The Red Hot Chili Peppers (albumi)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
The Red Hot Chili Peppers
Red Hot Chili Peppers
Studioalbumin The Red Hot Chili Peppers kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Nauhoitettu  huhtikuu 1984
El Dorado-studio
Hollywood, Kalifornia
 Julkaistu 10. elokuuta 1984
 Tuottaja(t) Andy Gill, Kevin Flaherty
 Tyylilaji Funk rock
Rap rock
 Kesto 30:42 (46.01 vuoden 2003 uudelleenjulkaisulla)
 Levy-yhtiö EMI, Capitol Records
Muut kannet
The Red Hot Chili Peppers taka.jpg Albumin takakansi
Red Hot Chili Peppersin muut julkaisut

The Red Hot Chili Peppers
1984
Freaky Styley
1985

The Red Hot Chili Peppers on Red Hot Chili Peppers -yhtyeen ensimmäinen albumi. Albumi julkaistiin alun perin Yhdysvalloissa 10. elokuuta 1984 ja se nauhoitettiin El Dorado -studioilla Los Angelesissa. Tuottajana toimi Gang of Four-yhtyeen Andy Gill. Albumi on Red Hot Chili Peppersin ainoa tällä kokoonpanolla, Jack Ironsin ja Hillel Slovakin lähdettyä yhtyeeseen What Is This?, myös sen saatua levytyssopimuksen, minkä se sai vähän ennen Red Hot Chili Peppersiä. Albumi oli myös ainoa, jossa Gill oli tuottajana, yhtyeen ja hänen erimielisyyksien takia. Albumi sisälsi kaksi singleä, True Men Don't Kill Coyotes ja Get Up and Jump.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myös Ohio Player'sin managerina toiminut Lindy Goetz alkoi hoitamaan yhtyeen asioita, nähtyään heidät esiintymässä. Muutaman onnistuneen keikan jälkeen erilaisissa klubeissa, yhtye äänitti demon, jonka tuotti Spit Stix, joka on Fear-yhtyeen entinen rumpali. Demon onnistuttua Jamie Cohen solmi levytyssopimuksen EMI:n kanssa. Red Hot Chili Peppers oli valmis astumaan levytysstudioon. Pian kuitenkin yhtyeen perustajajäsenet Hillel Slovak ja Jack Irons jättivät yhtyeen, keskittyäkseen toiseen yhtyeeseen, nimeltä What Is This, joka oli saanut levytyssopimuksen MCA Recordsin kanssa. Red Hot Chili Peppers oli kuitenkin vielä vain vitsi. Heidän tilalle yhtyeeseen tulivat kitaristiksi Jack Sherman ja entinen Captain Beefheart rumpali, Cliff Marinez. Tuottajaksi tuli entinen Gang of Four-yhtyeen kitaristi Andy Gill.

Levytys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen jäsenet kuuntelivat levyn teon aikoihin paljon Hank Williamsin musiikkia ja nauhoittivatkin tämän klassikkokappaleen "Why Don't You Love Me" albumilleen. Kappale Out in L.A. oli yhtyeen ensimmäisiä kappaleita, jotka yhtye kirjoitti. Kappale Get Up and Jump oli myös ensimmäisiä yhtyeen "omia" kappaleita. Kappaleet olivat kirjoitettu klubi-esiintymisä varten ja päätyivät myös levylle.[1] Levytysten aikoihin laulaja Anthony Kiediksellä ja basisti "Flealla" oli ongelmia tulla toimeen tuottajan kanssa, he olivat myös tyytymättömiä levyn lopputulokseen. Tuottaja ajatteli levyn teon erilailla, kuin bändin jäsenet. Tuottja halusi levylle enemmän hittejä, kun yhtye halusi vangita yhtyeen raa'an energian ja asenteen, mikä oli tuttua yhtyeen live-esiintymisistä. Hankaluuksia tuottajan kanssa lisäsi myös se, että Gill oli jopa haukkunut bändin ensimmäisiä omia sanoituksia. Kiediksellä ja Flealla oli ongelmia myös yhtyeen kitaristin kanssa, debyyttialbumin tiimoilta tehdyn kiertueen jälkeen hän sai lähteä. Heidän onnekseen vähän aikaa erottamisen jälkeen yhtyeen alkuperäinen kitaristi, Hillel Slovak oli halukas palaamaan yhtyeeseen, saatuaan tarpeeksi What Is This-yhtyeessa soittamisesta. Yhteensä hän levytti kolme albumia yhtyeen kanssa. Levyn kansitaiteen taituroi Gary Panter, joka tuli tunnetuksi Jimbo -sarjakuvistaan.

