[8] "Mielestäni se oli huvittavaa. Jotkut yhtyeet eivät myy edes seitsemää miljoonaa levyä koko uransa aikana."[6][9]

Yhtye oli albuminsa tiimoilta pitänyt suuren ja kalliin kiertueen, jonka kohokohtana pidetään Manchesterin G-Mexissa pidettyä kahden päivän konserttirupeamaa joulukuussa 1997. Yhtye keikkaili vuoden 1998 maaliskuuhun saakka, jolloin yhtye tietoisesti poistui joksikin aikaa parrasvaloista ja median huomiosta.

Syksyllä 1998 ilmestyi kokoelma The Masterplan, jossa oli fanien valitsemia, Oasiksen singlejen parhaita B-puolia, joita pidetään yleisesti erittäin tasokkaina. Esimerkkeinä voidaan mainita "The Masterplan" ja "Acquiesce," joista olisi pitänyt tulla A-puolia levy-yhtiön mielestä,[10] mutta niistä ei koskaan tullut. Noel kertoi tuottajan sanoneenkin Masterplanin olevan "liian hyvä B-puoleksi". Albumin julkaisun syyksi epäiltiin Noel Gallagherin suuria jälkiveroja.

Standing On The Shoulder Of Giants (2000) ja Heathen Chemistry (2002)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liam Gallagher (laulu)

Vuonna 1999 Noel Gallagher oli lopettanut kokaiinin käytön, kun Oasis aloitti neljännen albuminsa nauhoittamista. Pari viikkoa nauhoitusten aloittamisesta rytmikitaristi Paul "Bonehead" Arthurs erosi yhtyeestä. Pian tämän jälkeen myös basisti Paul "Guigsy" McGuigan ilmoitti eroavansa yhtyeestä. Heidän tilalleen Noel ja Liam värväsivät Gem Archerin ja Andy Bellin. Uusi albumi, Standing On The Shoulder Of Giants, ilmestyi keväällä 2000. Albumia ei otettu yleisesti ottaen kovinkaan hyvin vastaan, se sai huonot arvostelut lehdistössä, ja yhtyeen aikaisempien albumien myyntiin verraten se oli kaupallinen floppi (tähän päivään mennessä se on myynyt kolme miljoonaa). Uutta oli, että Liam Gallagher oli kirjoittanut albumille kappaleen "Little James", jota pidettiin kuitenkin raakileena. Albumia luonnollisesti seurasi maailmankiertue, ja Lontoon Wembleyllä pidetyistä kahdesta konsertista koottiin livealbumi ja DVD Familiar to Millions.

Oasiksen viides albumi Heathen Chemistry julkaistiin kesällä 2002. Albumi sai paremman vastaanoton kuin edeltäjänsä, mutta se jakoi yleisön kahtia: toiset pitivät albumin menoa väsyneenä kun taas toiset pitivät Heathen Chemistryä comeback-albumina ja paluuta oikeaan suuntaan. Uutta oli, että kolme albumin kappaleista oli Liam Gallagherin käsialaa ja molemmat uudet jäsenet tekivät albumille yhden kappaleen - aiemmin Noel Gallagher oli ollut yhtyeen ainoa kappaleiden tekijä. Noel vertasikin eräässä haastattelussa yhtyettä lentokoneeksi, joka lentää nyt neljällä moottorilla.[11] Albumilta julkaistiin singleinä "Songbird", "The Hindu Times", "Stop Crying Your Heart Out" ja "Little by Little / She is Love".

Don´t Believe The Truth (2005) ja Stop The Clocks (2006)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2004 alussa rumpali Alan White erosi yhtyeestä, ja uudeksi rumpaliksi saatiin Noelin ja Liamin ihaileman Ringo Starrin poika, Zak Starkey. Vuonna 2005 julkaistiin Oasiksen kuudes studioalbumi Don't Believe The Truth, jota pidettiin selvästikin parempana kuin heidän kahta aikaisempaa ja se sai hyvät arvostelut. Sitä on myyty arviolta 4 miljoona kappaletta maailmalla. Toukokuussa 2005 Oasis aloitti suuren maailmankiertueen, joka päättyi maaliskuussa 2006 loppuunmyytyyn keikkaan Mexico Cityssä. Yhtye kiersi Euroopassa, Aasiassa, Australiassa, Japanissa ja Amerikoissa. Kiertue oli yhtyeen menestyksekkäin vuosikymmeneen ja heidät näki n. 2 miljoonaa ihmistä. Yhtyeen suosio Yhdysvalloissa oli myös suurempi kuin aikoihin ja yhtye soitti muun muassa loppuunmyydyllä Madison Square Gardenilla. Kameraryhmä seurasi yhtyettä kiertueen aikana ja siitä syntyi dokumentti Lord Don't Slow Me Down.

