Red Hot Chili Peppers

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Red Hot Chili Peppers
(1983– )
Red Hot Chili Peppers Portlandissa, Oregonissa toukokuussa 2013.
Red Hot Chili Peppers Portlandissa, Oregonissa toukokuussa 2013.
Tiedot
Tyylilaji: rock, funk rock, vaihtoehtorock, pop rock, punk rock, hip hop, funk metal & rap rock (alkuaikoina)
Kotipaikka: Yhdysvaltain lippu Los Angeles, Yhdysvallat
Laulukieli: englanti
Sivusto: redhotchilipeppers.com
Jäsenet
Anthony Kiedis laulu
Flea basso, trumpetti , laulu
Josh Klinghoffer kitara, taustalaulu
Chad Smith rummut, lyömäsoittimet
Entiset jäsenet
John Frusciante kitara, laulu
Hillel Slovak kitara (1983 / 1985–1988)
Dix Denney kitara (1983)
Jack Sherman kitara (1983–1985)
Dwayne ”Blackbyrd” McKnight kitara (1988–1989)
Arik Marshall kitara (1992)
Jesse Tobias kitara (1993)
Dave Navarro kitara (1993–1998)
Jack Irons rummut (1983 / 1986–1988)
Cliff Martínez rummut (1983–1985)
D.H. Peligro rummut (1988–1989)
Levy-yhtiöt
Warner Bros 1991–
EMI 1983–1990

Red Hot Chili Peppers on vuonna 1983 perustettu kalifornialainen rockyhtye. Red Hot Chili Peppers on yksi maailman tämän hetken suosituimmista rock-yhtyeistä, ja se on julkaissut yhteensä kymmenen studioalbumia. Red Hot Chili Peppersin on tyyliltään enimmäkseen perinteistä rockmusiikkia sekä funk rockia. Red Hot Chili Peppers on erityisesti alkuaikoinaan tyylissään yhdistänyt myös punkia ja jonkun verran hip hopia perinteiseen rockmusiikkiin. Yhtye nousi maailmanlaajuiseen suursuosioon vuonna 1991 albumilla Blood Sugar Sex Magik, joka sisälsi funkin ja rockin lisäksi myös useita balladeja. Albumeilla Californication (1999) ja By the Way (2002) funkin ja hip-hopin osuus jäi vähemmälle ja etualalle nousi perinteisempi rock. Stadium Arcadium -albumilla (2006) funk-vaikutteet palasivat mukaan, mutta eri muodossa. Jotkut Red Hot Chili Peppersin kappaleista edustavat tyylisuunnaltaan myös pop rockia; tätä tyylisuuntaa esiintyy erityisesti yhtyeen uusimmalla albumilla I’m with You, joka julkaistiin vuonna 2011. Yhtyeestä käytetään usein kirjainlyhennettä RHCP.

Red Hot Chili Peppersin nykyiset jäsenet ovat laulaja Anthony Kiedis, basisti Flea, rumpali Chad Smith ja kitaristi Josh Klinghoffer. Yhtyeen alkuperäiskokoonpanon muodostivat pitkäaikaiset ystävät Kiedis, Flea, kitaristi Hillel Slovak ja rumpali Jack Irons, vuonna 1983.

Red Hot Chili Peppers on voittanut kuusi Grammy-palkintoa ja myynyt yli 80 miljoonaa albumia maailmanlaajuisesti.[1] Yhtyeellä on ollut 8 singleä Top 40 Billboard Hot 100 -listalla (joista kolme singleä top 10:ssä).

Red Hot Chili Peppersin tunnetuimpia kappaleita ovat muun muassa Under the Bridge, Give It Away, Suck My Kiss, Californication, Otherside, Scar Tissue, By the Way, Can’t Stop, Dani California ja Snow (Hey Oh).

Red Hot Chili Peppersin historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen Red Hot Chili Peppersiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Red Hot Chili Peppers sai käytännössä alkunsa Flean ja Anthonyn tavatessa koulun pihalla Los Angelesissa. Flea töni Anthonyn ystävää jonka jälkeen Anthony oli mennyt kovistelemaan Fleaa. He alkoivat jutella ja heistä tuli ystäviä. Anthony oli muuttanut vanhempiensa erottua isänsä luo Los Angelesiin. Hänen isänsä oli näyttelijä ja mukana elokuvabisneksessä jonka vuoksi hän oli usein poissa kotoa ja juhlimassa. Hänen isänsä käytti myös satunnaisesti huumeita, ja pikku-Anthony tutustuikin huumeisiin jo 11-vuotiaana käyttäessään niitä ensikertaa. Vuonna 2004 ilmestyneessä omaelämäkerrassaan Arpikudos, Kiedis kertoi menettäneensä neitsyytensäkin jo 11-vuotiaana, isänsä 19-vuotiaalle naisystävälle hänen isänsä sängyssä. Flea innostui Anthonyn tapaamisesta suuresti ja on kertonut juosseensa koulupäivän jälkeen kotiin ja huutaneen äidilleen innoissaan "Äiti, äiti. Sain tänään juttukaverin!". Fleasta ja Anthonysta tuli samaten parhaita ystäviä ja he pyörivät yhdessä päivittäin. He tekivät kaikienlaisia tempauksia, ja Anthonyn selkä murtuikin kerran, kun hän hyppäsi talon katolta uima-altaan ohi 16-vuotiaana. Fleaa ja Anthonya yhdistivät samankaltaisten luonteiden lisäksi myös samanlainen musiikkimaku. Molemmat pitivät punk-rockista sekä perinteisestä rock-musiikista. Heidän ystäväpiiriinsä vakiintui myös mm. israelilaissyntyinen Hillel Slovak ja Jack Irons, nämä neljä musiikista kiinnostunutta ystävystä perustivatkin vuonna 1983 Red Hot Chili Peppersin.

