John Frusciante

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
John Anthony Frusciante
John Frusciante lavalla elokuussa 2006
Syntynyt 5. maaliskuuta 1970 (ikä 44)
Kotipaikka Yhdysvaltain lippu Queens, New York, Yhdysvallat
Aktiivisena 1988
Tyylilajit alternative rock, funk rock, indie rock, experimental rock
Ammatit muusikko, lauluntekijä, tuottaja
Soittimet kitara, laulu, syntetisaattori
Yhtyeet Red Hot Chili Peppers, Ataxia, The Mars Volta

John Frusciante (s. 5. maaliskuuta 1970 Queens, New York) on yhdysvaltalainen kitaristi, joka toimi Red Hot Chili Peppers -yhtyeessä vuosina 1988-1992 ja 1998-2009, mutta myös sooloartistina. 16. joulukuuta 2009 Frusciante julkisti internet-sivuillaan lopullisesti erostaan Red Hot Chili Peppers -yhtyeestä. Frusciante on julkaissut 12 sooloalbumia.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuori John Frusciante kiinnostui kitaran soittamisesta Ace Frehleyn, Jimmy Pagen ja Joe Perryn innoittamana, mutta sai sähkökitaran vasta myöhemmin ja tähän aikaan hän oli jo innostunut Black Flagin Greg Ginnin, The Germsin Pat Smearin sekä Clashin Joe Strummerin ja Mick Jonesin soitosta. [1] Frusciante kuunteli myös mm. Kiss ja Aerosmith-yhtyeitä.

Teini-iässä Frusciante rakasti Jimi Hendrixin, Frank Zappan ja Steve Vain kitaransoittoa sekä tasapainotteli näiden kolmen tyylin välillä soitossaan. Vaikka hän olikin itseoppinut, hän hallitsi myös musiikin teoriaa ja harjoitteli kitaransoittoa monta tuntia päivässä, opetellen sooloja nuotti nuotilta.[1][2]

14-vuotiaana Frusciante löysi Red Hot Chili Peppersin. Yhtyeestä tuli hänen suosikkinsa, ja hän rupesi käymään yhtyeen kaikilla paikallisilla keikoilla, jopa ostaen kavereilleen lippuja.[2]

17-vuotiaana hän lopetti lukion ja muutti Los Angelesiin kaverinsa kanssa. Frusciante kävi tänä aikana Frank Zappan yhtyeen kitaristin koesoitossa. [3]

Alkuvuodet Red Hot Chili Peppersissä 1988–1992[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vain 18-vuotiaana Frusciante liittyi Red Hot Chili Peppersiin, jonkin aikaa aikaisemmin alkuperäisen kitaristi Hillel Slovakin kuoltua heroiinin yliannostukseen. Basisti Flea ja Frusciante tutustuivat yhteisen ystävän kautta, ja pian kuultuaan nuorta kitaristia Kiedis ja Flea päättivät ottaa tämän mukaan. Kiediksestä ja Frusciantesta tuli hyvät ystävät, ja he alkoivat viettää paljon aikaa yhdessä.

Tällä kokoonpanolla Red Hot Chili Peppers julkaisi kaksi albumia. Ensimmäinen oli vuoden 1989 albumi Mothers Milk, joka menestyi siihen mennessä julkaistuista Red Hot Chili Peppersin albumeista parhaiten. Vuonna 1991 Red Hot Chili Peppers julkaisi menestysalbumin, Blood Sugar Sex Magik, joka oli heidän todellinen läpimurtonsa. Fruscianten tunteikas ja taidokas kitaransoitto oli suuressa osassa yhtyeen uudessa soundissa ja menestyksessä, ja se puhkesi kukkaan Blood Sugar Sex Magikin aikaanlähde?. Ennen Red Hot Chili Peppers oli soittanut enimmäkseen rajua punk-rockia, mutta Blood Sugar Sex Magikilla oli mukana myös erittäin melodisia kappaleita ja jopa balladeja. Balladimainen single "Under the Bridge", jossa Fruscianten upea kitaransoittotaito nousee hienosti esiinlähde?, nousi jättihitiksi maailmalla ja se kohosi Amerikan singlelistan kakkospaikalle, myös toinen single, vauhdikkaampi "Give It Away", menestyi loistavasti. "Blood Sugar Sex Magik" albumia myytiin yli 13 miljoonaa kappaletta, ja Red Hot Chili Peppersistä tuli yksi maailman suosituimmista yhtyeistä maailmassa. Yhtyeen saavuttama suosio oli kuitenkin liikaa Frusciantelle, ja tämä erosi yhtyeestä kesken kiertueen Japanissa huhtikuussa 1992.[4]

Frusciante sanoi erostaan yhtyeestä näin Rumbassa 12/1999: "Loppuaikoina en halunnut olla tässä tai missään muussakaan yhtyeessä. Anthonyn ja minun välit olivat äärimmäisen huonot. Ajattelin tekeväni yhtyeelle palveluksen eroamalla, koska olin pelkkä riidankylväjä toisten keskellä. Minusta tuntui, että kaikki muut olivat täysiä idiootteja. Halusin ainoastaan vetää krääsää, ja sitä sainkin tehdä yli kuusi vuotta."