Vuonna 2006 Oasisin sopimus Sony Musicin kanssa päättyi eikä yhtye aikonut enää jatkaa sitä, joten levy-yhtiö päätti julkaista hittikokoelman vastoin Noel Gallagherin suunnitelmia. Marraskuussa 2006 julkaistiin Stop the Clocks, jonka kappaleet valitsi pääosin Noel Gallagher - mieluummin hän kuin levy-yhtiö. Kokoelma ei sisällä puoliakaan yhtyeen julkaisemista singleistä vaan kappaleita suurimmalta osin kahdelta ensimmäiseltä albumilta, kuten Live Forever, Some Might Say ja Wonderwall. Noel Gallagher on itse korostanut, että kokoelman tarkoitus on olla "best of", ei "Greatest Hits". Be Here Now -albumilta ei vastoin odotuksia tullut kokoelmalle yhtään kappaletta, eikä myöskään Whateveriä kuulla kyseisellä albumilla. Noel on sanonut että kappale "D'You Know What I Mean?" oli tarkoitus tulla kokoelmalle, mutta se poistettiin masteroinnin vaiheilla sillä hän katsoi että se olisi haitannut kokoelman menevyyttä viitaten kappaleen pituuteen (melkein kahdeksan minuuttia). Liam Gallagher onkin sanonut että olisi toivonut kyseisen kappaleen ja "Roll with It"-singlen b-puolen "Rockin' Chair" olevan kokoelmalla.[12]. Kokoelmasta julkaistiin myös erikoisversio, joka sisälsi bonus-DVD:n. DVD sisälsi live-version kappaleesta "Champagne Supernova" Knebworthin keikalta 1996 ja Fade Away Chicagoon keikalta 1994 sekä Liam ja Noel Gallagherin haastattelun, joka ruotii kokoelman jokaista kappaletta.

Kokoelman nimi viittaa Noelin kappaleeseen Stop The Clocks, jonka hän oli kirjoittanut 90-luvun loppupuolella ja oli ajoittain haastatteluissa siteerannut yhdeksi parhaimmista tuotoksistaan. Kappaletta ei olla kuultu vielä millään yhtyeen albumilla, koska Noelin mukaan mieleistä versiota ei olla saatu aikaiseksi. Vuoden 2008 toukokuussa internetiin vuosi kappaleen demo, kahden muun demon lisäksi: "I Wanna live in A Dream (In My Record Machine)" ja "They Got Nothing On Me, They Got Nothing On You". Samalla myös demot kappaleista "Eyeball Tickler", "Turn Up The Sun", "Love Like A Bomb", "The Meaning Of Soul", "A Bell Will Ring" ja Liamin laulama versio "Lord Don't Slow Me Downista" pääsivät netin kautta levitykseen. Oasiksen sivuilla todetaan, että kappaleet ovat vanhoja demoja, jotka ovat nauhoitettu jo Don't Believe The Truthin sessioissa, eikä yksikään kappaleista ole uuden levyn nauhoituksista.[13]

Vuonna 2007 Brit Awards -palkintogaalassa (14. helmikuuta) yhtyeelle annettiin "Outstanding Contribution to Music" -palkinto elämäntyöstä. Yhtye esiintyi tilaisuuden päätteeksi.

Dig Out Your Soul (2008)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuussa 2007 yhtye aloitti seitsemännen studioalbuminsa äänitykset Abbey Road studioilla Lontoossa, äänityksiä jatkettiin syyskuuhun asti jolloin bändi jäi kahden kuukauden tauolle Noel Gallagherin pojan syntymisen johdosta. Marraskuussa yhtye palasi studioon. Albumi saatii viimeistellyksi maaliskuussa 2008, kaksi kuukautta tästä rumpali Zak Starkey erosi yhtyeestä, huhujen mukaan hän oli riitautunut sessioiden aikana yhtyeen johtohahmon Noel Gallagherin kanssa. Starkeyn tilalle palkattiin Chris Sharrock joka aikaisemmin oli työskennellyt muun muassa Robbie Williamsin rumpalina.

Kesäkuussa 2008 yhtye solmi Sony BMG:n kanssa uuden kolme studioalbumia sisältäneen sopimuksen, samalla paljastettiin tulevan albumin nimeksi Dig Out Your Soul. Elokuussa 2008 yhtye aloitti maailmankiertueensa Seattlesta Yhdysvalloista, mutta syyskuun alussa kiertue jouduttiin keskeyttämään, kun kesken Toronton konserttia 47-vuotias mies hyökkäsi lavalle ja tönäisi kitaristi Noel Gallagheria joka lensi suoraan monitoreidensa päälle ja mursi kolme kylkiluutansa, tästä syystä New Yorkin konsertti jouduttiin perumaan kokonaan ja neljä muuta siirtämään toiseen ajankohtaan. Syyskuun lopulla tulevalta albumilta julkaistiin ensimmäinen single The Shock of the Lightning joka nousi suoraan brittilistan sijalle kolme. Viimein 6. lokakuuta, 2008 julkaistiin uusi albumi Dig Out Your Soul, seuraavana päivänä yhtye nousi lavalle Liverpoolissa ja jatkoi maailmankiertuettaan.

Time Flies... 1994-2009 (2010)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuussa 2009 Oasis koki pahan kolauksen, kun Oasiksen kitaristi, yhtyeen johtaja sekä kappaleiden tekijä Noel Gallagher ilmoitti eroavansa yhtyeestä, koska ei voinut enää työskennellä veljensä Liam Gallagherin kanssa päivääkään. Noel Gallagherin eroamisen mukaan, Lokakuussa 2009 Liam Gallagher ilmoitti yhtyeen lopettaneensa toiminnan. Liam Gallagherin uuden yhtyeen nimi on Beady Eye. Yhtye päätti kuitenkin julkaista viimeisen albumin jonka nimeksi päätettiin Time Flies... 1994–2009. Time Flies... 1994-2009 on kokoelmalevy joka sisältää 3 CD:tä sekä yhden DVD:n. Albumi on julkaistu 11. kesäkuuta Euroopassa.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Oasiksen diskografia

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Oasis.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]