Perustaminen ja alkuajat, sekä levytys-sopimus EMI:lle, 1983–1984[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Red Hot Chili Peppers koostui siis alun perin neljästä ystävyksestä: Anthony Kiedisistä (laulu), Michael Balzarysta, eli Fleasta (basso), Hillel Slovakista (kitara) ja Jack Ironsista (rummut). Kolme viimeksi mainittua perustivat lukiossa yhtyeen nimeltä "Anthym", joka pääsi esiintymään joillekin klubeille. Kiedis toimi usein yhtyeen esittelijänä ja kutsui yhtyeen lavalle. Flea ei kuitenkaan ollut yhtyeessä pitkään, vaan siirtyi myöhemmin punk-yhtyeeseen nimeltä Fear. Slovak ja Irons jäivät yhtyeeseen ja vaihtovat sen nimeksi "What Is This?".[2]

Kiedis, Flea, Slovak ja Irons perustivat yhtyeen nimeltä "Tony Flow & the Miraculously Majestic Masters of Mayhem", kun heitä pyydettiin esiintymään eräälle ystävälleen Rhythm Lounge Club-klubilla. Muun muassa Ohio Playersin managerina toiminut Lindy Goetz otti pian yhtyeen hoidettavakseen, nähtyään sen ensimmäisen esityksen, jossa yhtye debytoi myöhemmin kuuluisaksi tulleen tavaramerkkinsä: esiintyminen alasti, vain sukka sukupuolielinten verhona.[3] Tapa tunnetaan nimellä "Socks on cocks". Uutiset yhtyeen esiintymisestä alkoivat levitä ja puoli vuotta myöhemmin se äänitti onnistuneen demon, jonka tuotti Fear-yhtyeen rumpali Spit Stix. Demon ansiosta Jamie Cohen solmi yhtyeen kanssa kahdeksan levyn levytyssopimuksen EMIlle, Flean ja Anthonyn rynnäneen studiolle ja hankkineen sopimuksen puoliväkisin.[2] Silti yhtye oli vain sen jäsenten sivuprojekti ja harrastus. Vaikka erityisesti Anthony ottikin yhtyeen vakavasti, ei kukaan jäsenistä uskonut että kokoonpano tulisi menestymään.[4]

Levytyssopimuksen saatuaan yhtye vaihtoi nimensä Red Hot Chili Peppersiksi ja se sai yhä enemmän esiintymiskutsuja klubeihin. Slovak ja Irons kuitenkin jättivät yhtyeen juuri sen saatua sopimuksen. "What Is This?" oli saanut myös sopimuksen, joten he päättivät keskittyä siihen. Slovak ja Irons olivat soittaneet yhtyeessä jo vuosia, mutta Red Hot Chili Peppers oli vieläkin enimmäkseen vitsi, vaikka se levysopimuksen oli saanutkin. Heitä tuuraamaan tulivat kitaristi Jack Sherman ja entinen Captain Beefheart -rumpali Cliff Martinez.[5]

Uudet jäsenet saatuaan yhtye oli valmis astumaan levytysstudioon. Tuottajaksi yhtyeen ensimmäiselle albumille nimeltä The Red Hot Chili Peppers palkattiin Gang of Four -yhtyeen kitaristi Andy Gill. Yhtyeen jäsenet kuuntelivat levyn teon aikoihin paljon Hank Williamsin musiikkia ja tekivätkin albumilleen cover-version Williamsin kappaleesta Why Don't You Love Me. Albumin kansitaiteen teki Gary Panter, joka tuli tunnetuksi Jimbo-sarjakuvistaan. Kiedis ja Flea eivät itse olleet tyytyväisiä albumin lopputulokseen ja eivät omien sanojensa mukaan tulleet toimeen albumin tuottajan kanssa. Tuottajalla oli jotain muuta mielessä albumin suhteen kuin heillä. Andy Gill yritti saada albumille hittejä, kun taas yhtye halusi vangita sen raa'an energian, voiman ja asenteen, joka oli tuttua live-esiintymisistä.[2] Albumi saatiin valmiiksi enemmän tai vähemmän Gillin mieleisenä, mutta levystä tuli kaupallinen floppi, kun se julkaistiin vuonna 1984. Tähän päivään asti vain noin 300 000 levyä myyneenä.[1] Albumilta julkaistiin kaksi singleä, jotka olivat nimiltään "True Men Don't Kill Coyotes" ja "Get Up and Jump".