Soolouran alku 1992–1998[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämän jälkeen hän jäi koukkuun huumeisiin (ainakin heroiini sekä kokaiini) ja loppujen lopuksi oli lähellä kuolla. Frusciante kärsi vakavista heroiinin aiheuttamista leukatulehduksista, jonka vuoksi hänen kaikki hampaansa on korvattu implanteilla ja myös leukaan on tehty toimenpiteitä. Hän oli myös menettää pahasti vahingoittuneen kätensä. Entiset bändi-toverit Red Hot Chili Peppersistä olivat huolissaan Frusciantesta joka ei halunnut ottaa vastaan tarjottua apua. Bändin jäsenet ajattelivat Fruscianten kokevan saman kohtalon kuin Red Hot Chili Peppersin ensimmäinen kitaristi Hillel Slovak, joka kuoli huumeiden yliannostukseen.lähde?

John Frusciante ajastaan addiktina: "Sain tehdä mitä lystää ja minua kiinnosti lähinnä käyttää heroiinia ja kokaiinia sekä lukea Leonardo da Vincin muistiinpanoista koottuja kirjoja. Loppuaikoina siirryin crackiin. Vielä kolme kuukautta ennen liittymistäni uudelleen bändiin, luin Leonardo da Vincin muistiinpanoja ja poltin crackiä."lähde?

Frusciante levytti kaksi soololevyä tänä aikana: Nianrda Lades and Usually Just a T-Shirt (1994) sekä Smile from the Streets Hold (1997) ja piti matalaa profiilia. Vuonna 1997 Frusciante meni vieroitukseen jonne Red Hot Chili Peppersin laulaja Anthony Kiedis meni häntä katsomaan. Pitkään riidoissa olleet Anthony ja John sopivat riitansa ja Anthony oli iloinen Johnin päätettyä päästä eroon huumeista. Kiedis toi Frusciantelle vieroitukseen myös Chili Peppersin uuden levyn "One Hot Minuten", jolla soitti kitaraa Fruscianten korvannut Dave Navarro. Albumi ei menestynyt läheskään yhtä hyvin kuin "Blood Sugar Sex Magik". Frusciante kieltäytyi kuuntelemasta levyä ja sanoi Kiedisille että: "se tuntuisi samalta, kuin katsoa kun oma vaimo hässii vierasta miestä".lähde?

Red Hot Chili Peppersin muut jäsenet laulaja Kiedis, basisti Flea ja rumpali Chad Smith eivät olleet tyytyväisiä uuden kitaristin Navarron asenteeseen ja myöskään Navarron soittotyyli ei oikein istunut Chili Peppersin musiikkiin, ja lopulta vuonna 1998 Navarro erotettiin bändistä. Tuolloin Navarro oli sanonut: "Ainoa vaihtoehtonne on John Frusciante, vain hän on tarpeeksi taitava kitaristi ja sopiva yhtyeeseenne." Muut jäsenet olivat samaa mieltä mutta eivät uskoneet että Frusciante voisi tai haluaisi enää palata yhtyeeseen. Basisti Flea, jopa sanoi että jos he eivät saisi Frusciantea takaisin bändiin, Flea eroaisi. Flea soitti Frusciantelle ja kysyi haluaisiko tämä palata yhtyeeseen ja huumeongelmistaan päässyt Frusciante vastasi myöntävästi. Hänet otettiin riemulla takaisin Red Hot Chili Peppersiin.lähde?

Paluu Red Hot Chili Peppersiin ja Californication 1998–2001[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fruscianten palattua Red Hot Chili Peppersiin yhtye alkoi valmistella seuraavaa levyään. Levyn nimeksi tuli Californication, josta tuli suurmenestys ja joka nosti yhtyeen taas pinnalle. "Californication"-albumia myytiin lähes 6 miljoona kappaletta pelkästään Yhdysvalloissa, vain sen ilmestymisvuonna. Myös mm. Kanadassa ja Uudessa-Seelannissa levy myi kuusinkertaista platinaa. Yhtye löysi vanhan kemiansa ja soittaminen alkoi taas sujua, samalla kun Fruscianten täytyi opetella uudelleen soittamaan kitaraa ja saamaan tekniikkansa takaisin. Fruscianten panostus levyyn oli korvaamaton ja yhtyeeltä syntyi uusia klassikoita mm. perinteisen tyylin melodiset rock-kappaleet "Otherside", "Around the World", "Scar Tissue" ja suurimpana nimikkokappale "Californication". Myös punk-rockia oli mukana levyllä, sitä edustivat mm. kappaleet "Get On Top" ja "Right On Time". Erityisesti Fruscianten upea kitarasoolo "Californication" kappaleella on hieno osoitus hänen kitaransoittotaidostaankenen mukaan?. Laulaja Anthony Kiedis on sanonut että "Californication"-albumi oli kaikista hauskin albumi tehdä. Sen teko oli hauskaa ja Chili Peppers teki taas musiikkia vain tehdäkseen musiikkia. Tällä kertaa, kun yhtye lähti kiertueelle Frusciante vietti paljon vapaa-ajastaan vain hotellihuoneessa soittelemassa kitaraansa ja harjoittelemassa, eikä yhtyeen suosio ei ollut enää ongelma kitaristille.[5]