Julkaisu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Levyltä julkaistiin kaksi singleä, ensimmäinen True Men Don't Kill Coyotes (josta tehtiin myös musiikkivideo) sekä toinen Get Up and Jump. Levy ei juurikaan menestynyt, paikallista menestymistä lukuunottamatta ja siitä tuli kaupallinen floppi myyden vain 300 000 kopiota vuoteen 2007 mennessä.[2]

Arvostelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Allmusic: Vaikka Stephen Thomas Erlewine kuvasi Shermanin soittamia raskaita kitarariffejä ja Flean soittamia slap-bass rytmejä rohkekaksi yhdistelmäksi, hänen mielestään heidän ensimmäinen yrityksensä kokonaisesta albumista epäonnistui. 2.5/5 tähteä[3]
  • Rolling Stone: "Red Hot Chili Peppersin kaksi ensimmäistä albumia eivät sisällä yhtäkään muistettavaa kappaletta, vaikka niitä olivat tuottamassa Gang of Four-yhtyeestä tuttu Andy Gill, joka tuotti ensimmäisen ja George Clinton, joka tuotti toisen albumin" 1/5 tähteä[4]
  • Soundi.fi: Soundin Petri Silas antoi albumille neljä viidestä. Hän kuvaa kappaleiden "True Men Don't Kill Coyotes" ja "Police Helicopter" olevan "metallibändin energialla puuskutettua funkkia, jota ei ole ennen rennossa Kaliforniassa tehty". 4/5 tähteä[6]

Kappaleluettelo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nro Nimi Tekijä(t) Kesto
1. True Men Don't Kill Coyotes   Kiedis, Flea, Sherman, Martinez 3:40
2. Baby Appeal   Kiedis, Flea, Slovak, Sherman, Martinez 3:42
3. Buckle Down   Kiedis, Flea, Sherman, Martinez 3:24
4. Get Up and Jump   Kiedis, Flea, Slovak, Irons 2:53
5. Why Don't You Love Me (Cover-versio Hank Williamsin kappaleesta) Williams 3:24
6. Green Heaven   Kiedis, Flea, Slovak, Irons 4:00
7. Mommy, Where's Daddy   Kiedis, Flea, Sherman, Martinez 3:32
8. Out in L.A.   Kiedis, Flea, Slovak, Irons 2:01
9. Police Helicopter   Kiedis, Flea, Slovak, Irons 1:17
10. You Always Sing the Same (Tunnetaan myös nimellä "You Always Sing") Kiedis, Flea 0:19
11. Grand Pappy du Plenty   Kiedis, Flea, Sherman, Martinez, Gill 4:05
32:13
Vuoden 2003 uudelleenjulkaisun bonuskappaleet
Nro Nimi Tekijä(t) Kesto
12. Get Up and Jump (demo) (Vuoden 2003 uudelleenjulkaisun bonuskappale) Kiedis, Flea, Slovak, Irons 2:37
13. Police Helicopter (demo) (Vuoden 2003 uudelleenjulkaisun bonuskappale) Kiedis, Flea, Slovak, Irons 1:12
14. Out in L.A. (demo) (Vuoden 2003 uudelleenjulkaisun bonuskappale) Kiedis, Flea, Slovak, Irons 1:56
15. Green Heaven (demo) (Vuoden 2003 uudelleenjulkaisun bonuskappale) Kiedis, Flea, Slovak, Irons 3:57
16. What It Is (demo) (tunnetaan myös nimellä "Nina's Song", Vuoden 2003 uudelleenjulkaisun bonuskappale) Kiedis, Flea 3:57
46:52

Tekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut muusikot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Keith Barry - torvisovitukset ja alttoviulu
  • Cliff Brooks - Timbales-rummut ja congat
  • Gwen Dickey - taustalaulu
  • Patrick English - trumpetti
  • Kenny Flood - tenorisaksofoni
  • Phil Ranelin - pasuuna

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tuottaja - Andy Gill
  • Teknikko - Dave Jerden
  • Apulais-teknikko - Carolyn Collins
  • Miksaus - Rob Stevens
  • Miksauksen avustus - Barry Conley
  • *Miksaus - Dave Jerden
  • Masterointi - Greg Fulginiti Artisan Soundissa
  • Kaikki kappaleet nauhoitettu - El Dorado-studioilla
  • Miksattu - Baby 'O:ssa
  • Kansitaide - Gary Panter
  • Valokuvat - Ed Colver ja Howard Rosenberg
  • Taiteellinen ohjaus - Henry Marquez

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]