Tällöin myös yhtyeen tuleva pitkäaikainen kitaristi John Frusciante tutustui ensi kerran Red Hot Chili Peppersiin, hänen nähtyään MTV:llä "True Men Dont Kill Coyotesin"-musiikkivideon, ja ihastui yhtyeen riehakkaaseen esiintymiseen ja erilaiseen soundiin. Hän oli tuolloin 14-vuotias ja hänen musiikinopettajansa yritti pyrkiä yhtyeeseen, kun sillä oli koesoitto. Frusciante oli sanonut bassokitaraa soittaneelle opettajalleen ettei tämä voisi korvata riehakasta ja loistavaa basistia(Flea), joka oli yhtyeen selkäranka. Musiikinopettaja oli samaa mieltä ja sanoikin Frusciantelle pyrkineensä yhtyeen kitaristiksi.

Laulaja Anthony Kiedis

Kiedis ja Flea eivät tulleet toimeen uuden kitaristin kanssa, ja debyyttilevyn tiimoilta tehdyn kiertueen jälkeen tämä sai lähteä(tämän takia Fruscianten musiikinopettajakin osallistui koesoittoon) ja Flea ja Anthony toivoivat että heidän hyvä ystävänsä ja hyvä kitaristi Hillel Slovak voisi jälleen liittyiä yhtyeeseen. Heillä kävi onni, kun vähän aikaa erottamisen jälkeen alkuperäinen kitaristi Hillel Slovak ilmoittikin olevansa halukas palaamaan, kyllästyttyään "What Is This?" yhtyeeseen ja sen heikkoon tekemisen meininkiin.[2][6]

Albumit "Freaky Styley" ja "The Upflit Mofo Party Plan", 1985–1987[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1985 yhtye levytti toisen albuminsa Freaky Styley, jonka tuottajana toimi tunnettu P-Funkin isä George Clinton. Yhtye tuli Clintonin kanssa paremmin toimeen kuin Andy Gillin kanssa. Tästä huolimatta albumi saavutti rajoitetusti suosiota vaikka se möi edellistä albumia paremmin n. 500 000 kappaletta.[7] Albumi sisälsi pienehköt hitit "Jungle Man" ja "Catholic School Girls Rule". Lisäksi siltä julkaistiin vielä kaksi muuta singleä "American Ghost Dance" ja "Hollywood (Africa)". Samana vuonna Cliff Martinezin oli aika lähteä yhtyeestä ja Jack Irons liittyi siihen uudestaan, muiden jäsenten suureksi yllätykseksi.[8] Yhtye halusi seuraavan albumin tuottajaksi Rick Rubinin, mutta hän hylkäsi tarjouksen. Tuottajaksi tuli lopulta Michael Beinhorn.

Yhtyeen kolmas albumi The Uplift Mofo Party Plan julkaistiin vuonna 1987. Se sisälsi yhtyeen ensimmäisen suuren hitin, "Fight Like a Brave", jonka Kiedis oli kirjoittanut lentokoneessa palatessaan huumevieroituksesta. Albumi sisälsi "Fight Like a Braven" lisäksi singlet "Me and My Friends", sekä vasta 1992 singlenä julkaistun "Behind the Sun". Albumi oli taas edellistä menestyksekkäämpi päästen Billboard 200-listalle, jolla se oli 148.[9] Se oli ensimmäinen kerta, kun yhtyeen albumi pääsi jollekin listalle. Albumi möi yhteensä 750 000 kappaletta[7] ja saavutti kulta-rajan Yhdysvalloissa vuonna 2003.[10] Huumevieroituksen onnistumisesta huolimatta Kiedis retkahti uudelleen.

Kitaristi Hillel Slovakin kuolema, 1988[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavan vuoden puolella (1988) Hillel Slovakin huumeongelmat nousivat esiin ja alkoivat haitata yhtyeen esiintymisiä ja harjoittelua. Hänet erotettiin hetkeksi ennen kuin hänelle annettiin uusi mahdollisuus. Yhtye lähti Euroopan kiertueelle. Euroopan kiertueen jälkeen yhtye palasi kotiin ja päätti alkaa tehdä seuraavaa albumia. Kuukausi tämän jälkeen Hillel löydettiin kuolleena kotoaan heroiinin yliannostuksen seurauksena. Tämän seurauksena Irons jätti järkyttyneenä yhtyeen. Hän syytti yhtyettä ystävänsä menetyksestä, joten hän ei halunnut olla missään tekemisissä sen kanssa. Kiedis piiloutui erääseen Meksikolaiseen kylään, jossa hän yritti päästä eroon huumeista. Flea keskittyi muihin sivuprojekteihin.[2] Slovakin toiseksi viimeinen keikka oli Provinssirockissa 1988, ja viimeisen konserttinsa Slovak soitti Norjassa.