By the Way ja Stadium Arcadium 2002–2009[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2002 yhtye julkaisi albumin By the Way, joka säilytti yhtyeen aseman yhtenä merkittävimmistä nykyajan rock-yhtyeistä, ja esitteli vieläkin itsevarmemman Fruscianten, joka tällä kertaa oli vieläkin suuremmassa vastuussa levyn materiaalistalähde?. Albumia seurasi suuri ja menestyksekäs maailmankiertue. Myöhemmin John on sanonut, ettei ole enää kovin tyytyväinen levyn soundimaailmoihin eikä kestä kuunnella sitä.lähde?

Seuraava levy Stadium Arcadium ilmestyi toukokuussa 2006. Frusciante palasi "By the Way" -levyn minimalistisesta soitosta takaisin myös soolojen pariin. Levyllä Frusciante leikki rytmin ja ajan kanssa sekä toteutti sisäistä kitarasankaruuttaan.lähde? Levyä seurasi maailmankiertue, jonka aikana John otti koko ajan isompaa ja isompaa roolia yhtyeessä. Basisti Flea on kuvannut "Stadium Arcadiumin" tekoa mukavammaksi kuin "By The Way"-albumin tekoa, sillä "Stadium Arcadiumilla" Frusciante ei pomotellut niin paljon, kuin "By The Waylla". Myös materiaalia syntyi tavallista enemmän ja tavallista enemmän hyviä kappaleita, joten "Stadium Arcadiumista" päätettiin tehdä tupla-albumi.

Toinen eroaminen Red Hot Chili Peppersistä 2009[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 2007 Red Hot Chili Peppers oli tauolla ja loppuvuodesta vuonna 2009 Frusciante ilmoitti eroavansa Red Hot Chili Peppersistä vuonna vedoten siihen, ettei yhtyeessä olo ja keikkailu enää ollut hänen intohimonsa. Eroon ei liittynyt mitään konfliktia, vaan he erosivat sovussa. Fruscianten ystävästä, Stadium Arcadium -maailmankiertueella Chili Peppersin kakkoskitaristina toimineesta Josh Klinghofferista tuli yhtyeen uusi kitaristi. Red Hot Chili Peppers palasi tauolta vuonna 2011 ja samana vuonna julkaistiin uusi hyvin menestynyt albumi "Im With You".lähde?

Huhtikuussa Red Hot Chili Peppers valittiin Rock and Roll Hall of Fameen ja tilaisuuteen osallistui Chili Peppersin nykyisen kokoonpanon lisäksi myös entinen rumpali Jack Irons. Frusciante kieltäytyi tulemasta paikalle, kutsusta huolimatta, mikä oli useille yhtyeen faneille suuri pettymys.lähde?

Sooloura Red Hot Chili Peppersin jälkeen 2009-[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2009 John Frusciante julkaisi sooloalbuminsa The Empyrean.

Uusimman sooloalbuminsa PBX Funicular Intaglio Zone Frusciante julkaisi vuonna 2012. Sitä edelsi EP Letur-Lefr. Yhteensä John on julkaissut 12 sooloalbumia, ja joitain hänen soolokappaleitaan on soitettu Red Hot Chili Peppersin konserteissa Fruscianten ollessa yhä yhtyeen kitaristina.

Frusciante ei ole juurikaan menestynyt kaupallisesti soolourallaan, mutta hän onkin sanonut ettei tee musiikkia rahasta vaan omaksi ilokseen. Hän on myös todennut, että hänellä on Chili Peppersin menestyksen ansiosta rahaa loppuelämäkseen, sillä hän ei enää käytä huumeita, joihin hän ennen kulutti paljon rahaa.lähde?

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Red Hot Chili Peppersin kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ataxian kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soololevyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

John Frusciante teki myös elokuvamusiikkia Vincent Gallon elokuvaan The Brown Bunny vuonna 2004.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rolling Stone haastattelu - helmikuu/2007
  2. Total Guitar -haastattelu, heinäkuu 2006
  3. Guitar Player Magazine (11/1997)
  4. Arpikudos - (Anthony Kiedis-Larry Sloman)(2005)(kirja)
  5. Arpikudos - (Anthony Kiedis-Larry Sloman)(2005)(kirja)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]