John Fruscianten ja Chad Smithin liittyminen yhtyeeseen 1988–1990[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Basisti Flea

Kun Kiedis palasi kotiinsa Meksikosta, hän ja Flea päättivät takaiskuista huolimatta jatkaa. Nopeasti yhtyeeseen tulivat koesoittojen kautta rumpali Chad Smith sekä yhtyeen musiikista jo aiemmin suuresti pitänyt 18. vuotias kitaristi John Frusciante. Ennen Frusciantea ja Smithiä yhtye kuitenkin kokeili Dead Kennedys rumpali D.H. Peligroa ja kitaristi Dwayne 'Blackbyrd' McKnightia, mutta he eivät sopineet yhtyeeseen. Uuden kokoonpanon voimin yhtye levytti Red Hot Chili Peppersin siihen asti menestyneimmän albumin nimeltä Mother's Milk. Albumi möi kultaa yhtyeen ensimmäisenä ja se saavutti platina-rajan Yhdysvalloissa vuonna 2003.[10] Kyseessä oli myös ensimmäinen albumi, jonka Anthnony Kiedis teki vapaana huumeista palattuaan huumevieroituksesta. Uusi lahjakas kitaristi oli keskeisessä osassa yhtyeen uudessa suunnassa. Albumi julkaistiin vuonna 1989 ja siltä julkaistiin hittisingle "Higher Ground", joka oli cover Stevie Wonderin alkuperäisestä. Muut kaksi singleä olivat myös hitiksi noussut kunnianosoitus Hillel Slovakille "Knock Me Down" sekä "Taste the Pain". Yhtye pääsi ensimmäistä kertaa radiosoittoon.[11][12]

Menestyksekkään "Mother's Milk" -levyn jälkeen yhtye alkoi valmistella seuraajaa vuonna 1990 säveltämällä ja jammailemalla. Levyn tekoa varjostivat kuitenkin riidat ja jatkuvat erimielisyydet EMI:n kanssa. EMI kohteli yhtyettä huonosti ja kun Red Hot Chili Peppers sai tarjouksen Warnerilta, siirtyi se Warnerin talliin. Levyn tuli tuottamaan mm. Beastie Boysia, Run DMC:tä ja Slayeriä aikaisemmin tuottanut Rick Rubin.

Albumi "Blood Sugar Sex Magik" ja nousu suureen suosioon, 1991[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyskuussa 1991 julkaistiin menestysalbumi Blood Sugar Sex Magik, mikä levytettiin kartanossa Los Angelesissa, joka on nykyään Rubinin omistama. Kartano muutettiin väliaikaiseksi studioksi. Yhtyeen jäsenet, Chad Smithiä lukuun ottamatta, yöpyivät kartanossa. Smith ei "uskaltanut" yöpyä kartanossa, koska huhujen mukaan siellä kummitteli. Hän ajoi joka päivä kartanolle ja kartanosta takaisin kotiinsa moottoripyörällä. Blood Sugar Sex Magikin teosta julkaistiin dokumenttiprojekti, "Funky Monks". Albumi sisälsi suuret hitit "Suck My Kiss", "Under the Bridge" ja "Give It Away". Myös kappaleet "Breaking the Girl" ja "Blood Sugar Sex Magik" muodostuivat hiteiksi. Albumilta julkaistiin viisi singleä: Give It Away, Under the Bridge, Suck My Kiss, Breaking The Girl ja "If You Have to Ask". Levy nosti yhtyeen megasuosioon maailmalla. Albumin julkaisua seurasi suuri maailmankiertue[13], jonka aikana yhtye esiintyi muun muassa vuoden 1994 Woodstock-festivaaleilla. Levy on myynyt maailmanlaajuisesti yli 12 miljoonaa kappaletta[14] ja saavuttanut multiplatinarajan Yhdysvalloissa[10] ja Australiassa.[15]

Fruscianten huumeongelmat ja eroaminen yhtyeestä 1992[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fruscianten korvannut kitaristi Dave Navarro

Blood Sugar Sex Magikin suosio ei vaikuttanut John Fruscianteen myönteisesti. Jatkuva kiertäminen ja yhtyeen suunnalta tullut simputus kävivät hänen hermoilleen ja varsinkin selväpäinen Anthony painosti jatkuvasti. Frusciante olisi halunnut yhtyeen olevan enemmänkin vain menestyvä underground-yhtye, samalla tavalla kuin yhtyeen alkuaikoina, ja ei ikinä toivonut sen saamaa suosiota. Vuonna 1992 erään esiintymisen jälkeen Frusciante istui takahuoneessa ja kertoi Kiedisille, että hänen olisi pakko erota, koska kuolisi muuten. Hän ei kestänyt ainaista maailman kiertämistä. Hän pakkasi kamansa ja lensi keikan jälkeen kotiinsa Los Angelesiin.[13] Pian tämän jälkeen hän ajautui heroiinikoukkuun, josta hän siirtyi sitten crackiin.

Uusi kokoonpano, huumeongelmat & "One Hot Minute" ja suosion lasku, 1993-1995[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fruscianten korvasi kiertueen ajan Arik Marshall, joka ei ollut yhtyeessä pitkään. Marshallin lähdettyä yhtyeestä laittoi yhtye ilmoituksen lehteen uuden kitaristin löytämiseksi. Lopulta Jesse Tobias valittiin yhtyeeseen, mutta oli siinä vain vähän aikaa, ennen kuin hänkin joutui lähtemään yhtyeestä. Loppuvuodesta 1993 heidän tilalleen oli tullut yhtyeen ystävä, Jane's Addictionistä tuttu kitaristi, Dave Navarro. Navarro kieltäytyi yhtyeen ensimmäisestä kutsusta, mutta lopulta hyväksyi toisen.[2] Hänen ensiesiintymisensä Red Hot Chili Peppersissä oli Woodstock '94:ssä. Tällä kokoonpanolla yhtye julkaisi vuonna 1995 albumin One Hot Minute, joka sisälsi singlet "My Friends", "Warped", "Aeroplane", "Coffee Shop" ja "Shallow Be Thy Game" (joka julkaistiin vain Australiassa). Yhtye kuvaili albumia edellisiin albumeihin verrattuna tummempana ja surullisempana. Levy oli kaupallinen menestys ollen silti pettymys edelliseen levyyn verrattuna, ja se myi maailmanlaajuisesti noin 5 miljoonaa kappaletta.[16] Yleisesti kriitikot olivat sitä mieltä että levy oli huolimaton ja määrätiedoton, yhtyeen suosio laski levyn myötä.[17]

Myös Kiedis oli jälleen huumeriippuvainen. Riippuvuus viivästytti Kiediksen sanoitusten valmistelua, mikä viivästytti koko albumin nauhoituksia. Kiedis yritti salata riippuvuuttaan muulta yhtyeeltä. Hän muun muassa vihjaili riippuvuudestaan monissa albumin kappaleiden sanoituksissa. Tämän takia osat albumin kappaleista ovat niin synkkiä.

Yhtyeen levätessä laakereillaan vuonna 1997 Dave Navarro lähti re-union-kiertueelle Jane's Addictionin kanssa ja otti Flean mukaansa soittamaan bassoa. Red Hot Chili Peppers esiintyi tänä vuonna vain kerran Fuji-rockfestivaaleilla.[18]

Vuoden 1998 alussa yhtyeen alusta asti mukana ollut manageri päätti jättää yhtyeen, ja tilanne alkoi vaikuttaa siltä, että kukaan ei enää oikein uskonut yhtyeen tulevaisuuteen, levy-yhtiö alkoi menettää kiinnostuksensa siihen, sen jäsenet mukaan lukien.

Yhtye yritti saada jotain aikaiseksi, mutta siitä ei tullut oikein mitään. Navarro oli jatkuvasti vetämässä huumeita tai tekemässä omia sooloprojektejaan. Kiedis ja Flea tajusivat, ettei kitaristia oikeasti kiinnostanut olla yhtyeessä, lisäksi heidän välinsä Navarroon viilenivät eivätkä Navarron ja muun yhtyeen kemiatkaan toimineet läheskään yhtä hyvin kuin Fruscianten kanssa mikä näkyi mm. kappaleita kirjoittaessa, riitoja oli jatkuvasti ja kaiken lisäksi Navarron soittotyylikään ei oikein sopinut Red Hot Chili Peppersiin ja huhtikuussa he päättivät, että oli parempi, jos tämä jatkaisi omia teitään. Jonkin aikaa tämän jälkeen Flea ilmoitti Anthonylle halustaan lähteä yhtyeestä ja ainut tapa, jolla hän voisi kuvitella jatkavansa yhtyeessä olisi, jos John Frusciante palaisi kuvioihin.

Fruscianten paluu, menestys-albumi "Californication" sekä nousu takaisin huipulle, 1999–2000[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden alussa edellinen kitaristi John Frusciante oli mennyt huumevieroitukseen ja päässyt kuiville. Flea oli pitänyt koko ajan Fruscianteen yhteyttä, ja Johnin palattua vieroituksesta Flea meni tapaamaan häntä. Pienen tunnustelun jälkeen hän kysyi Frusciantelta, haluaisiko hän palata yhtyeeseen. John suostui, ja molemmat alkoivat itkeä ilosta. Kiedis on kuvaillut tilannetta, kun hän kuuli että John haluaisi tulla takaisin "viimeiseksi asiaksi koko maailmassa, mikä voisi tapahtua". Koko muu yhtye otti Fruscianten riemulla vastaan ja RHCP alkoi välittömästi levyttää uutta materiaalia.[18]

Huumeista eroon päässeen Fruscianten palattua yhtyeeseen seuraavana vuonna julkaistiin albumi Californication. Ennen albumin julkaisua Fruscianten piti harjoitella aluksi kitaran soittoa, sillä hän ei ollut soittanut yhtyeen kanssa sitten lähtemisensä vuonna 1992. Joka tapauksessa Fruscianten taidot eivät olleet hävinneet minnekään hänen erottuaan. Fruscianten tultua kuntoon yhtye alkoi levyttää albumia. Albumi sisälsi nimikappaleen lisäksi singlet "Otherside", "Around the World", "Parallel Universe", "Road Trippin'" ja "Scar Tissue". Levystä tuli suuri menestys ja se on yhtyeen myydyin tähän päivään mennessä myyden yli 16 miljoonaa kappaletta.[19] Seurasi menestyksekäs maailmankiertue ja yhtye oli taas jaloillaan ja suosionsa huipulla. Tällä kertaa yhtyeen suursuosio maailmalla ei haitannut Frusciantea, joka kiertueilla istuikin vain suurimman osan ajasta hotelli-huoneessaan soitelleen kitaraa, konserttien välissä, huumeiden käytön sijaan. Myös muut jäsenet olivat kuivilla.

Yhtye esiintyi 1999 Woodstockin viimeisenä esiintyjänä, piti suuren ilmaiskonsertin Moskovan punaisella torilla, joka juhlisti MTV:n saapumista Venäjälle, ja keikkaili ahkerasti ympäri Eurooppaa.[20]

Koko vuoden 2000 yhtye jatkoi erittäin menestyksekästä "Californication"-kiertuetta.

Suurmenestyksen jatkuminen ja albumit "By The Way" ja "Stadium Arcadium", 2001–2007[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Red Hot Chili Peppers esiintymässä Tukholmassa vuonna 2003.

Yhtye piti taukoa vuonna 2001, mutta alkoi maaliskuussa levyttää albumia By the Way, joka julkaistiin seuraavana vuonna. Albumi oli aiempaa rauhallisempi, nykyaikaisempi ja monipuolisempi äänimaailmaltaan. Menestyksiksi nousivat kappaleet "By the Way", "The Zephyr Song", "Universally Speaking" sekä "Can't Stop". Edellä mainittujen kappaleiden lisäksi albumilta julkaistiin viides single, Dosed. Albumi säilytti yhtyeen aseman maailman huipulla myyden maailmanlaajuisesti 8 miljoonaa kappaletta.[21] Albumin julkaisua seurasi suuri maailmankiertue.

Marraskuussa vuonna 2003 yhtye julkaisi kokoelma-albumin nimeltä Greatest Hits, joka sisälsi yhtyeen tutuimmat kappaleet vuosilta 1989–2002, sekä uudet kappaleet "Fortune Faded" ja "Save The Population". Albumista tehtiin myös DVD-versio, joka sisälsi tutuimpien kappaleiden musiikkivideot.

23. elokuuta 2003 olleesta konsertissa Irlannissa, Slane Castlessa julkaistiin toinen Red Hot Chili Peppersin konsertti-DVD. Hyde Parkissa, Lontoossa pidetystä konsertista tehtiin yhtyeen ensimmäinen live-albumi, Live in Hyde Park.

Toukokuussa vuonna 2006 julkaistiin yhtyeen yhdeksäs studioalbumi Stadium Arcadium, joka sisälsi 28 kappaletta. Saman vuoden marraskuussa Kööpenhaminassa pidetyssä MTV Music Awards -gaalassa se palkittiin vuoden parhaana albumina. Stadium Arcadium-levyltä hiteiksi nousivat kappaleet "Dani California", "Tell Me Baby", "Hump de Bump", "Snow ((Hey Oh))" ja "Desecration Smile". Albumi oli yhtyeen ensimmäinen ykköspaikan Billboard 200 -listalla saavuttanut albumi [22] ja se on myynyt maailmanlaajuisesti 7 miljoonaa kappaletta.[23]

John Frusciante (Total Guitar haast. heinäkuu/2006): "Me emme tee musiikkia vain omaksi iloksemme; me teemme musiikkia yleisöllemme. Jos me kirjoitamme 28 laulua joiden uskomme olevan hyviä, se on mitä haluamme antaa yleisölle. Se on ihmiskuntaa varten."

Tauko ja Fruscianten lähtö yhtyeestä 2007–2009[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Josh Klinghoffer

Päätettyään Stadium Arcadium -albumin kiertueen Red Hot Chili Peppers ilmoitti jäävänsä tauolle. Tauon piti alun perin kestää noin vuoden, mutta siitä tuli lopulta kaksivuotinen. Anthony Kiedis kertoi tauon syyksi, että hän ja muut yhtyeen jäsenet halusivat päästä irti musiikin tekemisestä. He olivat työskennelleet Red Hot Chili Peppersissä tauotta vuodesta 1998 saakka, joten he halusivat pitää tauon.[24] Tauon aikana yhtyeen jäsenet keskittyivät omiin projekteihinsa. Flea opiskeli musiikinteoriaa Etelä-Kalifornian yliopistossa.[25] John Frusciante julkaisi sooloalbumin nimeltä The Empyrean. Frusciante ilmoitti tauon aikana jättävänsä yhtyeen. Hänen mukaansa päätös syntyi jo vuosi sitten, eikä siihen liittynyt minkäänlaista dramatiikkaa.[26] Chad Smith perusti tauon aikana yhtyeen nimeltä Chickenfoot, joka menestyi hyvin, muttei noussut kuitenkaan Red Hot Chili Peppersin myyntilukuihin, vaan jäi niistä kauas.

Heinäkuussa 2009 rumpali Chad Smith ilmoitti Billboard.comille antamassaan haastattelussa, että Red Hot Chili Peppers palaa tauoltaan.[27] Smith uskoi kahden vuoden jälkeen inspiraation palanneen, ja yhtye aloittikin uuden albumin työstämisen. Tuottajasta ei ollut vielä keskusteltu, mutta Smith uskoi, että uuden albumin mahdolliseksi tuottajaksi päätyisi taas Rick Rubin.

Paluu, uusi kitaristi ja albumi I'm With You, 2010–2012[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtye teki live-paluunsa 29. tammikuuta 2010 Neil Youngille omistetussa konsertissa, jossa yhtye esitti Youngin kappaleen "A Man Needs A Maid". John Fruscianten ja muun yhtyeen hyvä ystävä Josh Klinghoffer soitti kitaraa Fruscianten paikalla. Spekulaatiot Klinghofferin liittymisestä yhtyeeseen alkoivat, ja rumpali Chad Smith varmisti 8. helmikuuta 2010 tehdyssä haastattelussa, että Josh Klinghoffer tulee olemaan virallisesti Johnin seuraaja.[28]

Albumi I’m with You julkaistiin Yhdysvalloissa 30. elokuuta 2011 ja Euroopassa muutama päivä aikaisemmin. Albumin tuotti jälleen Rick Rubin. Albumi sisältämää 14 kappaletta, vaikka yhtyeellä olikin kasassa tarpeeksi materiaalia uuden kaksilevyisen albumin tekemiseen. Sitä yhtye ei halunnut tehdä, vaikka yhtyeen on vaikea olla julkaisematta jokaista levyttämäänsä kappaletta.[29] Albumilta julkaistiin 18. heinäkuuta single nimeltä "The Adventures of Rain Dance Maggie", joka debytoi BBC-radiossa keskiviikkona 13. heinäkuuta kello 21.30 Suomen aikaa.[30]

Albumin kansikuva julkaistiin 5. heinäkuuta. Kansikuvan on suunnitellut taiteilija Damien Hirst. Kanteen on kuvattu valkoiselle taustalle kärpänen, joka on valko-vaaleanpunaisen pillerin päällä.[31]

I’m with You valittiin Grammy-ehdokkaaksi vuodelle 2012 parhaan rock-albumin sarjassa.

"Im With Youn" kiertueella Red Hot Chili Peppersin mukana on ollut myös lyömäsoitinten soittaja, brasilialainen Mauro Refosco, joka ei kuitenkaan ole yhtyeen varsinainen jäsen, vaan on mukana ainoastaan kiertueilla. Refosco soitti usein konsertin loppuvaiheessa jammailusession yhdessä Josh Klinghofferin ja Chad Smithin kanssa. Jossakin konserteissa myös Flea osallistui jameihin trumpetillaan.

Huhtikuussa 2012 Red Hot Chili Peppers valittiin Rock and Roll Hall of Famen jäseniksi kunniansosoituksena yhtyeen pitkästä ja menestyksekkäästä urasta. Josh Klinghofferista tuli 33-vuotiaana kaikkien aikojen nuorin kunniagalleriaan päässyt jäsen. Yhtye esiintyi upeasti valintatilaisuudessaan soittaen pitkän konsertin, ja settilista oli täynnä hittejä. Nykyjäsenten mukana konsertissa soittivat entiset rumpalit D. H. Peligro ja Jack Irons. Myös entinen kitaristi John Frusciante oli kutsuttu paikalle, mutta hän kieltäytyi kutsusta todeten, ettei ole enää yhtyeen jäsen.

[32][33]

Uusi albumiprojekti sekä Super Bowl -esiintyminen 2013–2014[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska uusimman albumin, "I'm With You:n" sessioissa äänitetyistä kappaleista vain puolet julkaistiin itse albumilla ja Red Hot Chili Peppers julkaisee mielellään kaikki levyttämänsä kappaleet, alkoikin yhtye vuoden 2012 syksyllä julkaista "I'm With You:n" B-puolia. Osa kappaleista julkaistiin vuoden 2013 puolella. Monet B-puolina julkaistuista kappaleista, olivat jopa enemmän Red Hot Chili Peppers-fanien mieleen, kuin osa itse albumin kappaleista, sillä ne olivat enemmän perinteistä rockia, kun taas osa "I'm With Youn" kappaleista olivat tyylisuunnaltaan enemmänkin pop rockia ja siinä esiintyi myös elektorisen musiikin vaikutteita. Marraskuun 29. päivä julkaistiin kaikki "I'm With You:n" B-puolet sisältävä albumi "I'm Beside You" rajoitettuna seitsemän tuuman vinyyliversiona.

Vuonna 2013, jolloin "I'm With You:n" kiertue päättyy, on Red Hot Chili Peppersin määrä aloittaa uuden albumin säveltämis- ja äänitys-työ. Kitaristi Josh Klinghoffer kommentoi medialle; että haluaisi seuraavan albumin sisältävän enemmän perinteisempää RHCP-tyyliä, kuin "I'm With You". Rumpali Chad Smith kertoi että yhtye kokoontuu luultavasti syyskuussa nauhoittamaan ja tekemään uusia kappaleita, uudelle albumilleen.

Tammikuussa 2014, ilmoitettiin että Red Hot Chili Peppers esiintyy Super Bowlin puoliaika show'ssa yhdessä Bruno Marsin kanssa. Puoliaikashow'n esiintyjiksi valitaan aina maailman suosituimpiin kuuluvia artisteja, joten valinta päästä esiintymään tapahtumaan on suuri kunnianosoitus,Chili Peppers esiintyi riehakkaasti katsojaluvuiltaan kaikkien aikojen suosituimmaksi nouseessa puoliaikashow'ssa, soittaen vuoden 1991 hittikappaleensa Give It Away.

Elokuussa 2014 kitaristi Klinghoffer kertoi, että Chili Peppersillä on noin 30 kappaletta valmiina ja he työstävät niistä uutta albumia paraikaa.lähde?

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Grammy-palkinnot[34]

MTV Video Music Awards[34]

American Music Awards[34]

  • 2000 Suosikki alternativeartisti
  • 2006 Suosikkipop/rock-yhtye, -duo tai -ryhmä
    Suosikki alternativeartisti

Billboard Music Awards[34]

  • 2000 Paras alternativeryhmä

Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kitaristit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rumpalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Live-albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Videot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1988 - Red Hot Skate Rock
  • 1990 - Psychedelic Sexfunk Live from Heaven
  • 1991 - Positive Mental Octopus
  • 1991 - Funky Monks (dokumentti albumin Blood Sugar Sex Magik nauhoittamisesta)
  • 2001 - Off the Map
  • 2003 - Live at Slane Castle

EP:t[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Davis, Susan: Red Hot Chili Peppers Albums (englanniksi)
  2. a b c d e f Red Hot Chili Peppers "Funky, rocky, alternative and timeless" tourdates.co.uk. (englanniksi)
  3. Arpikudos - (Anthony Kiedis-Larry Sloman) (2005) (kirja)
  4. Guitar Player -artikkeli (10/91)
  5. Arpikudos - (Anthony Kiedis-Larry Sloman) (2005) (kirja: kappale 5. Deep Kicking)
  6. Arpikudos - (Anthony Kiedis-Larry Sloman) (2005) (kirja: kappale 6. The Red Hots)
  7. a b Red Hot Chili Peppers Sizzles with Stadium Arcadium (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  8. Arpikudos - (Anthony Kiedis-Larry Sloman) (2005) (kirja: kappale 7. Pysähtynyt vuosi)
  9. The Uplift Mofo Party Plan - The Red Hot Chili Peppers Billboard.com. Billboard. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  10. a b c Searchable Database RIAA. (englanniksi)
  11. Arpikudos - (Anthony Kiedis-Larry Sloman) (2005) (kirja: kappale 8. The Organic Anti-Beat Box Band)
  12. Arpikudos - (Anthony Kiedis-Larry Sloman) (2005) (kirja: kappale 9. Nelikko uudistuu)
  13. a b Arpikudos - (Anthony Kiedis-Larry Sloman) (2005) (kirja: kappale 10. Funkyt munkit)
  14. Lamb, Bill: Red Hot Chili Peppers Discography (englanniksi)
  15. ARIA Charts - Accreditations - 2006 Albums ARIA Charts. (englanniksi)
  16. Wiederhorn, Jon: Red Hot Chili Peppers Relax, Let The Magik Flow On New LP MTV.com. MTV.
  17. Arpikudos - (Anthony Kiedis-Larry Sloman) (2005) (kirja: kappale 12. Muurin ylitse)
  18. a b Arpikudos - (Anthony Kiedis-Larry Sloman) (2005) (kirja: kappale 13. Tyhjä vuosi)
  19. Chili Peppers' album tops survey (englanniksi)
  20. Arpikudos - (Anthony Kiedis-Larry Sloman) (2005) (kirja: kappale 14. Welcome to Californication)
  21. Red Hot Chili Peppers: First Single Preview Posted Online (englanniksi)
  22. Red Hot Chili Peppers Billboard.com. Billboard. (englanniksi)
  23. Red Hot Chili Peppers bb.com. BBC. (englanniksi)
  24. Anderson, Kyle: The Red Hot Chili Peppers frontman discusses a new festival and the state of his band Rolling Stone.com. Rolling Stone. (englanniksi)
  25. Harris, Chris: Flea Uses Red Hot Chili Peppers Hiatus To Go Back To School MTV.com. MTV. (englanniksi)
  26. John Frusciante jätti Red Hot Chili Peppersin Voice.fi. The Voice. [vanhentunut linkki]
  27. Graff, Gary: Red Hot Chili Peppers Reuniting In October Billboard.com. Billboard. (englanniksi)
  28. Arnold, Nick: GRAMMY Camper Nick Arnold Interview With Red Hot Chili Peppers' Drummer Chad Smith (englanniksi)
  29. Graff, Gary: Rick Rubin on New Chili Peppers & Metallica Albums, Why Adele's Hot Streak Is 'Just Beginning' Billboard.com. Billboard. (englanniksi)
  30. Timo Isoaho: Red Hot Chili Peppersillä nimi ja julkaisuajankohta
  31. I’m With You Album Cover RELEASED! Art for RHCP’s NEW Album! Stadium-Arcadium.com. (englanniksi)
  32. I’m With You nominated for Best Rock Album Grammy Award 2012 Viitattu 15.12.2011. (englanniksi)
  33. RHCP inducted into the Rock and Roll Hall of Fame 2012! Viitattu 15.12.2011. (englanniksi)
  34. a b c d David Aprianto: Awards and Honors 24.3.2009. Wordpress. (englanniksi)

37. Anthony Kiediksen omaelämäkerta "Arpikudos" 38. Brendan Mullenin kirja, "Red Hot Chili Peppers"

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]